Nyt elokuvateattereissa pyörivään elokuvaan hyvin löyhästi perustuva The Incredible Hulk on lisenssipeli siitä perinteisimmästä päästä: se on paitsi turha, myös niin huono, että sen pelaaminen harmittaa.
Peli lainaa lähes kaikki hyvät ideansa vuonna 2005 ilmestyneestä Radical Entertainmentin hauskasta The Incredible Hulk: Ultimate Destructionista. Niinpä Hulk voi liikkua vapaasti Manhattanin saarella ja tuhota suunnilleen kaiken joko erillisten tehtävien aikana tai muuten vain. Se onkin pelin parasta antia, ja oikeastaan ainoa todellinen syy pelata peliä, sillä Hulkissa tietenkin piisaa voimaa kuin pienessä pitäjässä.
Hyvää tuhoa, huonoa pelisuunnittelua
En edes yritä teeskennellä, etteikö olisi hauskaa murskata Manhattania rakennus kerrallaan samalla, kun voimaton armeija yrittää epätoivoisesti pistää gammavoimaiselle hirviölle hanttiin! Valitettavasti tämä riemu ei mitenkään kanna koko peliä. Juuri tämä vihollisten kyvyttömyys on merkittävä ongelma: Hulk ei oikeastaan voi kuolla, ellei pelaaja ole niin laiska, ettei viitsi pitää terveydentilaa silmällä. Hulk kun voi parantaa itsensä kokonaan melkein milloin tahansa.
Niinpä pelissä pärjää rämpyttämällä hyökkäysnappuloita ja parantelemalla välillä itseään. Luultavasti juuri tästä syystä peli onkin täynnä tehtäviä, joissa täytyy suojella jotain muuta hahmoa tai kohdetta. Nekään eivät ole kovin vaikeita, mutta jatkuva muiden perään katselu ei yksinkertaisesti ole hauskaa.
Muutenkaan The Incredible Hulkin tunnelmassa ei ole kehumista. Pelin tarina on niin typerä ja huonosti kirjoitettu, että aina, kun joku sanoo jotain, tulee paha mieli. Elokuvan näyttelijät tuovat äänensä peliin, mutta joku olisi voinut herättää tähdet studiossa.
Enemmän bugeja kuin peliä
Tämän perusteella kyseessä voisi vielä olla jotenkuten siedettävä ja keskinkertainen peruspeli. On syytä muistaa, että Hulk murskaa! Sillä pääsee melko pitkälle. Ikävä kyllä Edge of Reality on antanut pelille erityisen pikantin loppusilauksen tekemällä siitä hyvin, hyvin huonon.
Ruudunpäivitys takkuaa jatkuvasti. Tylsät tekstuurit latautuvat tuskaisen hitaasti. Piirtoetäisyys on niin huono, että korkealle kiivetessä koko kaupunki on ruman sinisen sumun vallassa. Erikoiskykyjä on parempi käyttää paikassa, jossa Hulk ei voi poimia mitään käteensä, koska muuten parantumisen sijasta kouraan nouseekin vaikka auto. Veteen joutuessaan Hulk poukkoilee itsestään toistuvasti ympäriinsä, sätkien spastisesti ja jopa vaihtaen suuntaa ilmassa. Välillä tehtävät on pakko aloittaa alusta, kun tehtävän suorittamiseen vaadittavat esineet katoavat johonkin, tai peli ei tajuakaan, että viholliset ovat jo kyykytetty.
Ja jos tämä kaikki ei vielä saa pelaajaa heittämään ohjainta nurkkaan raivon vallassa, pelillä on vekkuli tapa kaatuilla kesken kaikkein kiihkeimpien taisteluiden. Kelle tätä nyt voi sitten suositella, kun kaltaiseni vanha supersankarinörttikin alkaa spontaanisti kiroilla ääneen pelin aikana? Tyhmille ihmisille. Ihmiset, älkää olko tyhmiä! Se ei kannata.