Viikinkien maailmanloppu
Kaksi vuotta sitten alkanut Kickstarter-huuma tuntui väliltä jo pohjattomalta kaivolta, jonne rahaa uppoaa, mutta valmista ei tule. Onneksi uusi vuosi toi muutoksen, kun kaksi varhaista Kickstarter-hittiä valmistui kahden vuoden urakan jälkeen. Kiintoisaa kyllä, entisten BioWare-miesten 723 000 taalan viikinkiroolipeli tuntuu selvästi hiotummalta ja paremmalta kuin 3,3 miljoonan lottopotin kerännyt Double Finen seikkailu Broken Age.
The Banner Saga loitsii ruuduille omintakeisen fantasiamaailman, joka on täynnä draamaa ja kohtaloita. Se on tyylillinen värikimara ja tarinallinen häröpallo, jonka seuraaminen ja ymmärtäminen vaatii pelaajalta keskittymistä. Muutoin monet sen nyanssit saattavat lipsahtaa ohi silmien.
Silmiinpistävintä seikkailussa on epämuodikas ja häikäisevä pikseligrafiikka, jonka luoma piirroselokuvamainen ulkoasu on vain osa upeaa taiteellista kokonaisuutta. Pelimaailmaa kuvataan kuin elävinä tauluina, joilla pelaajien heimot vaeltavat. Tyylikäs ja tunteikas musiikki alleviivaa elämystä ja rakentaa rentouttavan, nautinnollisen kokonaisuuden.
Tarinallisesti peli sijoittuu viikinkimytologioiden värittämään omalaatuiseen fantasiamaailmaan, jossa ei pompi sen enempää kääpiöitä kuin haltioitakaan. Roolipelien suuressa kavalkadissa se näyttää täysin omannäköiseltä jalokiveltään, joka luo ennemmin uutta kuin lainaa kliseisiltä Tolkienin jäljittelijöiltä.
Samalla se on tarina kriiseistä, kuolemasta ja maailmanlopusta. Pohjoisen maailman ihmiset ja heidän rinnallaan liitossa elävät varl-jätit pakenevat jo tuhoutuneeksi luullun muinaisen dredge-vihollisrodun hyökkäystä. Dredget hyökkäävät pohjoisesta määrättöminä aaltoina hukuttaen kaiken alleen. Ennen kukoistaneet kylät roihuavat liekeissä tai autioituvat, ja niin ihmiset kuin varlitkin muuttuvat nälkäisiksi pakolaisiksi. Ahdinko ja tuho ei kuitenkaan liikuta kaikkia – joillekin on tärkeämpää pitää kiinni vanhoista kaunoista kuin liittyä yhteiseen rintamaan.
Siellä tarinan keskellä on mukana myös pelaaja, mutta ei minään tiettynä alter egona. Suurta tarinaa seurataan useista näkökulmista, mikä välillä myös hämmentää, kun tapahtumapaikat vaihtelevat maantieteellisesti pitkiäkin matkoja. Jokaisella hahmolla on ystävänsä, vihollisensa ja riitansa, mikä haastaa pelaajaa suuren hahmokavalkadin tunnistamisessa. Tekijät muistuttavatkin, että peli on tarina heimoista ja suurista kohtaloista, ei niinkään kenestäkään tietystä hahmosta. Väkisinkin tulee mieleen Tulen ja jään laulu.
Viikinkitarinoiden lomassa myös taistellaan. Vuoropohjaiset taktiset kamppailut tarjoavat kiinnostavan, tavanomaisesta poikkeavan taistelujärjestelmän, jossa ohjataan uniikeilla taidoilla varustettuja sankareita. Erikoinen mekaniikka omaa rutkasti syvyyttä ja taktikointimahdollisuuksia.
Seikkailu kulkeekin eteenpäin ihastuttavan omaperäisesti. Tarinat ja kohtalot ovat usein yllättäviä, joskus raakojakin. Kokonaiset heimot ja rodut ovat vaarassa tuhoutua, ja jokainen pelaajan tekemä päätös on peruuttamaton, sillä tilannetta ei voi lainkaan tallentaa. Tämä pakottaa miettimään pelityyliään ja valintojaan tarkoin joka vaiheessa, koska paluuta ei ole.
The Banner Sagan tyyli, tunnelma, vahva tarinankerronta ja armottomuus vetoavat syvästi. Mutta samalla trilogiaksi suunnitellun seikkailun ensimmäinen osa on kovin lyhyt. Hahmojen levelöinti ja niihin syventyminen tuntuu päässeen vasta alkuun, kun kliimaksi jo häämöttää.
Ehkä se kertookin pelistä jotain tärkeää: ahmin tarinan kaksin käsin, välitin hahmoista ja jäin odottamaan nälissäni seuraavaa osaa.