Ihmissuden varjossa
The Legend of Zelda: Twilight Princess on aina ollut kiistelty peli. Oliko kyseessä pelisarjan todellinen helmi vai harvinainen kompastus? Molemmille näkemyksille löytyy paljon perusteita ja perustelijoita. Tuore HD-uusintaversio ei ainakaan tule vähentämään kiistoja, sillä siitäkin löytyy paljon vääntämisen aihetta.
Yli yhdeksän vuoden ikäinen roolipeli oli aikanaan The Legend of Zelda: Wind Wakerin seuraaja. Kun Wind Waker sai pari vuotta sitten oman, paljon ylistystä keränneen teräväpiirtoversionsa, ei ole mikään ihme, että seuraajalle tehtiin sama tempaus.
Wind Waker oli kuin luotu HD-uusintaversiota varten, sillä pelin yksinkertainen ja sarjakuvamainen grafiikka ei vaatinut hirveästi kiillotusta näyttääkseen hämmentävän hyvältä. Ei sitä hirveästi kiillotettukaan: parempi resoluutio, tarkemmat tekstuurit, vähän efektiä kehiin ja myyntiin!
Realistisemmalla graafisella tyylillä varustettu Twilight Princess on puskettu kauppoihin samalla asenteella, ja tulos on kauniisti sanoen rosoinen. Taidetyyli on kyllä yhä persoonallisen kaunis, mutta samalla kaikesta näkee, että kyseessä on yhdeksän vuotta vanha GameCube-peli. Hahmomallit olisivat kaivanneet työtä ja maailmakin näyttää kovin palikkaiselta.
Kun kulmikasta ulkoasua ei edes tarjoilla 60 fps:n nopeudella, vaan enimmäkseen vakaasti 30 ruudulla sekunnissa, täytyy jo hieman ihmetellä. Nintendolta olisi suoraan sanoen odottanut hieman suurempaa satsausta pelin modernisointiin.
Kun grafiikan kanssa oppii elämään, onkin edessä aikamoinen seikkailu. Twilight Princess on nimittäin pitkä peli, jonka tarinan varrelle mahtuu reippaasti klassista Zelda-menoa. Hyrulen valtakunta on jäänyt varjojen jalkoihin ja oudon surrealistiset hirviöt riehuvat kaikkialla. Kun suuria osia maasta on vielä suljettu oudon kubististen voimakenttien taakse, tarvitaan sankaria.
Link ei toki eeppisellä sankarimatkallaan välty varjojen kosketukselta, vaan jo pelin alussa hän saa kyvyn muuttua sudeksi. Ihmissusivoimien ohella Link saa vielä kaverinkin, varjojen maasta kotoisin olevan ilkikurisen tytön, joka lupaa, että kaikki järjestyy, jos Link vain tekee juuri niin kuin käsketään.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, mitä aina muulloinkin Zelda-peleissä: pelaaja juoksee luolastosta toiseen keräten niistä uusia kykyjä ja esineitä. Niiden käyttöä harjoitellaan sitten luolaston aikana ja lopuksi kaltataan niillä pomo.
Vaikka Twilight Princess ei pääosin Zeldansa tuntevia yllätäkään, matkalle mahtuu paljon hauskoja hahmoja ja mielikuvituksellisia hetkiä. Tylsää ei taatusti tule.
Wii U -uusintaversiota varten Nintendo on hieman viilaillut Twilight Princessin sisältöä ja pelattavuutta. Ohjaus toimii kohtalaisesti Wii U:n ohjaimella tai Pro Controllerilla, joskin välillä sormet menevät solmuun tiukoissa tilanteissa. Ohjaimen kosketusnäytön avulla voi hoidella tavaravalikkoaan ja valita lennosta käytettäviä erikoisesineitä, muuttua sudeksi tai vaikka vain katsella tarkemmin karttaa.
Myös joitain seikkailun ärsyttävimpiä kohtauksia, kuten turhan pitkiksi venyneitä valokristallijahteja, on hieman inhimillistetty, mutta enemmänkin olisi voinut tehdä. Ajoittain Twilight Princess nimittäin tuntuu myös pelisuunnittelunsa osalta vanhentuneelta.
Kokonaisuutena kyseessä onkin ristiriitainen julkaisu. Pidin aikanaan Twilight Princessistä kovasti, ja edelleen se sieppasi mukaansa vauhdikkaasti ja tiukasti. Samalla kuitenkin monissa kohdissa huomasin toivovani, että Nintendo olisi tehnyt käännöksen eteen vähän enemmän, puhuttiinpa sitten grafiikoista tai pelattavuudesta. Tuloksena on pelaamisen arvoinen, mutta uusintaversiona tarkasteltuna pettymyksen aiheuttava kokemus.