Rautaa rajalle
From Softwaren Souls-toimintaroolipelisarja on yksi viime vuosien vaikuttavimmista menestystarinoista. Vuonna 2009 Demon’s Souls -pelistä alkanut saaga on versonut Bloodbornen kaltaisten sukulaispelien ohella kokonaisen oman alagenrensä. Souls-sarjan perimästä lainaavia pelejä on julkaistu jo tuntuva kourallinen, ja varsinkin monet pienemmät indiestudiot pitävät Souls-sarjaa tärkeimpänä innoittajanaan.
Yksi tällainen tapaus on saksalainen pelistudio Deck13. Tiimin vuonna 2014 julkaisema Lords of the Fallen lainasi koko lailla kaiken mahdollisen sisällöstään From Softwaren pohjapiirroksista ja toimi lähinnä osoituksena siitä, että tekijöillä on kykyä luoda pelikelpoinen klooni paremmasta pelistä. Lords of the Fallen sai kädenlämpöisen vastaanoton, sillä tuotos oli korkeintaan keskiverto Dark Souls -näkemys vailla syvempää persoonallisuutta.
Deck13 ei kuitenkaan jäänyt lepäilemään laakereilleen. Teutonit ovat jatkokehitelleet laina-aineksista koostuvaa keitostaan entistä varmemmin käsin, ja mukaan on hämmennetty reilu annos uusia ainesosia. Tuloksena on The Surge, väkevä ja vahvalinjainen toimintaseikkailu, joka on täynnä Souls-henkistä vaativaa taistelua, ahnetta resurssien haalimista ja tietysti loputtomasti kuolemaa.
The Surgen persoonallisin ominaisuus on sankarin ruumiiseen erottamattomasti liitetty voimahaarniska, jota voi kehittää pelin edetessä hyvin vapaasti. Pelin alussa on valittava nopean ja kevyen tai hitaan ja raskaan haarniskamallin väliltä, mutta siitä eteenpäin haarniskan muokkaus on pelaajan vastuulla. Kunkin haarniskan osan voi valita itse, ja kaikkia palasia voi päivittää paremmaksi porrastetun kehitysjärjestelmän avulla – edellyttäen, että vihollisten jäämistöstä kerättyä rautaromua riittää päivitysoperaatioon.
Muokkausjärjestelmä on sidottu nokkelasti The Surgen toiseen poikkeukselliseen ominaisuuteen. Erinomaisesti rytmitetty taistelujärjestelmä sisältää nimittäin varsin kiintoisan jipon, joka edellyttää astetta maltillisempaa ja taktisempaa otetta taistelun tuoksinassa. Pelaaja voi näet valita osumakohteen vihollisen anatomiasta, ja mikäli kyseisen ruumiinosan onnistuu leikkaamaan irti verisellä lopetusliikkeellä, pelaaja saa kyseisen osan rakennusohjeen itselleen. Myös uusia aseita saa helpoiten plakkariin irrottamalla ne vihollisen kourasta väkivalloin.
Voimahaarniskan ominaisuuksien muokkauksen lisäksi sankarin kalloon voi tuupata liudan implantteja, joita löytyy todella monipuolinen litania. Vaikka peli ei sisällä Souls-tyylisiä hahmoluokkia ja haarniskamalleja on vain kaksi, erilaisia muokkaus-, työkalu- ja asevaihtoehtoja on niin suunnattomasti, että jokainen pelaaja voi räätälöidä kokemuksen koko lailla haluamakseen.
”Sankarin pahin vihollinen on liiallinen itseluottamus, sillä heikoinkin vihollinen voi tuikata pelaajalle luun kurkkuun.”
Pelaajan turvasatamana toimivat Souls-sarjan nuotioiden henkiset komentohuoneet, joista löytyvät tarpeelliset lääkintä- ja valmistuskonsolit sankarin ominaisuuksien ja varusteiden virittelyä varten. Komentohuoneessa voi myös varastoida vaivalla keräämänsä rautaromun, ja huoneet toimivat uudelleensyntymän tyyssijana, kun kuolema korjaa pelaajan.
Ja kuolemahan korjaa. Koska The Surge ammentaa pelimekaniikkansa täysin Souls-sarjasta, yksi taistelun olennaisimmista osatekijöistä on haaste. Jykevään voimahaarniskaan sonnustautuneen sankarin pahin vihollinen on liiallinen itseluottamus, sillä heikoinkin vihollinen voi tuikata pelaajalle luun kurkkuun onnistuneella iskuyhdistelmällä. Heiveröisemmät ilkiöt luottavat yleensä yllätysmomenttiin ja joukkohyökkäyksiin, joten nopeat refleksit ja liikkeessä pysyminen ovat kaikki kaikessa eloonjäännin kannalta.
Romuluisemmat pomohirviöt taasen ovat harvinaisen epämiellyttäviä kuolemantuojia, joilla riittää näköä, kokoa ja kisakestävyyttä. The Surgen pomotaistelut ovat hengästyttäviä koitoksia, jotka edellyttävät pelaajalta valmistautumista ja kärsivällisen strategista otetta.
Kärsivällisyys onkin genrelle ominaiseen tapaan pelaajan tärkein ase The Surgen kääntäessä vaikeustasoa alati kovemmille kierroksille. Kun viikatemies niittää kylmää satoaan, sankari tiputtaa mukaan kerätyn rautaromun ja pelaajalla on rajattu määrä aikaa käydä poimimassa menettämänsä materiaalit kuolinpaikasta. Pelihahmon uudelleensyntymä nollaa pelikentän, joten kaikki aiemmin tieltä liiskatut viholliset ovat jälleen jaloillaan ja valmiina mittelöön. Kaikki on siis erehdyttävän tuttua Souls-sarjan ystäville.
Oikeastaan The Surgen merkittävimpiä miinuksia ovat olankohautuksella sivuutettava tarina ja hieman kuivakka maailma. Pelin ympäristöt ovat melkoisen yksioikoisia varastohalleja ja huoltokäytäviä, eikä vihollisten suunnittelussakaan ole ylikäytetty mielikuvitusta. Verrattaessa esikuvan mutkittelevaan juonivyyhteen valtavassa fantasiamaailmassa The Surge tuntuu melkoisen kolkolta ja tavanomaiselta tarinansa osalta. Ihmiskunnan loputtomaan ahneuteen ja vallasta juopuneisiin tekoälyihin keskittyvä tarina on parhaimmillaankin keskitason pöytälaatikkokamaa.
Toisaalta The Surgen vetovoima ei rakennu käsikirjoituksen tai persoonallisen maailman varaan. Vaikka koko teos on rakennettu Souls-sarjan peruskalliolle, jäntevä taistelujärjestelmä ja haarniskan monipuoliset muokkausmahdollisuudet tekevät kokonaisuudesta suorastaan yllättävän nautinnollisen kokemuksen – ainakin siihen pisteeseen asti, kun peli iskee tuhannennen kerran pelaajalle jauhot suuhun ja turhautuminen saa viskaamaan peliohjaimen seinään. Toisaalta se taitaa kuulua asiaan.