The Simpsons Game

The Simpsons Game on helposti paras koskaan tehty Simpsons-peli, mutta tämä itsessään ei kerro vielä paljon mitään.

14.9.2011 21:58

Satiirinen The Simpsons -piirrossarja on riemastuttanut maailmaa jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta kovin kummoisia pelejä nemmän tai vähemmän nerokasta ajankohtaishuumoria viljelevä satiiri ei ole poikinut. Pelit ovat pääosin pyrkineet ratsastamaan emosarjan suunnattomalla suosiolla ja olleet -laadultaan lähinnä keskinkertaisia viritelmiä.

Kuten viime numerossa julkaistussa ennakossa kerroimme, Electronic Arts pyrkii uusimman Simpsons-pelinsä kanssa irrottautumaan tästä sarjan pelejä piinanneesta kirouksesta. Lääkkeitä on tällä kertaa matkassa enemmän kuin tauteja. Pelin tekemistä ovat siivittäneet muun muassa joukko sarjan, nuoremman polven käsikirjoittajia, peliaiheinen uusi tarina, sarjasta vastaava animaatiostudio sekä työstään selkeästi innostunut pelitiimi. Näillä eväillä voisi olettaa, että luvassa olisi ainakin autenttinen The Simpsons -pelikokemus.

Pelin itseironinen tarina saa alkunsa, kun Simpsonien piirrosperhe huomaa olevansa jälleen yhden surkean lisenssipelin aiheena. Perhe päättää kuitenkin ottaa tilanteesta kaiken irti pelin kadulta löytyneen ohjekirjan taikavoimien avulla ja ryhtyy korjaamaan elämän ja historian suunnattomia vääryyksiä ja epäkohtia.

Ruuvit löysällä

Tämä onkin lähtöasetelma kahdeksaantoista osioon jaetulle, varsin Simpsons-henkiselle sekoilulle, jossa osansa saavat niin ajankohtaiset ilmiöt kuin lähestulkoon kaikki kuuluisat videopelitkin. Peli- ja elokuvaklassikoiden mukaan nimettyjen episodien kautta huumoriperhe nähdään mitä erikoisimmissa kommelluksissa.

Homer päättää hyödyntää supervoimiaan Duff-panimon vuotuisessa syömiskilpailussa ”Around the World in 80 Bites”, kun taas Lisa ja Bart pistävät kapuloita Mr. Burnsin ekologisesti kestävän avohakkuun rattaisiin jaksossa ”Lisa the Tree-Hugger”. Pelin varrella osansa saavat kuuluisien pelien lisäksi lähes kaikki kuviteltavissa olevat kliseet, hulvattomimpana ehkä Katamari Damacylle kunnianosoituksena tehty ja japanilaisten persoonalliselle pelikulttuurille irvaileva Super Happy Happy Fun Game.

Maailman, kosmoksen ja henkilökohtaisen kunnian pelastaminen eivät kuitenkaan onnistu millä tahansa työkaluilla. Pelin maaginen manuaali antaa perheen jäsenten käyttöön toinen toistaan tehokkaampia taikavoimia. Itse sarjan kautta tutuimmaksi on todennäköisesti tullut Bartin alter -ego, Bartman. Superritsalla ja monikäyttöisellä viitalla varustetulla yön mustalla kostajalla pelattavat osiot tarjoavat selkeästi pelin perinteisintä hupia, jossa meininki ei juuri eroa normaaleista kolmiulotteisista toimintaseikkailuista.

Isä-Homer muuttuu oletusarvoisesti kaiken tiellään jyrääväksi tai syöväksi Katamari-henkiseksi läskipalloksi, joka ajan myötä saa uusia ominaisuuksia esimerkiksi heliumin avulla. Ylimääräistä piristystä tuo lievimmillään lamauttava, pahimmillaan karrelle polttava röyhtäys.

Hahmojen ominaisuudet kuitenkin muuttuvat sitä erikoisemmiksi, mitä lähemmäksi sarjan epäkiinnostavimpia henkilöitä päästään.

Perheen naisvahvistusten ominaisuudet nojaavat selkeästi enemmän puhtaaseen ongelmanratkaisuun. Marge osaa nalkutuksellaan kerätä aivottomia ihmismassoja avukseen ja laittaa normaalisti vähälle huomiolle jääneen Maggie-vauvan ryömimään Metal Gear Solid -henkisesti esimerkiksi ilmastointikanavaan.

Sarjan perinteisesti mielenkiinnottomimpana hahmona pidetty, moraalisesti ja poliittisesti valveutunut Lisa-tytär on yllättäen saanut voimakkaimmat ominaisuudet. Ympäriinsä sijoiteltuja Buddha-patsaita hyödyntämällä Lisa voi heitellä esineitä ympäriinsä ja suurempikin vihollislauma taintuu helposti aina mukana kulkevalla saksofonilla.

Kaksin aina kaunihimpi

Oletusarvoisesti pelin episodit toimivat kuin mikä tahansa normaali toimintaseikkailu pomomatseineen, tasohyppelyineen ja ongelmanratkaisuineen. Paria poikkeusta lukuunottamatta pelaajan iskujoukot koostuvat kahdesta Simpsons-perheen jäsenestä, joiden uniikkeja ominaisuuksia on hyödynnettävä eteen tulevien ongelmien selvittämiseksi.

Pelin selkeästi kiinnostavimpia ominaisuuksia on yhtäaikainen kaksinpeli: riemu tuplaantuu, jos konsolin ääreen saadaan toinen ihminen. Tällöin kakkospelaaja ottaa toimettomana perässä juoksevan Simpsonin kontrolliinsa. Kaksinpeli on parhaimmillaan todella hauskaa ja toimivaa, mutta samalla sen mukavuus riippuu täysin kulloisestakin episodista. Osassa ominaisuus säästää pelaajaparan hermot turhalta hahmojen vekslaamiselta, mutta valitettavasti iso osa episodeista ei tarjoa kakkospelaajalle riittävästi tekemistä, kun ongelmanratkaisu ja eteneminen nojaavat vain toisen hahmon ominaisuuksiin.

On ymmärrettävää, ettei pelistä ole tehty kovinkaan hankalaa, sillä Simpsons-faneja on monenlaisia. Suurimman osan episodeista läpäisee helposti ensimmäisellä yrittämällä, ja varsinkin alkupäässä kentät ovat todella lyhyitä. Kovemman luokan pelaajien kosiskelemiseksi kentät on kuitenkin ripoteltu täyteen piilotettuja keräilymerkkejä, joiden löytäminen palkitaan.

Yhteistyö televisiosarjan tekijöiden kanssa näkyy. Läppä lentää jatkuvalla syötöllä, ja parhaimmillaan peli onkin kuin hyvän Simpsons-jakson pelaamista. Aidot ääninäyttelijät ja sarjalle uskollinen graafinen ulkoasu viimeistelevät kokonaisuuden.

The Simpsons Game yrittää olla hyvä peli, eikä ainoastaan ratsasta huumoriperheen maineella. Täydellinen se ei missään nimessä ole. Verkkopelin puute ja kaksinpelaamisen mielekkyyden vaihtelevuus ovat suurimpia pulmia, mutta tämän lisäksi peli on ohi aivan liian nopeasti. Peruspelaaja läpäisee pelin tarinan alle kymmenessä tunnissa, eikä pullonkorkkien ja Krusty-korttien keräämisellä heru kovin paljoa jatkoaikaa.

The Simpsons Game on kuitenkin hauska niin kauan kuin se kestää. Kentät ovat värikkäitä ja vaihtelevia ja peliparodioinnit osuvat useammin kuin uppoavat. The Simpsons Game ei tuo lajityyppiinsä mitään uutta, mutta onnistuu siinä, mitä se haluaakin olla: kepeä ja-humoristinen toimintaseikkailu, jota voi pelata myös vähäisemmällä pelikokemuksella.

 

Tapaus Grand Theft Scratchy

Pelimaailman vapaata ilmaisua kärkkäästi puolustanut Rockstar-firma nolasi itsensä pahasti The Simpsons -pelin kanssa. Osa pelin episodeista pyörii Grand Theft Autoja parodioivan Grand Theft Scratchy -pelin ympärillä, mistä pelifirma pahoitti mielensä. EA:n ja Rockstarin välille syttyi sanasota, jonka tuoksinassa huhuttiin jopa Grand Theft Scratchy -sisällön täydellisestä poistamisesta. Näin ei kuitenkaan tehty, vaan rötöspeli-parodia on Rockstarin itkuista huolimatta edelleen pelissä, joskin GTS:n nimellä varustettu episodi jouduttiin nimeämään uudelleen.

7/10
Lisää luettavaa