The Elder Scrolls IV: Oblivion (PS3)

Vanha magia on yhä tallella.

14.9.2011 21:45

Kukapa ei Oblivionia tuntisi? Bethesdan roolipeli on vuoden aikana noussut todelliseksi pelimaailman legendaksi, joka on tyhjentänyt palkintopöytiä, vallannut pelaajien sydämiä ja tehnyt monia pelikauppiaita hyvin onnellisiksi. PlayStation 3 sai tietysti oman versionsa Oblivionista, mutta onko siitä mihinkään?

PS3:n Oblivion on yhä se sama, maanmainio peli, johon rakastuimme vuosi sitten. Valtaisa Cyrodiilin maailma ja pelaajia jopa satoja tunteja viihdyttänyt seikkailu ovat mitä parasta roolipelimateriaalia. Tämä pelin osa-alue ei ole muuttunut mihinkään tai kärsinyt vuoden aikana tippaakaan inflaatiota – päinvastoin.

Kun ensimmäistä kertaa kömmin esiin alun vankiluolasta ja näin edessäni vihreänä hohtavat, silmänkantamattomiin ulottuvat kukkulat, viettelevästi seikkailemaan kutsuvat rauniot ja jättimäisen pääkaupungin, tuskin maltoin odottaa seikkailun pariin pääsemistä. Olo oli kuin kotiin palatessa pitkän matkan jälkeen. Vanha magia on todellakin yhä tallella.

Peli, koko peli ja vain peli

PlayStation 3 -versio ei ole aivan suora käännös alkuperäisestä pelistä. Merkittävin uudistus on Knights of the Nine -seikkailupaketin pulttaaminen kiinni suoraan emopeliin. Eräässä kaupungissa tapahtuneet rituaalimurhat johdattavat pelaajan muinaisten salaseurojen, mysteerien ja voimakkaiden varusteiden jäljille.

Toisaalta tässä piilee myös PlayStation 3:n Oblivionin suurin heikkous. Knights of the Nine on nimittäin ainoa lisämateriaali, jota peliin on toistaiseksi tarjolla. Ladattava lisäsisältö – uudesta Shivering Isles -seikkailusta puhumattakaan – loistaa poissaolollaan, eikä sitä nähdä välttämättä edes lähiaikoina. Tässä vertailussa yksi kymmenen tunnin lisäseikkailu ei nosta suupieliä kovin korkealle.

Tätä virhettä paikataan aiempaa tiukemmalla ohjelmoinnilla. Koska jokaisesta PlayStation 3:sta löytyy kiintolevy, peli ottaa siitä täyden hyödyn irti. Latausajat ovat todella lyhyitä, eikä niitä maastossa liikkuessaan aina edes huomaa. Grafiikka tuntuu myös hiukkasen aiempaa paremmalta, joskaan ero ei ole suuri. Värit ovat elävämmät ja maasto piirtyy kaukaisuudessa tarkemmin.

Itse peliä ei tietenkään ole muutettu tippaakaan, joten jos alkuperäisen kokemussysteemi rasitti tai peli ei muuten vain kiinnostanut, helpotusta on turha odottaa. Kokonaisuutena Oblivionin PlayStation 3 -versio on muutenkin outo tapaus.

Peliä ensi kertaa pelaavien PlayStation 3 -pelurien olisi syytä olla jo kaupassa ostamassa peliä, sillä se on tällä hetkellä selkeästi laitteen parasta antia. Teho-pc:n tai Xbox 360:n omistajien ei kuitenkaan kannata hankkia PlayStation 3 -versiota, sillä ladattava sisältö kallistaa vaa’an vielä toistaiseksi niiden puolelle.

Noviisin matka Cyrodiiliin

Ennen Oblivionia en ollut pelannut The Elder Scrolls -sarjan pelejä. Muistan vuosia sitten nähneeni Lontoossa Bethesdan esityksen tuolloin työn alla olevasta Morrowind-pelistä. Olin ällikällä lyöty suunnittelijoiden visiosta ja siitä, mitä kaikkea he olivat peliin kaavailleet. Lopputulos ei käsittääkseni ollut erityisen onnistunut enkä koskaan omistanut tarpeeksi tehokasta pc:tä, jotta olisin voinut peliä kokeilla.

Pelaajan toimittajakunnan kertomien juttujen perusteella Oblivion olikin sitten huippuluokan onnistuminen. En erityisesti lämpeä pelin ankealle D&D-fantasialle, mutta halusin viimeinkin perehtyä kaikkien kehumaan peliin ja pelata jotakin PS3:lla.

Oblivion on aluksi todella pelottava kokemus. Sen avoimuus on jotakin käsittämätöntä ja se hätkähdyttää paljon pahemmin kuin GTA-peleissä. On ihan eri juttu lähteä seikkailemaan metsikköön ja vuorille kuin urbaaniin ympäristöön – etenkin kun graafinen jälki on niin hienoa ja uskottavaa kuin Oblivionissa. En tiennyt mitä lähteä tekemään. Jos seuraisin juonipolkua, niin sehän olisi ihan liian amatöörimaista. Toisaalta olisi pelottavaa lähteä tallustelemaan ihan muina miehinä (tai naisina) Cyrodiilin maisemiin. Mitä jos eksyisin? Olisiko hahmoni tarpeeksi vahva kohtaamaan vihollisia?

Tekemisen paljous pelottaa vieläkin. Esimerkiksi alkemia ja erilaiset killat ovat monimutkaisia juttuja, joihin perehtyminen vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä kuin mitä minulla on. Jo hahmoluokan ja kykyjen valinta oli äärimmäisen vaikeata. Ja ne kaikki kirjat, joita pelistä löytyy… On hienoa, että ne tarjoavat lisää tietoa pelimaailmasta, mutta dataa on niin paljon, että en jaksa lukea sitä. Ja sitten tuntuu pahalta, koska en tajua puolesta pelin ominaisuuksista yhtikäs mitään!

Oblivion on fantastinen peli. Sen aihepiiri ei minua juuri innosta, mutta pelistä voi silti nauttia. Tekemistä riittää yllin kyllin ja peliympäristön laajuus sekä yksityiskohtaisuus eivät lakkaa hämmästyttämästä.

8/10
Lisää luettavaa