Satukirja-noir
Minulla on tällä hetkellä kaksi ristiriitaista tunnetta. Ensinnäkin syvää helpotusta sen johdosta, että The Walking Dead ei suinkaan ollut vahinko. Telltale pystyi vähintään nousemaan lukuisia vuoden peli -palkintoja pokanneen hittipelinsä tasolle. Sen jälkeen tuleekin turhautuminen, koska näin tarinasta vasta viidenneksen ja jatkoa saa odottaa ensi kuuhun. Kirotut episodipelit!
Bill Willinghamin Fables-sarjakuviin perustuva Fables: The Wolf Among Us on episodipohjainen seikkailupeli, jossa pelaaja ratkoo noir-henkistä murhatarinaa. Karskeja miehiä, savuisia yön katuja ja säärekkäitä daameja, jotka nyt sattuvat vain olemaan Lumikkeja ja Isoja pahoja susia.
Telltale ei ole taaskaan lähtenyt kumartelemaan lisenssinsä edessä, sillä – sen enempää spoilaamatta – voin todeta, että tarina lähtee jo alkuhetkiltään omille poluilleen. Sarjiksen keskeiset hahmot ovat tulilinjalla, ja muutamalta lähtee henkikin. Näin tarinassa on jo alkumetreiltä arvaamaton fiilis, eikä kovimmankaan fanin kannata arvailla, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Tarina ottaa mainiosti kaiken hyödyn irti aihepiiristään, sillä satumaan noir-etsiväseikkailu osoittautui alusta saakka erittäin kiinnostavaksi. Tarina jyrähtää käyntiin vauhdilla, eikä siitä sitten jarruttelekaan, ennen kuin lopputekstit pyörivät parin–kolmen tunnin kuluttua. Mukana on kiehtovia koukkuja ja vihjeitä tulevasta, enkä millään malttaisi päästä näkemään, miten hillittömään paljastukseen päättynyt tarina tästä jatkuu.
Telltalelle täytyy nostaa hattua siitä, että The Walking Deadin menestyksen jälkeen he eivät jääneet lepäilemään laakereilleen, vaan peliä on paranneltu lukuisin pienin ja suuremmin tavoin. Pelattavuus on yleisesti sujuvampaa kuin ennen, ja mahtuupa mukaan pari todellista valintaakin. Niiden ohella mukana on toki The Walking Deadistä tuttuja sosiaalisia tärppejä: hahmot muistavat, oliko Bigby aiemmin kiva vai ilkeä, ja myöhemmät kohtaukset muuttuvat hieman sen mukaisesti.
Toteutus on muutenkin ensiluokkaista – suurimmalta osin. Grafiikka on älyttömän nättiä ja vangitsee todella hyvin sarjakuvien tyylin. Myös ääninäyttelijät vetävät parastaan ja saavat hahmot tuntumaan todella eläviltä. Suurimmat valituksen aiheet liittyvätkin pelattavuuteen. Kamerakulmat voisivat välillä olla parempia, ja ohjaus näyttää hieman toivomisen varaa. Bigbyä ohjataan kuin Resident Evilissä konsanaan, ja esineen lähellä sitten valitaan toiminto sen päälle ponnahtavasta valikosta.
Ohjauksesta valittaminen on kuitenkin pelkkää nipotusta, sillä ei se kokemusta pilaa. Kunhan jäin kaipaamaan pc-version hiiriohjausta. Mutta pelasipa The Wolf Among Usin millä alustalla tahansa, se kannattaa pelata. Ensimmäisen episodin jälkeen olo ei ole samalla tavalla tunteiden kasseille lyöty kuin The Walking Deadin jälkeen, mutta pelikokemuksena ja tarinana nyt taitaa olla käsillä vielä kovempaa kamaa – niin vaikea kuin sitä onkin uskoa.