Ei mikään hukkareissu
Onhan se pettymys, että Iso Paha Susi ei tässä sadussa kehu kertaakaan puhkuvansa mökkejä kumoon. Toki hän polttaa Huff’n’Puff-savukkeita ja sellainen on syytä sytyttää aina, kun on asiaa kohtalokkaille naisille. Siis vähemmän porsaita, enemmän noiria.
Telltalen puhkikehuttua Walking Deadiä seurasi The Wolf Among Us, jonka ensimmäinen viisijaksoinen kausi saatiin äskettäin päätökseen, joten sen uskaltaa arvioidakin. Nähdyn pohjalta voi ennustaa studiolle hyvää ja huonoa.
Wolf on lisenssipeli, joka on kyhätty Bill Willinghamin Fables-sarjisten pohjalta. Lajityyppiä tarina tarinalta huoletta vaihtava sarjakuva on siirtolaissaaga. Pimeyden ruhtinaan maanpakoon ajamat satuolennot asuvat New Yorkin salaisessa Fabletownissa, toiset satuelämäänsä jatkaen ja toiset köyhyysloukussa. Fables on laadultaan melkoista vuoristorataa, mutta peli on fiksusti laadukkaan ensialbumin esiosa. Molemmat ovat murhamysteerejä, mutta kepeän Legends in Exile -albumin rinnalla kovaksikeitetty etsivätarina Wolf Among Us on selkeästi väkivaltaisempi ja ahdistavampi tapaus. Järjestystä yllä pitävä Bigby Wolf, ihmissuden käänteisversio eli ihmiseksi muuttuva susi, on monen mielestä edelleen se tarinan roisto.
Vaikka tarinassa etsitään murhaajaa, pelaajan tehtävä ei ole oikeastaan selvittää tapausta. Se tapahtuu kuin itsestään Telltalen koko ajan eteenpäin rullaavan tyylin mukaisesti. Sen sijaan tehdään nimellisesti merkityksettömiä valintoja, jotka ovat koko pelin pointti, ja luodaan oma tulkinta Bigbyn luonteesta. Kun kaiken maailman nilkit urputtavat vastaan, on johonkin vedettävä raja. Magian kyllästämät satuolennot kestävät rankaisua kuin lastenpiirrettyjen hahmot, joten vääjäämättömät turpasaunat ovat rutisevan luun ja halkaistujen kallojen veriorgioita. Sankarillinen mättö tuntuu tietysti vähemmän sankarilliselta, kun sen seurauksiin palataan jakson tai parin päästä. Tarinan suurin heikkous on lopussa, jossa pelaajan eteen räiskäistään täysin turha Shyamalan-juonenkäänne, koska tällaisessa tarinassa sellainen on kai oltava.
The Wolf Among Us näyttää pelaajille kehittyneen Telltalen. Grafiikka on entistä tyylikkäämpää ja musiikki muistettavaa. Graafikoiden tulkinnat Bigbystä ja Lumikista hakkaavat selkeästi sarjakuvan heikomman annin. Ongelmat tulevatkin teknisellä puolella. Suosion myötä nopeasti paisunut Telltale vääntää bugisia pelejä, ja kädettömän asiakaspalvelun kanssa tappelu ei juuri auta. Itse sain odottaa kakkosepisodin julkaisua viikon ja kolmosepisodia kuukauden verran virallisten julkaisupäivien jälkeen.
Asiakaspalvelusta sai kuulla lähinnä hyödyttömiä ”Käynnistitkö Steamin ja koneen uudestaan?” -höpöttelyjä kerta toisensa jälkeen. Kyllä, käynnistän Steamin useammin kuin kerran kuussa. Samoilla tukipalstoilla notkuessa sai todistaa lukemattomia konsolipelaajien tuskailuja.
Onko Borderlands-peliä ja Game of Thrones -juonittelua edellisten sarjojen lisäksi tekevä Telltale haukannut liian ison palan porsasta? The Wolf Among Usin tapauksessa näyttää ainakin siltä, että peli kannattaa ostaa vasta kaikkien episodien ilmestyttyä. Liian pitkät julkaisuvälit, bugit ja pituudeltaan villisti vaihtelevat episodit saavat vain isolle, pahalle tuulelle.