Ensimmäisen PlayStationin aikoihin Squarella pyyhki paremmin kuin hyvin. Yksi yhtiön mielenkiintoisimmista peleistä oli nykyaikaan sijoittuva roolipeli Parasite Eve, josta Euroopassa ei päästy nauttimaan kuin astetta vaatimattomamman jatko-osan muodossa. Nyt, noin yhdentoista vuoden jälkeen, sarjan sankaritar Aya Brea on herätetty kauneusuniltaan keskelle uutta painajaista.The 3rd Birthday jatkaa Parasite Even tarinaa, mutta paljon on muuttunut matkan varrella. Lajityyppi on muuttunut roolipelistä suojapohjaiseksi PSP-toimintapeliksi, jossa on kuin onkin roolipelielementtejä, mutta vain nimeksi asti. Peliä voisi kuvailla mielenkiintoisia ideoita sisältäväksi kokeiluksi, joka PlayStation 2:n taannoisen Dirge of Cerberus: Final Fantasy VII -pelin tavoin osoittaa japanilaiskehittäjän kokemattomuuden toimintapelien saralla. Muistinmenetyksestä kärsivä Aya tarttuu aseisiin kieroutuneiksi kutsuttuja vihollisia vastaan, jotka jättimäisine pesäkkeineen runnovat Manhattanin katujen loiston vain muistoksi entisestä. Koska ihmiskunta on jäänyt pahasti hätää kärsimään, ainoaksi keinoksi jää lähettää Ayan sielu menneisyyteen muuttamaan tärkeiden avaintaisteluiden tapahtumia.
Aya toimintasankarina
Menneisyydessä neitokaisen alitajunta voi ottaa ohjaksiinsa haluamansa ihmishahmon, joten ruumiista toiseen loikkiva Aya saa mainion etulyöntiaseman vastustajiinsa nähden. Hauskan idean ympärille on saatu aikaiseksi varsin nokkeliakin pelitilanteita, etenkin pomotaisteluissa, joissa pelaajan on kyettävä hyökkäämään useammalta eri suunnalta hyvin lyhyen ajan sisällä. Samalla heikossa hapessa olevan tai tiettyyn aselajiin keskittyvän hahmon voi vaihtaa silmänräpäyksessä toiseen. Positiivisista elementeistä huolimatta The 3rd Birthdayta vaivaa jonkinasteinen Final Fantasy XIII -syndrooma. Toisin sanoen kentät ovat pitkälti suorassa putkessa juoksemista ja taistelut hyvin automatisoituja. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta aseilla tähtääminen tapahtuu automaattilukituksella omatoimisemman vaihtoehdon sijaan, mikä on pitkälti seurausta PSP:n rajoittuneista ohjaimista. Koska taistelut on pitkälti suunniteltu vihollisten ympärillä juoksemiseen ja hyppelyyn, varsinainen suojamekaniikka tuntuu turhalta ja jälkeenpäin lisätyltä hetken mielijohteelta. Aya tuppaa lipsahtamaan raivostuttavasti pois suojasta ja jäämään lataamaan asettaan seisaaltaan kuin mikäkin elävä maalitaulu. Positiivisena kääntöpuolena toiminta on näyttävää, ja kamera pysyy mukana menossa melko hyvin.
Pintapuoliset roolipelielementit rajoittuvat pitkälti aseiden kehittymiseen sekä Ayan kestävyyteen ja asetaitoihin. Jottei energiamittareilla varustettujen vihollisten kuritus käy liian hidastempoiseksi, voi Ayan sielu syöksyä vihollisen sisään ja aiheuttaa vahinkoa sisältäpäin oman hyvinvoinnin kustannuksella, mikä tuo yhteenottoihin vielä oman taktisen elementin.
Aya esineellistettynä
Kuten odottaa saattaa, The 3rd Birthday on näyttävää katseltavaa PSP-peliksi. Ympäristöt ja hahmot ovat yksityiskohtaisia ja liikkeet sulavia etenkin pääsankaritar Ayan osalta. Myös ennakkoon kohistu vaatteiden repeily on toteutettu näyttävästi vaiheittain, minkä myötä illuusio syntyvästä vahingosta on toimiva. Vaikkei Ayan tarvitse juosta täysin ilkosillaan, on pakkasessa riutuva neitipoloinen sympatiaa herättävä näky. Muutoin toimivaa äänimaailmaa häiritsee monotoninen ääninäyttely, jota käytetään välillä hyvin epäloogisesti. Osa pelatessa suollettavasta dialogista on näyteltyä ja osa tekstipohjaista, minkä takia tärkeitä yksityiskohtia saattaa jäädä epähuomioon.The 3rd Birthday on sekoitus hyviä ideoita ja keskinkertaisia pelillisiä ratkaisuja. Se toimii parhaiten nopeana ja kevyenä räiskintävälipalana, joka hyödyntää aikamatkustusteemaa kiinnostavasti ja vastaa joihinkin Parasite Eve -sarjan kysymyksiin japanilaisen sekavasti