Sinivuokon elämää Switchillä
This is the Police käsittelee rikollisten pihdeissä pyristelevän 80-lukulaisen Freeburgin pikkukaupungin poliisien arkea. Tapahtumat keskittyvät Freeburgin eläköityvän poliisipäällikön viimeisiin 180 virkapäivään poikkeuksellisen syvällisellä juonella ja virkistävän minimalistisella ulkoasulla.
This is the Police aloittaa vahvasti ja tempaisee pelaajan mukaansa hieman film noir -henkisellä tyylillään. Ääninäyttelijä Jon St. Johnin tulkitsema poliisipäällikkö Boyd kertoo pelaajalle tasaisin väliajoin elämän realiteeteista Freeburgissa. Suuremmalle yleisölle Duke Nukemin äänenä tunnettu St. John tekee loistavan suorituksen kaiken nähneen urapoliisin roolissa.
Boydin arkipäivät kuluvat median hiillostuksessa, puhtaasti omaa etuaan tavoittelevan pormestarin kanssa luoviessa sekä pikkukaupungin piskuisten poliisivoimien toimintaa organisoidessa. Edellisen päivän töppäykset ja onnistumiset voi lukea suoraan aamulehtien otsikoista. Lehdistötilaisuudet, äkkinäiset moraaliset valinnat ja eri hahmojen kanssa käytävät keskustelut nostattavat pelin juonenkäänteiden painokkuutta poikkeuksellisella tavalla.
”Matka 180 päivän päässä häämöttävään eläkkeeseen on perimmiltään oman moraalisen kompassin mukaan tehtävä rahankeruukampanja.”
Jokapäiväinen rikoksien ratkominen suoritetaan Freeburgin kaupunkia kuvaavasta isometrisestä kuvakulmasta. Eri tehtäviin eli hätäsoittoihin ja murtohälytyksiin reagoidaan lähettämällä paikalle erikokoisia poliisipartioita. Aamuinen nimenhuuto kertoo paikalla olevien poliisien määrän ja ammattitaidon. Poliiseja voi myös irtisanoa eri perustein ja palkata lisää tyhjiin virkoihin.
Arkinen puurtaminen on pelin akilleenkantapää, sillä tehtävien arvaamattomuus nollaa täydellisesti optimoidunkin lainvalvontakoneiston tehokkuuden, ja poliisien kyvyttömyys toteuttaa helppojakin hälytyksiä pääsemättä hengestään on ikuinen riesa. Jokainen murtovaras saattaakin olla sarjatuliaseella varustautunut massamurhaaja, eikä esimies voi kuin toivoa alaistensa suoriutuvan tehtävästään kunnialla. Kuolleet sankaripoliisit voi toki aina korvata uusilla, mutta tietynlainen kyvyttömyys vaikuttaa tapahtumien kulkuun on jatkuvasti läsnä.
Boydin kamppailu paikallisen mafiapomon kanssa on pelin suurin haaste arkipäiväisen lainvalvonnan ohella. Masentavasti mafiosoille ei voi näyttää suoraan ovea, vaan jonkinlainen yhteistyö on pakollista. Toisaalta ainoa eettinen tapa Boydin eläkerahaston kunnolliseen kasvattamiseen ovat isojen tekijöiden nappaamisesta kertyvät hulppeat bonukset, joten sisäpiirin miehen roolissa on puolensa. Matka 180 päivän päässä häämöttävään eläkkeeseen on perimmiltään oman moraalisen kompassin mukaan tehtävä rahankeruukampanja.
This is the Police on erikoinen tapaus. Se on mukaansatempaavinta draamaa ja korkeimman tason ääninäyttelyä, mitä olen tämän tyylin peleissä kokenut. Jack Boydin tarinaa jaksaa seurata ainakin pieni annoksina ja lyhyinä istuntoina, mutta samalla on pakko miettiä, mitä olisikaan ollut saavutettavissa, jos pelin perusmekaniikat olisivat paremmalla tolalla.
This is the Police on kerronaltaan mainio strategiapeli seikkailuelementeillä, mutta auttamattoman tylsät perusmekaniikat rampauttavat sen lupaavan tarinan.