Arvostelu keskittyy vain Xbox 360 -version uudistuksiin. Itse pelin tarkemman arvostelun voit lukea Pelaaja 43:sta tai pelaajalehti.comista.
The Godfather seuraa EA:n jo tavaksi muodostunutta next gen -kaavaa ja sisältää vinon pinon uudistuksia edeltäjiinsä nähden. Osa on kosmeettisia, osa tarpeettomia, mutta mukaan mahtuu myös monia kaivattuja ja oikeasti pelikokemusta parantavia ideoita.
Visuaalisesti peli on hieman jo nähtyjä versioita tiukemman näköinen, mutta ei varsinaisesti sitä kuuluisaa next gen -tasoa. Itse hahmomallit tai tekstuurit eivät ole juuri parantuneet, tosin nyrkkitappelut jättävät pelaajan kasvoille luumusoosin näköisiä mustelmia. Efekteihin ja kaupungin tunnelmaan on panostettu sitäkin enemmän.
Kaduilla hiippailee nyt huomattavasti aiempaa enemmän autoja ja jalankulkijoita. Vaikka muutos onkin pääasiassa vain kosmeettinen, se vaikuttaa tiukoissa tulitaisteluissa myös pelattavuuteen. Uskaltaako avata tulen kohti kilpailevan perheen sotilaita, kun välissä on tusina viatonta jalankulkijaa ja harhalaukaukset suututtavat kaikki alueen poliisit?
Parantuneet efektit ovat melkoista valoshowta. Räjähdykset ja tulipalot näyttävät todella komeilta, mutta jotkut uusista tehosteista ampuvat koomisesti yli. Esimerkiksi poliisiautojen sireenit käyttävät ilmeisesti jonkinlaisia plasmasäteitä, sillä ne peittävät puoli ruutua hirvittäviin loiste-efekteihin. Koita siinä sitten ajaa.
Pelillisiä uudistuksia
Pelien keskeisenä teemana olevaa kunnioitusta on korostettu entisestään uusien palvelusten myötä. Joskus pelaajan korviin kantautuu, että joku haluaisi häneltä palvelusta. Tehtävät ovat vapaaehtoisia ja avaavat halukkaalle pelaajalle uusia tehtäväpolkuja, joista seuraa myöhemmin vastapalveluksia.
Myös kauppiaiden kovistelua on järkeistetty. Jotkut kauppiaat haluavat pelaajan apua vaikka kulmakuntaa terrorisoivien huligaanien hätistelyssä ja tämän jälkeen maksavat mielellään suojelurahaa. Pelin pääjuoneen on myös lisätty muutamia, alkuperäisessä pelissä hieman hämäriksi jääneitä tapahtumia valottavia tehtäviä.
Kun ennemmin tai myöhemmin onnistuu aloittamaan mafiasodan kilpailevia perheitä vastaan, pelin kaksi parasta uudistusta pääsevät oikeuksiinsa. Korkeamman tason Corleone-kihot voivat palkata avukseen sotilaan, jonka kyvyt ja varusteet paranevat pelaajan noustessa arvoasteikossa. Myös poliiseille voi iskeä kouraan sellaisen pinon taaloja, että nämä tarttuvat aseisiinsa ja taistelevat pelaajan rinnalla.
Tekoälyn kavereita arvostaa viimeistään siinä vaiheessa, kun vastapuolen sotilaita ajelee kaduilla kymmenittäin etsimässä pelaajan hallitsemia rakennuksia pommitettavaksi, tai kun yrittää valloittaa vihollisen varastoalueita. Tiimikaverit osaavat taistella ja liikkua järkevästi, eivätkä pääsääntöisesti ole tiellä tai tapata itseään tyhmästi. Mafiasodat ovatkin pelin parasta aikaa, kun lyijy ja polttopullot lentävät tiheään New Yorkin kaduilla ja ruumispinot kasvavat metrien korkuisiksi. Ero aiempaan on valtaisa.
Xbox 360 -versiosta kun puhutaan, pelistä löytyy luonnollisesti myös pino saavutuksia. Näistä monet keskittyvät uusien, entistä väkivaltaisempien teloitusten ympärille, mikä ihastuttanee kukkahattutätejä.
Kokonaisuutena The Godfather on juuri sitä, mitä Xbox 360 -uusintaversiolta voisi odottaakin. Ongelmia on korjattu tai siloiteltu ja uusia ominaisuuksia lisäilty sen verran, että peli tuntuu taas viihdyttävältä. Täysin uudesta pelikokemuksesta ei toki ole kyse, mutta peli on silti selkeästi edeltäjiään parempi. Jo Kummisedän läpäisseet eivät välttämättä saa pelistä tarpeeksi vastinetta rahoilleen, mutta mikäli peli on aiemmin jäänyt väliin, nyt olisi korkea aika korjata puute.