Knights of the Nine on melko kattava lisäosa, joka tuo mukavasti uutta tekemistä Oblivioniin
Bethesda Softworksin Oblivion oli selvästi yksi viime vuoden kovimmista ja suosituimmista peleistä, ja sille lupailtua lisälevyä onkin odotettu sen mukaisella innolla. Aiemmin julkaistut pienet maksulliset laajennukset eivät ole tuoneet kovinkaan paljoa lisää varsinaista seikkailusisältöä, mutta The Elder Scrolls IV: Knights of the Nine yrittää korjata tämän ongelman. Itse peli on toki yhä samaa kuin aiemminkin: hahmo saa juosta vapaasti Tamrielin fantasiamaailman Cyrodiilin provinssissa omalla tahdillaan, nauttia maisemista ja seurata pelin tapahtumia sitä mukaa kun mieli tekee.
Mukana myös juoni
Muiden Oblivion-laajennusten juonet alkavat melko töksähtäen – kun pelaaja aloittaa pelin asennuksen jälkeen, ruudulle ilmestyy selostus siitä, että nyt tarjolla on uusi tehtävä. Knights of the Nine on vähän hienovaraisempi, sillä sen sisältö täytyy etsiä itse. Se ei kuitenkaan ole kovin hankalaa. Ei-pelaajahahmot alkavat puhua oudoista tapahtumista, ja Anvilin kaupungin kirkon ulkopuolella raivoaa vain Profeettana tunnettu huru-ukko. Profeetta huutelee sekavia Yhdeksän ritareista ja Umaril the Unfeathered -nimisestä pahiksesta. Kirkossa taas on töhritty alttari verellä ja ilmeisesti teilattu tyyppi jos toinenkin, mutta kaupungissa kukaan ei ole huomannut mitään ennen kuin seuraavana aamuna. Löytyisikö jostain jalo ja puhdassydäminen sankari, joka voisi auttaa? Jaa-a, kukahan voisi vähän uhrata aikaansa pieneen seikkailunpoikaseen…
Ritariksi jumalten mandaatilla
Kun pelaaja ottaa heerosmanttelin niskaansa, luvassa on jos jonkinlaista seikkailua. Umarilia ei voi mennä noin vain tappamaan, sillä hän on kuolematon. Onneksi puntteja voidaan tasoittaa sopivilla apuvälineillä, joten pelaaja pääsee etsimään edesmenneen ritarin varusteita pala palalta. Sitä ennen tehdään kuitenkin pyhiinvaellusmatkat Tamrielin Yhdeksän jumalolennon alttareille ja muutenkin vellotaan tunnelmassa – kerrankin Cyrodiilin suunnilleen jokainen kolkka tulee käytyä läpi, sen verran ahkerasta reissauksesta on kyse. Luvassa on myös seikkailua Yhdeksän valitsemien ritareiden päämajan raunioilla ja niin pois päin, ja maineen kasvaessa pelaaja päätyy jopa uuden ritarikunnan johtajaksi. Kun ei-pelaajahahmot saapuvat liittymään, pelaajan on päätettävä, kenet hyväksyy ritariksi ja kenet käännyttää pois. Lopussa tietenkin otetaan yhteen Umarilin itsensä kanssa. Knights of the Nine tarjoaa myös hyvät mahdollisuudet tunnelmointiin, sillä jumalten asialla kulkiessa ja muinaisen ritarikunnan kunnian palauttajana olo on pakostakin reteä. Ilmassa on suurten tapahtumien tuntua, ja pelaajalle tulee helposti sellainen olo, että nyt ollaan merkittävien asioiden äärellä. Tunnelmaa piisaa myös muista syistä, sillä eräiden laajennuksen tehtävien yhteydessä nähdään varsin komeita näkyjä. Täydellinen kokonaisuus tämä ei kuitenkaan ole, sillä etenkin uudet luolaholvit ovat valitettavan tutun oloisia. Kuten aiemminkin Oblivionin kohdalla, jäin myös kaipaamaan monitasoisempaa sisältöä – nyt seikkailu on lopulta kovin suoraviivaista puuhaa. On kuitenkin hyvä huomata, että Bethesda panostaa yhä Oblivionin tärkeimpään elementtiin – siihen mahtavaan ja läpitunkevaan tunnelmaan, joka määrittelee koko pelikokemuksen.
Tuntikaupalla viihdettä
Kyseessä ei siis ole pelkkä säälittävä pikkuekstra, kuten aiemmat Oblivion-laajennukset. Tällä kertaa tarjolla on ihan oikea peli, johon voi upottaa tuntikaupalla aikaa, mutta on hiukan vaikea arvioida, kuinka paljon se todella tarjoaa pelattavaa. Itse olen kuitenkin siinä mielessä surkea suorittaja, etten vieläkään ole pelannut edes alkuperäistä Oblivionia läpi, vaan haaskaan ylettömät määrät aikaa pelkkään ympäriinsä palloiluun. Normaalinopeudellakin etenevän pelaajan pitäisi kuitenkin saada ainakin 6-7 tuntia viihdettä irti Knights of the Ninestä, ja jos kaupan hyllyltä löytyvän paketin mukana tuleva aiemmin julkaistu verkkosisältö on uutta, tekemistä ja pällisteltävää on toki vieläkin enemmän. Oblivionin standardeilla tarkasteltuna se ei silti ole mitenkään massiivinen määrä pelattavaa, mutta eipä tämä toisaalta ole hinnallakaan pilattu kokonaisuus.
Oblivion laajenee, muttei ilmaiseksi
Oblivioniin on julkaistu verkosta ladattavaa maksullista sisältöä jo jonkin aikaa. Valitettavasti tämä toiminta aloitettiin täydellisellä pohjanoteerauksella – kaksi dollaria maksavalla Horse Armor -paketilla, jonka ainoa etu oli se, että se antoi pelaajalle mahdollisuuden pultata hepan päälle haarniskan, jolloin koni kesti enemmän iskuja. Pelaajien ja median reaktio tähän tempaukseen oli lähes universaalin kielteinen, ja se herättikin pc-puolella paljon keskustelua siitä, sopiiko tällaisista ladattavista laajennuksista ollenkaan laskuttaa. Maksullisiin Xbox Live -latauksiin paremmin tottuneet Xbox 360 -pelaajat kohauttivat olkapäitään sen suhteen, mutta narisivat myös laajennuksen naurettavasta hinta/määrä-suhteesta. Sen jälkeen julkaistiin Orrery, jonka jälkeen Maagien killasta löytyy uusi tähtientarkasteluhuone, omaksi saatavan velhotornin lisäävä Wizard’s Tower, piraattilaivan ja varkaiden piilopaikan tarjoava The Thieves Den, aiemmista laajennuksista suurin ja eniten seikkailua sisältävä daedra-artefaktinmetsästysviritys Mehrune’s Razor, salamurhaajille ja vampyyreille tarkoitettu piilopaikka The Vile Lair sekä varsin yksinkertainen, peliin loitsukirjoja lisäävä Spell Tomes. Kaikki nämä laajennukset tulevat Knights of the Ninen kaupoissa myytävän version mukana, joskin Knights of the Ninen voi myös ladata verkosta yksinään kymmenen dollarin hintaan. Sen kohdalla ainakaan ei ole tarvetta valittaa kohtuuttomasta rahastuksesta, sillä kyseessä on kiehtovan laaja paketti.
Alkuperäinen pistemäärä: 91/100