101 samuraita
Japanilainen Platinum Games on vuosien varrella tullut tunnetuksi erikoisista ja hyvällä tavalla hulluista peleistään, eikä firman tuorein peli poikkea kaavasta. Kyseessä on nimittäin isometrinen toimintapeli, jossa ohjataan ei vain yhtä tai edes kymmentä, vaan 101 pikkuista supersankaria.
Tulevaisuuden maailma on kehittyneiden muukalaisten hyökkäysten kohteena, joten 101 sankarilla riittää tekemistä. Ihmisiä pitäisi pelastaa, muukalaisia pätkiä kumoon ja näiden sotakoneet pistää palasiksi. Ja kaikki tämä tapahtuu rempseiden kaiju-hirviöelokuvien tunnelmissa. Kuten sanoin: erikoista ja hyvällä tavalla hullua.
The Wonderful 101 on Hideki Kamiyan käsialaa, minkä kyllä uskoo helposti, sillä ensimmäinen vaikutelma on kuin pelaisi isometristä Viewtiful Joe -peliä. Pikkuruiset sankarit säntäilevät pitkin tulevaisuuden Tokion katuja pelastamassa päivää.
Taidetyyli ja yleinen visuaalinen ilme ovat suorastaan ihania. Hempeä pelimaailma on täynnä iloisia värejä ja räjähtäviä erikoistehosteita. Hahmomallit ja maisemat on saatu filtterien ja kameraefektien avulla näyttämään ihan nukeilta pienoismallien keskellä, mikä sopii hyvin kenttien suureen mittakaavaan.
Karkkimainen ilme, hauskat välianimaatiot ja taustalla mainiosti ylinäyttelevä selostaja voivat saada kuvittelemaan, että The Wonderful 101 on kasuaalimoskaa, mikä ei voisi olla kauempana totuudesta. Se kun on vaikeustasoltaan täysi paskiainen, joka läpsii pelaajaa pitkin korvia ja nauraa päälle.
Perusidea on lennokkuudessaan simppeli. Pelaaja kerää supersankariletkaansa maksimissaan 100 jäsentä, joita voi sitten erilaisia kuvioita piirtelemällä muuttaa erilaisiksi superaseiksi. Yhden sankarin ase on jättimäinen nyrkki, toisen ruoska ja kolmannen pistooli. Mitä enemmän seuraajia saa, sitä suurempia kuvioita voi piirtää ja sitä isompia aseita on tuloksena. Kaikilla aseilla ja erikoiskyvyillä on omat käyttöpaikkansa, joten koko valikoima täytyisi hallita.
Oletusarvona piirtely tapahtuu Wii U:n kosketusnäytön avulla, mutta näytön törkkiminen lennosta on todella hankalaa puuhaa. Onneksi piirtely onnistuu myös oikean analogitikun avulla, mutta tässäkin vaihtoehdossa on ongelmansa. Kuviot ovat nimittäin välillä aika samankaltaisia: jättimiekka kutsutaan piirtämällä suora viiva, ruoska taas piirtämällä aaltoileva viiva. Nyrkki on ympyrä, riippuliidin kolmio. Kun kiireessä tuhertaa, aina ei tuloksena ole sitä, mitä olisi toivonut. Lisäksi samoilla kuvioilla voi olla myös muita vaikutuksia, jos niitä piirtää vaikka esineiden tai siviilien päälle.
Pelin kunniaksi on todettava, että se yrittää tulla pelaajaa vastaan puolitiessä: piirtäessä pelin vauhti hidastuu, eivätkä seuraajat voi edes kuolla, vaan ne ainoastaan taintuvat hetkeksi. Oppimiskäyrä on silti jyrkkä ja alku turhauttava, mutta kun pääsee vauhtiin, pelaaminen on todella hauskaa puuhaa. Kaikille erikoiskyvyille löytyy käyttöä, ja niiden yhdisteleminen tiukoissa paikoissa on hauskaa ja haastavaa puuhaa.
The Wonderful 101 on sen verran hämärä peli, ettei sitä oikeasti ymmärrä kuin pelaamalla – eikä helposti silloinkaan, sillä erilaisia minipelejä ja yllättäviä käänteitä riittää joka kulman takana. Pitkän ja haastavan yksinpelin ohella tarjolla on jaetun ruudun moninpeliä, joka on puhdasta kaaosta, sekä haastetehtäviä. Rahoilleen saa siis enemmän kuin mukavasti vastinetta.
The Wonderful 101 on juuri sitä, mitä Wii U kaipasi: omaperäinen ja erikoinen profiilipeli, joka herättää huomiota ja jollaiselle ei löydy verrokkia muilta alustoilta. Riittääkö se yksinään syyksi ostaa Wii U? Ei sentään, mutta meille konsolin omistajille se on miltei pakko-ostos. Ja sitten Nintendo voisikin lähettää Platinum Gamesille säkillisen rahaa ja rukoilla sitä tekemään lisää Wii U -pelejä.