The Sims 4 / Arvostelut / pelaaja.fi

The Sims 4

2.10.2014 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
0

Kaksi askelta eteen, kaksi taakse

Miksi Sims-pelejä yleensä pelataan? En kysy tätä haukkuakseni elämäsimulaation ykköstä, sillä olen ollut simittäjä jo ensimmäisestä osasta saakka. Jokaisen Sims 4:n ostoa harkitsevan kannattaisi kuitenkin miettiä tätä kysymystä. Pelaajilla ja pelintekijöillä voi nimittäin olla hyvin erilainen käsitys siitä, mikä tietokoneihmisen arjessa on oleellista ja mikä turhaa.

Kaikkihan tietävät toki, mitä Sims on. Se on kotileikkiä virtuaalisilla ihmisillä, aitoa saippuaoopperaa, kummallisia ihmiskokeita ja harrastajasisustajien unelmaa. Se on ainoa superhittiluokkaan laskettava pelisarja, jolla ei ole koskaan ollut aitoja kilpailijoita ja jonka nimellä myydään kansalle hyllykaupalla vaikka virtuaalista tapettia. Ennen nelososan julkaisua jopa innokkaimpien fanien sydämessä kävi kuitenkin epäilys. Jatkuvasti kuultiin tutuista ja tärkeistä ominaisuuksista, jotka on heivattu koko pelistä. Uima-altaat? Taaperoikäiset lapset? Autot? Minkälainen hirviö voi poistaa Simsistä autot?

Sims 4 vaikuttaa vähemmän jatko-osalta kuin jonkinlaiselta uudelleenkäynnistykseltä. Aluksi yksinkertaisena teilattu kolmososa kasvoi laajennusten myötä valtavaksi ja huikean monimutkaiseksi virtuaalimaailmaksi, jossa sompailtiin suurkaupunkien, turistirantojen ja vampyyripesien välillä, ja aikakoneellakin sai matkustaa. Simien täyttämät suurkaupungit kutsuivat tutkimusmatkailemaan, mutta hintana oli suorituskyky. Valtakunnat ehtivät syntyä ja kaatua siinä ajassa, kun lisäpaketeilla mammutiksi doupattu Sims 3 kampesi itsensä tietokoneen muistiin. Kaikki tämä on nyt historiaa.

Sims 4 ei lataile pitkään eikä saa tietokonetta polvilleen, sillä se keskittyy itse simeihin. Tekoihmisten luomiseen tarkoitetut työkalut ovat nyt erinomaiset. Sieraimia ja silmäpusseja voi venytellä yksinkertaisesti nappaamalla niistä kiinni hiirellä, ja tuloksena on piirrosmaisia ja silti ihmeen elävän näköisiä simejä. Sen voi todeta siminvaihtokeskuksessa, jossa on tarjolla hämmästyttäviä julkkiskarikatyyrejä. Sims 3:n turvonneita pottunaamoja ei tule ikävä.

Uutta elämää on saatu simien pään sisään. Pienenä sivuhupina kolmosessa nähty tunnejärjestelmä on nyt elämänhallinnan pääosassa. Nälkä, väsymys tai kakkahätä eivät ole enää simien mielessä jatkuvasti, sillä ne osaavat hoitaa tarpeensa itsekin. Eri vuorovaikutukset ja toiminnot käynnistävät simien päänupeissa nyt tunnetiloja, jotka vaikuttavat saatavilla oleviin toimintoihin ja niiden tehokkuuteen. Jos haluaa vaikkapa luoda taidetta isolla T:llä, on parempi hipsteröidä simulit inspiraatiotilaan. Tunteiden mikromanagerointi on mahdollista vaikkapa kylmillä suihkuilla tai oikealla viihteellä. Mikä hienointa, tunne-elämä heijastelee selkeästi simien pärstissä ja liikuskelussa. Kolmosen simit vaikuttavat vertailussa mekaanisilta androideilta.

Ihmiskeskeisyyden uhrina on maailma, joka antaa tekoelämälle uskottavuuden. Kaupungit ovat nyt pieniä, ja ne on silputtu vielä pienempiin tonttikokoelmiin, eikä edes naapuritaloon pääse ilman latausruutua. Kyllä, se latausruutu on lyhyt, mutta tällaisenaan sims-maailma ei ole edes maailma. Se on vain kokoelma rakennuksia, jotka ovat olemassa saman pelin sisällä. Siinä on selitys autojen poistumiselle. Kun ajoneuvona on latausruutu ja töihin lähtevä sim vain katoaa kuin tuhka tuuleen tonttinsa rajalla, ei kukaan jaksa edes teeskennellä, että tässä maailmassa olisi liikennettä.

Maailma ei ole kuitenkaan ainoa uhri. Simien elävyyteen on kyllä panostettu, mutta eri elämänvaiheet ovat saaneet saksista. Teiniä, nuorta aikuista ja aikuista on lähes mahdoton erottaa toisistaan, ja hiirtä villisti luontitilassa naputtamalla selviää ainoastaan, että aikuinen on hartioistaan pari kolme pikseliä teiniä leveämpi. Siinä on eväät todella kiusallisiin sosiaalisiin tilanteisiin ja ehkäpä jopa rikossyytteisiin villien juhlien jälkeen.

Sims 4 ei selkeästi ole sellainen katastrofi kuin ennen julkaisua ennustettiin. Se on kuitenkin ongelmallinen jatko-osa. Kaikki tiesivät, että se olisi kolmoseen verrattuna riisuttu, ja tilannetta korjataan varmasti lukuisilla maksullisilla lisälevyillä. En ole kuitenkaan lainkaan varma, voiko peliä ”korjata” lopulta täysin, koska tyyli on vaihtunut perusosasista lähtien. Maailma pysyy sirpaleisena, ja simien perusrakennetta ja elämänvaiheita tuskin muutetaan kovin kummoisesti. Uudet luonteenpiirteet ja tunnepitoiset kohtaamiset simien välillä viihdyttävät aluksi, mutta ei niissäkään riitä syvyyttä pitkäksi aikaa, sillä ns. tarinan eteneminen on kadonnut: pelaajan tekemisiä lukuun ottamatta naapurustossa ei tapahdu mitään. Ei ole saippuaoopperaa, jota pelaaja ei ohjaisi.

Teknisellä puolella Sims 4 on niin ikään ristiriitainen peli. Uusi entistä minimalistisempi taidetyyli ja erityisesti simien kasvot ovat upeita, ja peli rullaa vanhallakin koneella ihailtavan hyvin. Samaan aikaan peliä riivaavat kuitenkin bugit, jotka ulottuvat jopa simien peruselämään: virtuaali-ihmiset hyytyvät toimissaan, kun ns. toimintajono jää pykimään paikalleen. Talojen luomiseen tarkoitettu rakennustila on sekin samaan aikaan sekä kehittyneempi että riisutumpi. Monimutkaisia taloja voi rakentaa entistä helpommin ja nopeammin, mutta kaikki tontit ovat vain lättänöitä nurmikenttiä, eikä kellareitakaan voi enää kaivaa. On kuin tavoitteena olisi ollut tehdä loistava versio yksinkertaisimmasta mahdollisesta Sims-kokemuksesta, jossa muutama simuli hassuttelee keskenään yhdessä lättänässä lukaalissa.

Sims-yhteisö tuntuu silti ottaneen pelin hyvin vastaan, mikä antaa toivoa paremmasta. Koin ahaa-elämyksen, kun löysin lahjakkaan Sims-harrastajan luomia näköisasuntoja ja -hahmoja ja kansoitin koko kaupunkini sitcom-sarjojen hahmoilla. Virtuaaliversiot Friendit-hahmoista, Seinfeldin kööristä, Tyttökullista ja Sinkkuelämää-sarjan epätoivoisista sinkuista asuntoineen toivat peliin eloa ja vahvistivat käsitykseni siitä, että uudet luontityökalut ovat paras syy Sims 4:n hankkimiseen. Koko laajennusryppäällä varustetun kolmos-Simsin omistajille pelikokemus on kuitenkin masentavan lattea. Sim-perheeni tuntuvat olohuoneessa pysyessään aidommilta kuin koskaan, mutta niillä ei ole viitekehyksenään maailmaa, joka saisi tämän tuntumaan eletyltä elämältä. Ihan kiva peli siis, mutta palattaisiinko asiaan vuoden ja parin laajennuksen päästä?

7/10

Kehittäjä: 
EA MaxisThe Sims Studio
Julkaisija: 
EA
Peligenre: 
elämäpeli
Julkaisualustat: 
Tietokoneet, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Seksi, Väkivalta

Nostoja