Legendojen täyskäsi
Digitaalisten keräilykorttipelien saralla käy positiivinen kuhina. Kuninkaan paikalle kohonneen Blizzard Entertainmentin Hearthstonen haastajiksi saapuvat CD Projekt Redin Gwent: The Witcher Card Game ja Bethesda Softworksin The Elder Scrolls: Legends. Ensimmäisenä ehättää Legends, joka lyö pöytään nipun uusia pelitapoja ja tuntuu sopivan erilaiselta tutusta fantasia-asetelmastaan huolimatta.
Aiemmin digitaalisista korttipeleistä vain Hearthstoneen syvemmin perehtyneenä koin Legendsin verraten moniulotteiseksi mekaniikoiltaan. Opettelutuokioina toimivien yksinpelikampanjan korttitaisteluiden aikana pelaajalle näytetään eri korttien ominaisuuksia, joista korttien hyökkäysvoima ja puolustuspisteet ovat tuttuja Hearthstonesta. Lisää itsestäänselvyyksiä ovat isäntäänsä suojelevat vartijakortit ja kuolonkorinoissaan tietyn vaikutuksen antavat kortit.
Eri korttipakkojen käyttö ja niissä olevat samanväriset kortit symboloivat Elder Scrollsien tyyliin mainiosti roolipelisarjan tuttuja kykypuita. On hyökkäysvoimaan panostavia pakkoja, hiiviskelyyn ja kavaliin lisäkykyihin nojaavia pakkoja sekä pienten heikompien korttien joukkovoimaan panostavia pakkoja. Itse pidän Hearthstonen hahmoluokkiin sidotuista pakoista enemmän, sillä ne huokuvat persoonallisuutta eri tavoilla kuin väritetyt voimaa tai ketteryyttä kuvastavat symbolit.
”Kestää vertailun kilpailijoidensa kanssa tuomalla mukanaan tarpeeksi pelillisiä uudistuksia ja hiotun valikoiman mielenkiintoisia kortteja.”
Yksinpelissä korttipakkojaan voi kehittää varsin vapaasti, ja painopiste on erityylisten vastustajien ennakoimisessa ja omien pelillisten vahvuuksien löytämisessä. Nuotiotulen ääressä kerrotun sankaritarinan säestämä pääjuoni on leppoisaa seurattavaa, ja ääninäyttelyllä maustetut maalaukselliset animaatiot jäljittelevät hienosti itse pelikorttien kaunista ulkoasua. Jokainen uusi kortti on itsessään mielenkiintoinen pala tutun pelisarjan maailmaa. Musiikki on sekin mahtipontista ja teemat tuttuja muunnelmia Morrowindin, Oblivionin ja Skyrimin taustoista. Pelinkehittäjä Dire Wolf Digital käsittelee Elder Scrollsien rikasta lähdemateriaalia kunnioittavasti ja tyylillä.
The Elder Scrolls: Legendsin moninpelimittelöt hyödyntävät parhaiten uusia ja tuoreita pelitapoja, joilla peli erottuu kilpailijoistaan. Ottelijoille annetaan Hearthstonesta tuttuun tyyliin aluksi 30 osumapistettä ja vuoro vuorolta kohoava Magicka-varanto erihintaisten korttien pelaamista varten. Ainutlaatuisen pelistä tekee kuitenkin kahteen käytävään jaettu pelikenttä, jossa pelatut kortit asettuvat joko vasemman tai oikean kaistan kortteja vastaan ja voivat käytännössä vaikuttaa vain oman kaistansa vastapuolen kortteihin. Oikeanpuoleinen käytävä antaa pelatuille korteille lisäksi ”suojan”, joka estää vihollista hyökkäämästä kortin kimppuun, ennen kuin pelaaja itse ensin hyökkää kortillaan.
Tämä uusi tapa pelata kortteja joko suojaan tai avoimelle puolelle on ratkaisevan tärkeää erityisesti ihmispelaajia vastaan, joista suurin osa tuntui unohtavan suojaan pelattujen korttien merkityksen, ennen kuin oli liian myöhäistä. Pienenä lisänä pelaajat saavat nostaa vuorollaan toisen kortin aina menetettyään viisi osumapistettä viholliskorttien hyökkäyksille. Lisäkortti antaa sen pienen mahdollisuuden, jolla puolustustaisteluksi muuttuneen ottelun voi vielä kääntää voitoksi.
Keräilykorttipelien kovimpaan kärkeen iskevä The Elder Scrolls: Legends ei keksi pyörää uudelleen, mutta kestää vertailun kilpailijoidensa kanssa tuomalla mukanaan tarpeeksi pelillisiä uudistuksia ja hiotun valikoiman mielenkiintoisia kortteja.