Lanka hukassa
Muinaiset kreikkalaiset kertoivat tarinaa Kreetan labyrintistä ja sitä vartioivasta kauheasta minotauroksesta. Tarussa prinsessa Ariadne antoi Theseukselle lankakerän, jonka avulla tämä löysi tiensä ulos labyrintistä ja pystyi surmaamaan hirmuisen minotauroksen.
Theseus-peli on sovellettu versio samasta tarinasta. Pelaaja ohjastaa tarinan nimihenkilö Theseusta, joka palaa tajuihinsa oudossa verijärvessä. Kaukaisuudessa siintävät valtavat kaksoisovet, jotka saavutettuaan sankari herääkin yllättäen keskeltä maanalaisia luhistuvia raunioita.
Ei mene aikaakaan, ennen kuin Theseus näkee näyn Ariadne-neidosta, joka on vankina raunioiden keskellä. Labyrinttiä vartioiva jättimäinen minotauros on tullut hulluksi ja raivoaa nyt itseään ja ympäristöään kappaleiksi. Niinpä sankarimme lähtee tietenkin pelastusretkelle, jossa kaikki ei ole ehkä aivan niin kuin ensin vaikuttaisi.
Theseus on hieman erilainen VR-peli, sillä sitä ei suinkaan pelata päähahmon perspektiivistä. Sen sijaan tarjolla on kolmannen persoonan seikkailua, taistelua ja kevyttä ongelmanratkontaa. Ratkaisu on erikoinen, enkä suoraan sanoen keksi mitään hyvää syytä sille, että Theseuksesta on tehty nimenomaan VR-kokemus. Peli toimisi aivan mainiosti normaalilla televisiollakin – ehkä jopa paremmin kuin nyt.
Kuten olettaa saattaa, pelaaja kääntelee kameraa päätään liikuttelemalla, mikä on ihan toimivaa. Se sen sijaan ei toimi, että pelihahmo muuttaa myös suuntaansa pelaajan pään liikkeiden mukaan. Pelaaja ei siis voi esimerkiksi pitää ohjainta painettuna eteenpäin ja kävellä suuren huoneen halki samalla maisemia ihaillen, sillä kun päätään kääntää, myös hahmo lähtee vaivihkaa kaartamaan samaan suuntaan. En tajua, miksi.
Theseuksen ongelmat eivät lopu tähän. Peli on todella lyhyt, ja lopputekstit pyörivät jo parin tunnin jälkeen. Niiden parin tunnin sisään mahtuu ihan tunnelmallisia pieniä kohtauksia sekä hyvin VR:n kolmiulotteisuutta hyödyntäviä maisemia, mutta myös paljon puisevaa pelattavuutta.
Kun pelaaja ei ryömi tai kiipeile labyrintissä, hän taistelee outoja verihämähäkkejä vastaan hyvin rajoittuneesti. Käytössä ei ole kuin kaksi liikettä, huitaisu miekalla tai soihdulla. Soihdun liekki kuulemma karkottaa vihollisia kauemmas, mutta se ei toimi luotettavasti. Vihollisten iskuja ei voi väistellä tai torjua, joten kuolema koittaa helposti. Kun niin käy, edessä on usein paluu pitkän ja hitaan kiipeilyosion pahemmalle puolelle, sillä pelin tallennuspisteet on sijoiteltu hyvin huonosti.
Niistä pääsee kärsimään myös silloin, kun minotauros itse ilmestyy paikalle kiusaamaan. Nämä kohtaukset tuntuvat suunnilleen Dragon’s Lairin tasoiselta arpapeliltä. Jos pelaaja ei osaa arvata, mikä kulloinkin on oikea tapa edetä, edessä on kuolema ja uusi yritys. Välillä oikea arvauskin johtaa kuolemaan, koska joku vain bugaa tai ei muuten vain toimi oikein.
On valtava harmi, että Theseus on näin torso pelata, sillä hetkittäin se myös toimii. VR-lasit päässä ja kuulokkeet korvilla tunnelma nousee välillä oikeasti korkealle, kun kivitalon kokoisen hirviön askeleet ja mylvintä tuntuvat kuuluvan aivan seinän takaa. Pelin tarina virittelee myös muutamia ihan kiinnostavia ideoita, joskin se loppuu turhan aikaisin ja kliseisesti ottaakseen niistä kamalasti irti.
Täten käsille jää valitettavasti aikamoinen pettymys. Muutamat viihdyttävät hetket ja kohtalaisen näyttävä ulkoasu eivät pysty paikkaamaan sitä, että Theseuksen pelaaminen ei ole yleisesti kovinkaan kivaa ja että pahimmillaan se on hyvin turhauttavaa. Ehkä tätä voisi roimasta alennuksesta harkita, mutta muuten kannattaa jättää väliin.