The Sims 2: Lemmikkielämää

Sims 2: Lemmikkielämää -pelin PS2-versio on silkka sikamainen rahastus.

14.9.2011 21:34

Sims-pelisarja sen kun laajenee. Lemmikkielämää on jo ties kuinka mones Sims-lisäosa, eikä loppua näy. Syytä ehkä olisi: uusin virtuaalisen nukkekodin versio on konsoleilla teknisesti niin heikko esitys, että laadunvalvonnassa taitaa olla melkoisia puutteita. Peli sinällään on mukava lisä Sims-perheeseen, mutta rauta huutaa hoosiannaa.

Pelattavaa paljon

Ihmishahmoilla pelissä tehdään niitä edellisistä Simseistä tuttuja juttuja: hankitaan duunia, huolehditaan sosiaalisista suhteista, parhaassa tapauksessa pariudutaan ja niin edelleen. Eri hahmoilla on erilaisia tavoitteita ja päämääriä, joita pyritään täyttämään parhaansa mukaan.

Jälleen kerran pelin tietynlainen päämäärättömyys jakaa mielipiteitä. Ne, jotka eivät Simseistä ole ennenkään pitäneet, eivät varmasti jaksa pelata tätä uutukaistakaan. Kyseessähän on käytännössä vain nukkekodin kehittyneempi versio. Ne, jotka pikkunäpertelystä pitävät, saavat varmasti aikansa kulumaan pelin parissa kuin siivillä – itse rakensin unelmakämppääni lukemattomien tuntien ajan.

Petsit ja Cat Cat

Lemmikin mukanaolo tuo uutta pelattavaa Sims-veteraaneille. Oman pikku karvakasansa voi kouluttaa hyväkäytöksiseksi rotuvalioksi, mikäli niin tahtoo. Lisäksi sen kanssa voi esimerkiksi leikkiä, sille voi opettaa temppuja tai sitä voi torua sen kaadettua etupihan roskiksen. Vuotta 2006 kun eletään, niin totta kai elukkansa käytökseen voi vaikuttaa muutamalla muuttujalla jo sitä luodessaan. Se on sitä geeniteknologiaa, sano. Sekarotuisen koirankin voi teettää – miltä kuulostaisi vaikkapa labradorinterrieri?

Pelattavaa Simseissä on aina ollut todella paljon, eikä uutukainen tee poikkeusta. Aloittelija tunkee helposti sormen suuhunsa(kin) ihmetellessään kaikkia valinnanmahdollisuuksia, mutta vähitellen peli selkeytyy. Lemmikin kehitystä on mukava seurata, ja vaikka pelissä ei pääse kiintymään lemmikkiinsä aivan Nintendogsin tyyliin, sen kouluttaminen on hauskaa puuhaa.

Ajan kulua

Valitettavasti jo ensimmäisten napinpainallusten jälkeen pelaaja huomaa pelin surkeimman piirteen: jatkuvan latailun. Kovinkaan paljon ei hahmonsa mahdollisia vaatekerrastoja jaksa selailla, kun PS2 raksuttaa jatkuvasti. Latailu tappaa pelihimoja jo alussa.

Konsolin jatkuva rutina ja sen aiheuttama, penikkatautiin rinnastettavissa oleva tautinen ketutus antavat sen viimeisen pistoksen potentiaalisesti rakkaalle Lemmikkielämälle. Pelin aikana vietetään aivan liikaa aikaa latausikkunaa tuijotellen tai valikon latautumista odotellen. Valikosta toisen siirtyminen kestää ikuisuuden. Konsolialustalle pelin käyttöliittymä ei vain yksinkertaisesti sovi.

Sanotaan se suoraan, vaikka räksytystä tulisikin perään: Sims 2: Lemmikkielämää -pelin PS2-versio on silkka sikamainen rahastus. Kun kerran vääntö ei konsolissa riitä, eikö olisi kannattanut karsia pelin sisältöä niin, että PS2:n konehuonekin olisi kestänyt sen pyörittämisen ilman tuskaa?

Nyt peliä voi suositella ainoastaan todella pitkäpinnaisille Sims-faneille. Sääli, sillä ilman teknisiä heikkouksia peli olisi ollut todella hyvä.

Miljoonanluokan bisnes

Ensimmäinen Sims-peli julkaistiin vuonna 2000, ja sitä on myyty tähän mennessä yli 6,3 miljoonaa kappaletta. Se onkin kaikkien aikojen myydyin pc-peli. Kaiken kaikkiaan Sims-pelejä on myyty yli 58 miljoonaa kappaletta.

Sims-pelisarjan isä on Will Wright, jonka ensimmäinen peli, Commodore 64:lle tehty Raid over Bungeling Bay, on kulttiklassikko vuodelta 1984 – ennemmin kuitenkin tekijänsä kuin pelin tason takia. Todellinen läpimurto Wrightille oli kaupunkisimulaattori Sim City, joka julkaistiin vuonna 1989.

5/10
Lisää luettavaa