Keikka se on joka kannattaa
Joskus se rötöskin kannattaa, mutta mikä on keikan hinta? Sitä sopii itse kunkin miettiä kotimaisen Shark Punch -studion esikoispelin parissa.
Rötössimulaattorit ovat vähälukuinen genre videopelien historiassa, ellei mukaan laske Grand Theft Autojen, L.A. Noiren ja The Godfatherin kaltaisia toimintapläjäyksiä. Hitaampia ja taktisia suunnittelupelejä – suorastaan strategioita – ei sen sijaan ole kuin kourallinen. Niistäkin yksi on esihistoriallinen tekstiseikkailu.
Shark Punchin keikkasimulaattorille onkin siksi tilaa markkinoilla, vaikkakin kahden vuoden takainen Monaco: What’s Yours Is Mine muistuttaa sitä monella tapaa. Sekä Monaco että The Masterplan ovat ylhäältä kuvattuja reaaliaikaisesti eteneviä keikkasimulaattoreita, joissa ohjataan yhtä tai useampaa rosvoa. Mutta siinä missä Monaco on jopa kuplivan psykedeelinen ja paikoittain pelkistetty, The Masterplan luottaa sarjakuvamaisempaan ja selkeämpään ilmaisutapaan.
Rosvojen ura alkaa vaatimattomasti. Baarit ja kaupat odottavat putsaajaansa, joten pikkurikolliset saattavat mennä säheltämään ja tyytyä kassakoneen sisältöön. Parisataa kassasta ja parikymppiä myyjän taskusta, niin johan onnesti!
Fiksummat rötöstelijät katselevat ympärilleen. Mitä ennakkotiedot vihjaavat? Voisiko takahuoneessa odottaa isompi saalis? Miten sinne pääsee? Pitäisikö koruliikkeestä kerätä esillä olevat korut vai putsataanko koko paikka, toki suuremmalla riskillä? Peli etenee tehtävä tehtävältä, mutta niitä voi suorittaa haluamassaan järjestyksessä. Hyvä niin, sillä siinä missä alkupään kentät ovat aika selkeitä, loppua kohden vastaan tulee jo sen verran piinaavia ongelmia, että tehtävän saa aloittaa alusta useamman kerran. Tämä ei ole mitenkään turhauttavaa, sillä pian muutaman ensimmäisen pelikerran oppii käyttämään harjoitteluun ja tunnelman nuuskimiseen. Sitten vasta aloitetaan tositoimet.
Kentät eli rosvoilukohteet ovat jokainen omanlaisensa kiinnostava pulma, jossa riittää liikkuvia osia. Onko paikassa hälyttimiä tai valvontakameroita? Jos on, voisiko ne vaikka sammuttaa jotenkin? Pimeys on rosvon ystävä, joten saisiko rakennuksen sähköt jotenkin poikki? Miten pääset lukitusta ovesta läpi, vai voiko sen kiertää? Olisikohan kassapojalla tarvittava avain takataskussaan?
Keikkojen suunnittelu ja toteuttaminen viehättää. Liikkuvat vartijat, henkilöstö, muut asiakkaat ja valvontalaitteet vaativat joskus tarkkaakin ajoittamista ja toimiensa suunnittelua. Melu herättää huomiota, ja epäileväinen vartija saattaa poiketa reitiltään ihmettelemään avoimeksi jäänyttä ovea. Ja vaikka tehtävät ovatkin periaatteessa valmiiksi purkitettuja, riittää niissä ihmeen paljon muuttuvia tekijöitä, vaihtoehtoisia kulkureittejä ja tilaa erilaisille pelityyleille. Kokeilijoille tai täydellisyyden tavoittelijoille riittää pelattavaa.
The Masterplan rakentaa rikossimulaationsa ympärille oivallisen ja kiinnostavan pienen pelin. Reaaliaikaisuutta voi helpottaa hidastustilalla, ja kahden tai useamman rosvon käskyttäminen toimii useimmiten mainiosti. Kenttien tulkitseminen ja toimintasuunnitelman rakentaminen on hyvää älypähkinöintiä, etenkin kun peli jättää lopulliset valinnat pelaajan omiin käsiin.
Mutta mikä on hinta, jonka olet valmis maksamaan onnistuneesta keikasta? Miltä veriset setelit tuntuvat käsissäsi? The Masterplan on näet myös moraalinen peli, sillä vaikka rötös se onkin mikä kannattaa, niin väkivaltaisiksi äityvien ryöstöjen jättämä paha fiilis ei ole paras mahdollinen. Toki aseiden heiluttelulla toteutettu isku on aivan omanlaisensa ja hyvin jännittävä haaste, mutta todellinen taituri tähtää huomaamattomaan suoritukseen. Ja nauraa kuvitellessaan, kuinka aamulla johtaja huutaa: ”Meidät on ryöstetty!”