Virtuaaliviheriöiden rakentelua
Huippugolffareilla ja lisensoiduilla kentillä pröystäilevän EA:n Rory McIlroy PGA Tourin lisäksi markkinoilla on muitakin golfpelejä. Pohjois-Amerikassa jo viime vuonna julkaistu The Golf Club yrittää erottautua joukosta tarjoamalla lisensoitujen golffareiden ja kenttien sijaan pelaajien käyttöön varsin kattavan kenttäeditorin ja mahdollisuuden jakaa luomuksia verkossa. Niinpä uutta pelattavaa on saatavilla jatkuvasti, ja pelkällä satunnaisgeneroinnilla saa aikaiseksi uusia kenttiä hetkessä.
Tarkempaa viilausta varten pelistä löytyvät myös kattavat työkalut maaston ja väylien muokkaamiseen juuri halutunlaiseksi. Verkossa on arvostelun kirjoitushetkellä valtavat määrät upeita kenttiä, joskin niiden selaaminen on tehty turhan hankalaksi. Pelaajien parhaita luomuksia on kuitenkin onneksi tekijätiimin toimesta yhdistelty muutaman kentän mittaisiksi turnauksiksi, jotka löytää helpommin sekavien valikkojen seasta.
Monipuolisen kenttäeditorin ulkopuolella The Golf Club on valitettavasti varsin simppeli golfpeli. Pelimuotoja on niukasti, eikä verkossakaan pääse pelaamaan kuin muiden pelaajien haamusuorituksia vastaan. Paikallinen moninpeli sentään onnistuu neljän pelaajan kesken muutamassa eri pelimuodossa, mutta yksinpelaajalle vaihtoehtoja on vähän. Varsinaista uratilaa ei nimittäin ole, vaan kausitilassa pelataan lähinnä muutaman kentän mittaisia turnauksia putkeen.
”Swingien ja puttausten salat on opeteltava yrityksen ja erehdyksen kautta melko kovatasoista tekoälyä vastaan”
Minkäänlaista hahmonkehitystä ei ole mukana, eikä omaa golffariaan voi muokata kovinkaan monipuolisesti, joten myös kausitila jää melko tylsäksi. Peli ei loista tekniselläkään toteutuksellaan, sillä grafiikka on paikoitellen varsin rujoa ja pelaajan lyöntejä kommentoiva, samoja lauseita hokeva selostaja alkaa ärsyttää jo parin kierroksen jälkeen.
Itse golfaaminen on kuitenkin toteutettu mukiinmenevästi ja onnistuu pienen totuttelun jälkeen sujuvasti, vaikka pallon lyöminen oikeaa tattia käyttämällä vaatiikin tarkkuutta ja oikeaa ajoitusta. Aloitteleville golffareille peliä ei voi kuitenkaan varsinaisesti suositella, sillä tarjolla ei ole minkäänlaista opastusta lajiin tai avustuksia pelaamista helpottamaan.
Niinpä swingien ja puttausten salat on opeteltava yrityksen ja erehdyksen kautta melko kovatasoista tekoälyä vastaan. Yksittäisiä lyöntejä voi säätää monella eri tavalla aina pallon lyöntikulmasta mailan asentoon, mutta peli ei kerro tarpeeksi selvästi näiden varsinaista vaikutusta lyöntiin ilman kokeilemista, joten jonkinlainen harjoitustila olisi ollut mukava lisä swingien hiomiseen täydellisiksi.
The Golf Club on lopulta pelimuodoiltaan rajoittunut, mutta pelattavuudeltaan kohtuullisen toimiva golfpeli. Sitä voi suositella lähinnä kenttien rakentelusta kiinnostuneille himogolffareille, joille uusien kenttien luominen ja pelaaminen on lisenssejä sekä aloittelijaystävällisyyttä tärkeämpää.
6/10
The Golf Club on keskinkertainen golfpeli monipuolisella rakentelutilalla varustettuna.
Matias Kainulainen