The Witch and the Hundred Knight

Kovin mitäänsanomaton toimintapläjäys, jossa ideat ja toteutus eivät kohtaa.

30.4.2014 11:50

Jos lähtisin tältä istumalta tuhertamaan kasaan listaa pelistudioista, jotka ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen, löytäisi Nippon Ichi Software siitä paikkansa nopeasti. PlayStation 2 -aikakautena japanilainen kulttipelitalo toi maailmaan Disgaea-pelisarjan, jonka kaksi ensimmäistä osaa eivät olleet vain yleisesti mainioita strategiaroolipelejä, vaan myös persoonallisia ilmestyksiä övereine maailmoineen, joiden hulluuden annettiin rohkeasti heijastua aina pelimekaanisiin yksityiskohtiinkin asti.

Niin paljon kuin Disgaeasta pidänkin, eivät Nippon Ichin muut pelit ole oikeastaan koskaan luoneet lähellekään vastaavaa vaikutusta. Maaliskuussa nyt Eurooppaankin saapunut The Witch and the Hundred Knight on tästä jälleen ikävä muistutus, sillä paikoin hyvistä ideoista huolimatta seikkailu jää kovin hengettömäksi ilmestykseksi.

Nippon Ichille vähemmän tyypilliseen tapaan The Witch and the Hundred Knight jättää sivuun taktikointiin nojaavat vuoropohjaiset taistelut ja on varsin puhdas toimintaroolipeli. Läpi koko suhteellisen pitkähkön seikkailun pelaajat lätkivätkin reaaliajassa matalaksi kasoittain mitä erilaisimpia hirviöitä, mutta jo alusta alkaen käy selväksi, ettei toiminta juuri vaihtelevuudella juhli.

Yritystä toki riittää. Pelin eräs mielenkiintoisimpia ideoita on, että käytössä olevat iskusarjat rakentuvat pelattavana olevan pienen demonihahmon varustuksesta. Hahmolle annetaan kerralla aina käyttöön noin viisi asetta aina miekoista vasaroihin, ja niiden järjestys määrittelee käytössä olevan kombohyökkäyksen. Järjestelmä tuo kivasti suunnitelmallisuutta pelaamiseen, mutta jostain syystä komboja ei voi kerralla luoda käyttöön useampia. Pelin käyttöliittymä on myös sen verran kömpelö, että erilaisten aseiden ja iskujen kokeilua ei lopulta edes halua harrastaa kovinkaan usein.

Kömpelöksi voi kuvata myös pelin kenttäsuunnittelua. Suoraviivaisen toiminnan rinnalle pystytään paikoin tuomaan kyllä tutkittavaa haarautuvilla alueilla, mutta jos lukuisat tiheään uudelleensyntyvät viholliset eivät vielä vie taisteluissa hermoja, niin sen tekevät viimeistään monissa kentissä pelaajan näkökentälle ryntäävät esineet, kuten puut ja seinät.

Periaatteessa The Witch and the Hundred Knightin onnistunein osa-alue onkin sen juoni. Suoksi muutetusta maailmasta unelmoivasta Metallia-noidasta ja tämän kumppaneista kertova tarina on toki luokiteltava persoonalliseksi tietyllä tapaa jo sen japanilaisuuden tähden, mutta Nippon Ichin kannalta suuri osa siitä tuntuu silti jo nähdyltä. The Witch and the Hundred Knightia on hankala lähteä suoraan suosittelemaan kenellekään, vaikka miten fanittaisit kehittäjää tai toimintaroolipelejä yleensä.

4/10
Panu Saarenoja

4/10
JulkaisijaNIS America
Pegi-ikärajatK-16
Pegi-merkinnätKiroilu
Lisää luettavaa