Kaikkien aikojen seikkailu
Nintendon rakastettu The Legend of Zelda on kiistatta videopelimaailman tunnetuimpia pelisarjoja. Se on lukemattomien pelaajien rakastama instituutio, jonka omanlaisensa sekoitus seikkailua, roolipelielementtejä ja pulmanratkontaa viehättävät ajattomalla tavalla. Samaa vain harva muu interaktiivisen viihteen teos voi hätyytellä. Tunteikkaat hetket, kuten ikonisen Master Swordin löytäminen ja Epona-ratsun selkään istuminen ensimmäistä kertaa Nintendo 64:n Ocarina of Timessa, on tatuoitu omaan mieleeni ikuisesti, kun mietitään suuria tapahtumia kautta videopelien historian.
Kovaan menestykseen liittyvät myös kovat odotukset, kun muistetaan pelisarjan edellisen osan Skyward Swordin vastaanotto. Ihan kelvollinen seikkailupeli ei kelpaa, kun on kyseessä The Legend of Zelda. Aina pitäisi olla tarjolla jotain uutta ja mullistavaa, mutta samalla kodikasta ja tutun turvallista.
Niin vain kävi, että Zelda-sarjan uusin osa korvaa kaikki pelisarjan harha-askeleet yhdellä kertaa, uudistaa pelisarjan miltei täysin ja lunastaa sille asetetut odotukset moninkertaisesti. Sanon tämän nyt suoraan, jottei arvailulle jäisi varaa: Breath of the Wild on kaikkien aikojen paras The Legend of Zelda. Se on myös hyvin mahdollisesti kaikkien aikojen paras videopeli.
Breath of the Wild alkaa perinteiseen Zelda-tyyliin. Hyrulen kuningaskunta on jäänyt pahasti muinaisen pahuuden jalkoihin. Sankarimme Link herää tähän tosiasiaan kummallisesta luolasta ja astuu maailmaan, jota hän ei tunnista. Kaikki tuntuvat tietävän hänestä enemmän kuin hän itse, mutta motivaatiota urhealta sankarilta ei muistikatkoksista huolimatta puutu. Jossain huhuilee tutunoloinen kultahiuksinen prinsessa, joka kaipaa hänen apuaan pahuuden voittamiseksi. Näillä eväillä pelaaja usutetaan varustautumaan ja harjoittelemaan selviytyäkseen Hyrulen maailmassa, jonkalaista ei aiemmin ole nähty. Ja tarkoitan tätä vain ja ainoastaan hyvässä mielessä.
Pelaaja oppii nopeasti perustaistelutekniikat kahden käden aseilla, kilven ja yhden käden aseen mekaniikat sekä jousiammunnan alkeet. Taistelujärjestelmä on perushyökkäysten oppimisen jälkeen yllättävän syvällinen, sillä oikea-aikaiset väistöt ja vastaiskut palkitaan vastustajia kaatavilla erikoisiskuilla, joita säestetään tyylikkäillä hidastuksilla. Myös jousiammuntaa kannattaa harjoitella, sillä osumatarkkuus säästää arvokkaita nuolia ja tekee usean vihollisen kohtaamisista helpompia kunnon tulivalmistelun turvin.
”Breath of the Wild on kaikkien aikojen paras The Legend of Zelda. Se on myös hyvin mahdollisesti kaikkien aikojen paras videopeli.”
Alkuhetkinä pelaajalle opetetaan myös perusperiaatteet Linkin elinvoiman palauttamiseksi. Kokkauspisteen kattilaan heivatut marjat, kalat, sienet, lihat ja mausteet antavat takaisin osumapisteitä sekä raaka-aineista riippuvaisia lisäominaisuuksia, kuten tilapäisesti lisää liikenopeutta, kovemmat hyökkäykset tai sietokykyä äärimmäisiä lämpötiloja vastaan. Kokkaukseen ei anneta valikon kuvaustekstejä kummempia ohjastuksia, mutta maalaisjärjellä ja kotitaloustuntien opeilla pääsee jo pitkälle. Uhkarohkeat kulinaariset yritelmät voivat päättyä juuri ja juuri syömäkelpoiseen sohjoon, kun taas hyviä raaka-aineita yhdistelemällä syntyy juhlavia aterioita kunnon lisäominaisuuksilla. Jos kokeilu menee pieleen, uudelleen yrittäminen ei ole suuren työn takana. Hyrulen metsät, joet ja vuoret ovat pullollaan ruokatarpeita, jotka odottavat valmistusta.
Ensimmäisten tuntien hienovaraisen ohjauksen jälkeen peli antaa kokijalleen vapaat kädet mennä minne huvittaa. Pian paljastuukin, että alkuhetkinä taivallettu alue on vain pikkuruinen murto-osa avautuvasta maailmasta. Kartan mittakaava ei kuitenkaan ole pelottava, vaan se kutsuu pelaajan tutkimaan ja kokemaan monta pienempää seikkailua ennen määränpäätä. Annettu vapaus on suuri myönnytys perinteisesti pelaajia holhoavalta Nintendolta. Se on osoitus siitä, että pelisuunnittelijat kunnioittavat tällä kertaa pelaajan älyä tavalla, joka on videopeleissä erittäin harvinaista.
En voi kylliksi alleviivata pelin tarjoamaa liikkumisen vapautta. Link pystyy kävelemään, juoksemaan, ratsastamaan, uimaan tai kiipeämään joka ikiseen paikkaan, johon on järjen ja fysiikan lakien mukaan mahdollista mennä. Ulapalla näkyy saari, joka huutaa tulla tutkituksi. Uimamatka on aivan liian pitkä, mutta etsipä itsellesi lautta ja anna tuulen tai palmunoksan humahdusten kuljettaa itsesi määränpään rannalle. Kaukaisuudessa näkyy lumihuippuinen vuori, jolle haluat kiivetä. Paksumpaa vaatetta päälle, tulinen chili-kalapaistos naamaan ja onnea yritykselle! Pelaajalle annettu vapaus ja pelimekaaniset mahdollisuudet tavoitteiden saavuttamiseksi ovat rajoja rikkovaa sorttia. Vastaava loikka pelaajan vapaudessa tehtiin viimeksi ensimmäisen Shenmuen ja GTA III:n kaltaisten pelien myötä vuosituhannen vaihteessa.
Nintendo Switchin teknisestä suorituskyvystä on käyty heti alkuun paljon negatiivista keskustelua, johon myös Breath of the Wildin visuaalinen ilme on yhdistetty. Suurimmat ruudunpäivityksen ongelmat selviävät päivittämällä pelin uusimpaan versioonsa. Näin myös yleinen tekstuurien popup-ilmiö muuttuu minimaaliseksi häiriöksi. Peli näyttää satumaiseen tyyliinsä kauniilta sekä televisiosta että Switchin ruudulta pelattuna, joskin sanoisin pelin kulun olevan piirun tasaisempaa pelattaessa kantomuodossa. Tehokkaampien konsolien resoluutiota tai efektejä ei toki hätyytelläkään pienen tabletin kokoisella laitteella.
Äänimaailmansa puolesta Breath of the Wild korostaa taidokkaasti tunnelmaa pelaajan liikkuessa valtavassa erämaassa. Eri kaupunkien ja alueiden teemat ovat usein minimalistisia tulkintoja tunnetuista Zelda-melodioista, jotka vaihtuvat vaikuttaviksi sinfonisiksi aalloiksi juuri oikeilla hetkillä, kuten pomotaisteluissa tai suurissa juonenkäänteissä.
Kaikilla tarinoilla on kuitenkin loppunsa. Havahduin sadan tunnin seikkailun jälkeen lopputekstien rullatessa edessäni ja olin oitis vakuuttunut siitä, että koin matkani aikana jotain hyvin ainutlaatuista. Loppuratkaisu jätti jälkeensä onnellisen ja samalla haikean tunnelman, jota en ollut kokenut videopelien parissa vuosiin. Tutkittavaa on vielä paljon, kerättävää vielä enemmän ja sen täydellisen reseptin metsästys on edelleen kesken. En vain malta odottaa, että pääsisin taas jatkamaan.