The Ultimate Spider-Man

Mikä tärkeintä, kokonaisuus todellakin tuntuu Hämistarinalta.

29.9.2011 07:17

Peter Parkerin seittihenkinen alter ego tanssii taas katoilla ja betonikanjoneissa. Treyarchin edelliseen Hämispeliin, Spider-Man 2:een tutustuneet pääsevät heti jyvälle – peliä on hiukan virtaviivaistettu, mutta tuntuma on tallella. Kuten aiemminkin, Hämähäkkimiehen ohjaaminen on todella miellyttävää. Kaupungilla voi liikkua vapaasti, ja akrobaattiset liikkeet, seitin viskominen ja seiniin liimautuminen tuntuu luontevalta, vaikka tätä osuutta on yksinkertaistettu ehkä piirun verran liikaakin.

Tehtävästä toiseen

Toisaalta nyt pelissä on aivan eri tavalla tekemistä ja sisältöä kuin aiemmin. Varsinaisten tarinatehtävien lisäksi tarjolla on myös koko joukko piilotettuja bonuksia sekä kilpailuja, joissa nuoriherra Parkerin on juostava rata läpi mahdollisimman nopeasti. Mukana on myös taistelukierroksia, joissa juostaan pitkin kaupunkia tietyn rosmojengin perässä, sekä erilaisia kaupunkitapahtumia, kuten onnettomuuksia, ryöstöjä sun muita tilanteita, joissa hämähäkkivoimat ovat tarpeen. Nämä eivät kuitenkaan ole vapaaehtoisia koitoksia, sillä tarinatehtävät eivät aukea, ennen kuin tietty määrä muita tehtäviä on suoritettu. Tämä tuppaa puuduttamaan, mutta tarinatehtävät itsessään ovat kuitenkin hauskoja ja vaihtelevia. Niitä voisi kyllä olla enemmänkin – nyt ahkera pelaaja voi puskea koko tarinaosuuden läpi yhdessä illassa, jos oikein panostaa asiaan. Välillä pelataan myös Venomina. Venomilla ei ole käytössään liikkumista helpottavaa seittiä, mutta massiiviset loikat onnistuvat vaivatta. Nämä osuudet ovat tarinan kannalta oleellisia eivätkä tunnu turhilta, mutta Hämiksellä pelaaminen on yksinkertaisesti hauskempaa.

Nättiä ja vetävää tarinankerrontaa

Cel shading -tekniikkaa hyödyntävä peli näyttää syötävän hyvältä. Ainoa marinan aihe on Manhattan, joka tuppaa ainakin PlayStation 2 -versiossa puuroutumaan, kun kauempana olevat rakennukset ovat näkyvissä. Useimmiten vauhtia on onneksi niin paljon, ettei taustalla oleviin asioihin ehdi kiinnittää huomiota, ja kaikki lähellä oleva näyttää loistavalta. Itse tarinaa kuljetetaan tyylikkäästi eräänlaisilla 3d-sarjakuvaruuduilla. Stoori on Brian Michael Bendisin, alkuperäisen The Ultimate Spider-Man -sarjan kirjoittajan käsialaa, ja se on sujuva, hauska ja viihdyttävä. Mikä tärkeintä, kokonaisuus todellakin tuntuu Hämistarinalta, ei jonkun pässin kirjoittamalta kokoelmalta päälleliimattuja supersankarikliseitä. Voisi melkein sanoa, että pelin parasta antia ovat ulkopelilliset seikat – itse peli ei lopulta eroa keskihyvästä massasta, mutta seinäkiipijän ystävät ovat kuin kotonaan. Muiden kannattaa ehkä suhtautua tietyllä varauksella.

Äärimmäiset sankarit

Marvelin Ultimate-sarja sijoittuu omaan jatkumoonsa. Tutut hahmot ovat yhä tunnistettavissa, mutta ne on viety alkulähteilleen – Peter Parker ei ole kokenut aikuinen mies, vaan high schoolissa oleva nörttiteini, jota kuuluisa hämähäkki puraisee. Niinpä tilanteet ja hahmot saattavat tuntua vierailta niille, jotka eivät ole sarjaan tutustuneet. Kyseessä ei kuitenkaan ole pelinkehittäjien halu vetää mutkat suoriksi, vaan virallinen Marvelin linja, joka on poikinut paitsi alan palkintoja, myös fanien suosiota.

7/10
Lisää luettavaa