Murhamysteeri parhaasta päästä
Huomiota herättävän nimensä ansiosta The Sexy Brutalea voisi helposti erehtyä pitämään jonkinlaisena toiminta- tai taistelupelinä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä kyseessä on äärimmäisen persoonallinen pulmapeli, joka on ottanut nimensä pelin keskeisenä tapahtumapaikkana olevalta kasinolta. Kasino itse on osa suurta kartanoa, missä sen isäntä järjestää joka vuosi naamiaiset. Tänä vuonna jokin on kuitenkin mennyt pahasti pieleen, sillä henkilökunta on alkanut tappaa vieraita mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.
Pelaaja ohjaa vanhaa pappismiestä Lafcadio Boonea, joka herää kartanon kappelista ilman tarkempaa muistikuvaa siitä, mitä on tapahtunut. Salaperäinen verinen naamioitu nainen materialisoituu paikalle ja pyytää tätä estämään kartanon vieraiden murhat. Kartano on jonkinlaisessa aikasilmukassa, ja saamansa taskukellon avulla pelaaja voi palata aina takaisin päivän alkuun ennen murhien tapahtumista. Näin pelaajalla on aina aikaa etsiä keinot niiden estämiseen.
Boone tuntuu olevan näkymätön muille kartanon asukeille, mutta heidän naamionsa havaitsevat ja yrittävät tappaa hänet, mikä estää häntä olemasta samassa huoneessa asukkaiden kanssa. Niinpä ratkaisujen murhien estämiseksi täytyy olla epäsuoria. Käytännössä tämä tarkoittaa vieraiden ja henkilökunnan vakoilua ja tarkkailua sekä paikkojen tarkkaa koluamista. Iso osa ajasta kuluu vieraiden tai viereisen huoneen tapahtumia seuratessa ja kuunnellessa avaimenreiästä kurkkien. Aika palautuu takaisin päivän alkuun pakostakin keskiyöllä, jolloin kaikki pelaajan keräämät esineet palautuvat alkuperäisille paikoilleen. Vaikka aikaa siis tavallaan onkin loputtomasti, ratkaisun on silti tapahduttava tietyn ajan sisällä. Tässä auttaa se, että kerätty tieto, kuten salasanat tai salaovien ja esineiden sijainnit, eivät unohdu.
”Pulmia ratkoessaan pääsee nauttimaan pelin äärimmäisen persoonallisesta ja vinksahtaneesta ilmapiiristä, jota värikäs ulkoasu ja erinomainen musiikki täydentävät.”
Turhautumista ratkaisuiden etsimisessä estää se, ettei vaihtoehtoja tai esineitä ole liikaa edes loppupään monimutkaisempien murhien kohdalla, joten samoja kohtia ei joudu toistamaan kyllästymiseen asti. Tätä tasapainottavaa monimutkaisuutta tuovat pelastettujen vieraiden naamiot, jotka antavat Boonelle uusia erikoiskykyjä, kuten paremman kuulon, lukkojen tiirikoimisen tai kartanossa olevien haamujen havaitsemisen ja niiden kanssa puhumisen. Erikoiskyvyt kulkevat rinta rinnan monimutkaistuvien pulmien ratkaisujen kanssa, ja ne myös avaavat kartanossa alueita, jonne ei aiemmin ehkä päässyt.
Pulmia ratkoessaan pääsee nauttimaan pelin äärimmäisen persoonallisesta ja vinksahtaneesta ilmapiiristä, jota värikäs ulkoasu ja erinomainen musiikki täydentävät. On harmi, ettei ääninäyttelyä ole lainkaan, vaan kaikki tieto ja dialogi on tekstipohjaista, mutta ehkä se auttaa mysteerin ylläpitämisessä. Kaiken taustalla on kuitenkin suurempi arvoitus siitä, miksi henkilökunta murhaa vieraita ja miksi kartano on aikasilmukassa. Ehkäpä on kuitenkin parempi olla paljastamatta liikaa. Sanottakoon vain, että peli on alusta loppuun asti käsikirjoitettu ja suunniteltu äärimmäisen taitavasti.
Murhapulmien ohella kartanosta löytää korttipakan kortteja sekä vieraiden kutsuja. Niiden kaikkien löytämiseksi tarvitaan kaikkien naamioiden antamat erikoiskyvyt. Keräämällä ne kaikki avataan kartanon lopulliset salaisuudet, jos ne haluaa selvittää, joten tekemistä riittää hieman lisää myös loppuratkaisun jälkeen.
Jos pelistä pitää jotain huonoa löytää, on se ehkä pulmien lievä yksinkertaisuus. Alkupään murhat ovat liiankin helppoja ratkaista, ja se voi tapahtua puhtaasti pelkällä tuurilla. Tämä myös vähentää pelin pituutta, mutta toisaalta näin peliin ei pääse turhautumaan ja vähemmän pulmapelejä pelaavatkin pääsevät nauttimaan sen huikeasta tunnelmasta. The Sexy Brutale on ovela, persoonallinen ja myös koskettava pulmaseikkailu, jonka mysteeri vie helposti mukanaan.