The Beatles. Enpä olisi ihan noin vain uskonut, että tämän brittiläisen esihistoriallisen dinosauruksen jäämistöä kierrättävä bändipeli onnistuisi yllättämään näin perusteellisesti. Tämähän on parhautta!
Miksi? Perustelut kiertävät kaukaa musiikkihistorian kautta. Nykymusiikki sai ison potkaisun persuksiinsa 1950-luvulla, kun Elvis Presley niminen jamppa kiersi maailman lavoja. Lanteet vatkasivat tytöt tainnoksiin ja moralistit narisivat musiikin synnillisyydestä. Hälläpä väliä, Elviksen vaikutteet innostivat nuoria kokeilemaan uusia, entistä vauhdikkaampia musiikkityylejä.
Tarinan seuraavassa luvussa neljä Liverpoolissa asuvaa nuorukaista perusti yhtyeen, joka keikkaili vuoroin syntisen Hampurin punaisilla kujilla, sitten kotikaupungin klubeilla. Omaperäiseksi kehittyvä tyyli ja neljän muusikon tasa-arvoinen yhdistelmä yhdistyi tiukkoihin lyhyisiin popralleihin, jotka räjähtivät vuosina 1962–1964 maailman hittilistoille.
Tehtiin historiaa, beatlemaniaa. Yhtye rikkoi musiikin totuttuja perinteitä ja väritti maailmaa. Rakettimainen nousu tähteyteen toi myös säröjä, kun työläisperheiden lapset tutustuivat myös hippeihin, huumeisiin ja intialaisiin hörhöihin. Luomisvoimakin ehtyi.
Beatlemania sai vastavoimiakin. Ensin tuli proge ylivenytettyine luritteluineen, sitten punk palasi lähes beatlesmäiseen tiiviiseen ja popahtavaan ilmaisuun. Ja summa summarum: yksikään 1965 jälkeen perustettu yhtye ei voi kiistää nelikon vaikutusta.
Siksi myös The Beatles: Rock Band häikäisee. Vaikka yhtye tai sen teokset eivät kiinnostaisi, niin vaikutus on tyrmäävä. Nämä rallit ovat parhaimmillaan niin melodisia, tiiviitä ja upeasti laulettuja kokonaisuuksia, että ne yksinkertaisesti haistattavat pitkät kaikille muille musapeleille, oli kyse bändikokoelmista tai tilkkutäkeistä.
Samalla Beatles iskee kriittisen musiikinkuuntelijan hermoon. Pelin 45 kappaletta ovat upeita remasterointeja alkuperäisistä nauhoituksista, tuoden Beatlesin musiikin esiin paremmin kuin yksikään tallenne aikaisemmin. Samalla pelibiisien miksaus eri instrumenteille on taidokasta jälkeä muiden musapelien hutaisuihin verrattuna.
Beatles onkin tehty huolella, rakkaudella ja viimeistellen. Lisätään tähän kappalevalikoima, niin ei ihme, että lopputulos nousee päätä korkeammalle jopa Rock Band 2:sta, vaikka peli on pohjimmiltaan aivan sama.
Paitsi yhdeltä kohtaa. Beatlesissä oli neljä laulajaa. Ihan samaan ei pelissä päästä, mutta peli tunnistaa kolme mikrofonia. Luvassa lienee siis hurjia soitto- ja lauluyhtyejuhlia.
Mikäli nautit hyvästä musiikista lajityypin rajoista riippumatta, niin tutustu ihmeessä, vaikka Beatles ei etukäteen iskisikään. Saatat kerrassaan yllättyä.