The Elder Scrolls Online on melkoinen loikkaus The Elder Scrolls -pelisarjalle. Lähinnä yksin pelattavaksi mielletyn roolipelisarjan kaksi edellistä osaa keräsivät lähes yksinomaan ylistystä, joka kääntyi luontevasti myös myyntimenestykseksi. Mikäli massiivimoninpeli TESO siis meinaa erottua edukseen edeltäjiensä varjossa, on sillä melkoinen urakka edessään.
Pelisarjan fanit tunnistavat The Elder Scrolls Onlinen taustavaikuttajat pikaisesti. Käyttöliittymä ja pelimaailma seurailevat Skyrimin tyyliä. TESOa varten kehitetty oma pelimoottori paljastaa kuitenkin pikaisesti, että kyseessä on todellakin kokonaan oma pelinsä. Päällisin puolin peli on karumpi kuin yksin pelattavat edeltäjänsä, mikä on toki vääjäämätöntä massiivimoninpelin luonteen vuoksi.
The Elder Scrolls Onlinen käsikirjoitus on valitettavan tavanomaista tasoa, vaikka peli yrittääkin kertoa ihan kiinnostavia tarinoita. Hahmojen dialogi, jota on ripoteltu kohtuullisesti myös tehtävänantojen ulkopuolelle, ei säväytä, vaikka ääninäyttelijöiden joukossa onkin tukku nimekkäitä osaajia. Luettavaakin pelissä riittää, sillä pelimaailmaa syventäviä kirjoja löytyy sieltä täältä.
Itse tehtävät ovat niin ikään muunnelmia tutuista vaihtoehdoista. Etsi tätä, juttele sille, tapa x kappaletta y:tä – joskin viimeiseksi mainitut ovat miellyttävän harvassa. Tietyt tehtävät myös haarautuvat hieman eri tavalla pelaajan ratkaisuista riippuen, vaikka valinnoilla ei suurta merkitystä pelikokemuksen kannalta olekaan.
Taistelut sujuvat pitkälti samaan tapaan kuin The Elder Scrolls -sarjan aiemmissa edustajissa. Kykypohjaisiin massiivimoninpeleihin tottuneelle TESO onkin virkistävä poikkeus. Väistöt, torjunnat ja vihollisten erikoishyökkäykset saavat etenkin lähitaistelun tuntumaan enemmän taistelemiselta kuin kyky-yhdistelmien optimoinnilta. Kykyjä on toki tarjolla melkoinen liuta. Jokaiselle aseelle on omat aktiiviset kykynsä, jonka lisäksi kaikilla hahmoluokilla on kolme erillistä kykylinjaa, vain muutamia vaihtoehtoja mainitakseni.
Kykyvalikoiman laajuuden vuoksi onkin hieman hämmentävää, että tarjolla on vain viisi toimintopaikkaa. Koska kykyjen käyttöä rajoitetaan kuitenkin taika- tai kestävyyspisteillä, tuntuu toimintojen määrässä säästeleminen turhalta. Uusia kykyjen avaaminen ei ole kiinnostava vaihtoehto etenkään alkutaipaleella, kun vanhoista kyvyistä on ehtinyt jo avata kehittyneempiä versioita.
Pelaajien välisten taistojen toteutuksessa on varsin hyvää ajatusta. Cyrodiilin alue on toistaiseksi ainoa PvP-kartta, jonka herruudesta pelin kolme osapuolta kamppailevat. Isossa provinssissa kamppaillaan linnoitusten ja resurssipisteiden hallinnasta dynaamisesti etenevässä kamppailussa. PvP-alue on todellakin iso, joten yksinäinen pelaaja saa joko seikkailla seudulla kyllästymiseen saakka tai tulla isompien vihollislaumojen miekanruuaksi. PvP:stä kiinnostuneiden on siis suotavaa lyöttäytyä yhteen klaanin tai satunnaisryhmien kanssa, joita pelissä onneksi kootaan mukavan aktiivisesti.
Omaleimaisen oloinen on myös pelin ammattijärjestelmä. Sepän ja vaatturin kaltaiset ammatit edustavat perinteistä massiivimoninpelien valikoimaa, mutta toteutus on rutkasti totuttua monimutkaisempi. Kaikki ammatit ovat avoinna alusta saakka, mutta koska niiden kehittäminen vaatii vaivannäköä ja paljon säilytystilaa, on luonnollisesti järkevämpää keskittyä vain yhteen tai kahteen vaihtoehtoon.
Perusliemet ja -varusteet ovat luotavissa periaatteessa ammatissa kuin ammatissa, kunhan sopivaa materiaalia on riittävästi. Erikoisbonuksien avaaminen ei vaadi reseptien hankkimista, vaan esimerkiksi sepät joutuvat tutkimaan varusteita, joissa kyseinen bonus on olemassa. Koska erilaisia bonuksia sekä ase- ja panssarityyppejä on useita, vaatii kaikkien vaihtoehtojen avaaminen paljon työtä ja aikaa.
Loitsijat ja alkemistit taas joutuvat selvittämään kokeilemalla, millaisia vaikutuksia erilaisilla riimuilla ja kasveilla mahtaa olla. Uusien yhdistelmien löytäminen on itse asiassa yllättävän kiinnostavaa puuhaa, vaikka alkemian merkitys on etenkin pelin alkutaipaleella varsin vähäinen. Toisaalta monimutkaisuus on myös ammattijärjestelmän ongelma. Ammattitaitojen kehittäminen tuntuu työläältä ja aluksi varsin sekavalta puuhalta. Sepät, vaatturit ja puusepät ovat tavallaan myös epäedullisessa asemassa pitkiä aikoja kestävien tutkimusten vuoksi.
The Elder Scrolls Online on täynnä pikkuvikoja. Pelin kaatuilut ja palvelinyhteyksien katkeaminen olivat arkipäivää ainakin julkaisun aikoihin. Ensimmäisen pelipäivän aikana pelihahmoni tippui kolmesti pelimaailman ulkopuolelle. Jokaisella kerralla takaisin pääseminen vaati pelin uudelleenkäynnistyksen. Useampikin tehtävä oli periaatteessa kokonaan läpäisemättömissä bugien vuoksi. Silloin tällöin ratsun selkään kiipeäminen ei toiminut, toisinaan taas loitsimani maahinen lakkasi hyökkäämästä vihollisten kimppuun. Eräässä taistelussa hakkasin muutaman kerran päätäni seinään, kun ohjeita jakaneet eteeriset haltiahahmot puhuivat englannin sijaan mystistä haltiakieltä: saksaa.
Selkeiden pelillisten puutteiden lisäksi TESOn käyttöliittymässä olisi reilusti hiottavaa. Osa avoimista tehtävistä ei jostain syystä näy aina karttavalikossa, mikä tekee seuraavan etenemispaikan etsimisestä melkoista hakuammuntaa. Osa pelaajalle suunnatuista viesteistä on kuin piilotettu kuvaruudun nurkkaan, kun osa pompsahtaa keskelle ruutua. Kaupankäyntikiltojen valikoiman ja oman inventaarion seulominen on useimmiten tuskaista puuhaa, sillä peli ei tarjoa minkäänlaista hakutoimintoa. Inventaario esitetään yksinkertaisena listana, jota voi järjestellä vain kovin rajallisesti.
Pelin käyttöliittymä on melko minimaalinen, mikä helpottaa pelimaailman uppoutumista. Käytettävissä ei ole minikarttaa, eivätkä numerot vilise silmissä taisteluiden aikana. Esimerkiksi taisteluista tietoa tarjotaan kuitenkin niin vähän, että se tekee haastavammista yhteenotoista turhaan vielä vaikeampia. Ymmärrettävästi kehittäjät ovat joutuneet painiskelemaan käytettävyyden ja pelimaailman uskottavuuden välillä. Olisin kuitenkin toivonut, että tarjolla olisi ollut mahdollisuus valita omaan makuun sopiva määrä tilastotietoa ja seikkailuja tukevia toimintoja.
Onneksi tarjolla oli jo ennen varsinaista julkaisua joukko pelaajayhteisön luomia laajennuksia, joiden avulla TESOsta saa enemmän irti. Sääli vain, että pelaajien on pakko turvautua ulkopuolisiin ohjelmiin tiettyjen perusasioiden korjaamiseksi.
The Elder Scrolls Onlinen herättämien tuntemusten summaaminen on haastavaa. Toisinaan voisin kuvitella pelaavani sitä vielä kuukausienkin päästä, mikä on tietysti keskeinen seikka kuukausimaksullisen roolipelin selviytymisessä kovassa kilpailussa. Toisaalta tunnin tai parin pelaamisen jälkeen homma alkaa usein maistua jo vähän puulta. Ei TESO mikään massiivimoninpelien Skyrim ole, mutta alku on huomattavasti parempi kuin monella aiemmalla MMO-tulokkaalla. Teknisistä ongelmistaan huolimatta The Elder Scrolls Onlinen alkutaival näyttää valoisalta, mutta loppupään sisällön vetovoiman voi määrittää vain ajan kanssa.
7/10
Jukka Moilanen
VAIHTOPELAAJA
Elder Scrollsin maailma taipuu verkkoroolipeliksi kunnianhimoisesti mutta hieman tuskallisesti. Parasta pelissä on ehdottomasti sen maailma: kauniita, laajoja ja monipuolisia maisemia, jotka ovat pullollaan piilotettuja luolastoja. Myös tehtävissä on oikeasti yritystä, sillä tympeitä rotanhäntäjahteja ei juuri ole ja pientenkin tehtävien käsikirjoitukseen on selkeästi panostettu. Hahmonkehitysjärjestelmä on mielenkiintoinen, ja spontaani seikkailu satunnaisten vastaantulijoiden kanssa on sekä helppoa että palkitsevaa.
Jos maailma ja tarina ovat Elder Scrolls Onlinen vahvuuksia, heikkouksia ovat ikävä kyllä monet MMO-aspektit. Ensinnäkin taistelu on jonkinlainen yhdistelmä normaalia, reaaliaikaista Elder Scrolls -taistelua ja monista verkkoroolipeleistä tuttua pikatoiminnoilla pelattavaa reaktioharjoitusta. Idea on sinänsä hyvä, mutta vikkelästi liikkuvat viholliset, verkkoviive ja hieman tökkivä osumien rekisteröinti vähentävät kokemuksen mielekkyyttä. Varsinaisten seikkailijaryhmien kasaaminen on myös valitettavan vaikeaa lähinnä siitä syystä, että muiden seikkailijoiden etsimiseen käytetty työkalu on varsin suppea ja vanhanaikainen.
Taistelun ongelmat ja työkalujen vanhanaikaisuus ovat kuitenkin ongelmia, jotka on helppo korjata. Pohja on teknisesti ja sisällöllisesti vahva, ja Cyrodiilin hallinnan ympärille keskittyvä pelaajien välinen sotiminenkin on kiinnostava konsepti. Pienellä viilaamisella ja loppupelin sisältöön panostamalla Elder Scrolls Onlinella on kaikki mahdollisuudet onnistua. MMO-puoli vain kaipaa pientä hiomista etenkin, jos Bethesda haluaa oikeuttaa pelin noin kymmenen euron kuukausimaksun.
7/10
Tero Lehtiniemi