TimeShift / Arvostelut / pelaaja.fi

TimeShift

5.12.2007 // Kirjoittanut: Simon Elo
22

TimeShift hallitsee aikaa kuin Marty McFly konsanaan. Huhtikuussa 2006 pelin julkaisuoikeudet siirtyivät Atarilta Sierralle, ja elokuussa pelin ilmoitettiin myöhästyvän vielä lisää.

Tämän vuoden huhtikuussa Sierra matkusti ajassa taaksepäin ja kaivoi kaikkien unohtaman pelin naftaliinista. Visuaalinen tyyli muutettiin, ja päähenkilö Michael Swift vaihdettiin nimettömäksi jannuksi. Sierra toisin sanoen riuhtaisi peliltä sekä sielun että sydämen.
Keitä ne on ne sankarit
Näkemättä jääneet Lostin jaksot ja unohdetut hääpäivät saavat tiedemiehet pohtimaan tosissaan aikamatkustuksen mahdollisuuksia. Läpimurron saa aikaan Aiden Krone, joka matkustaa ajassa taaksepäin erikoispuvulla ja muokkaa maailman omaksi kuvakseen. Krone ei estä Irakin sotaa tai tee muita jaloja asioita, vaan luo uuden maailmanjärjestyksen, jossa hän on diktaattori. Nimetön sankarimme, joka on kuulemma kunnioitettu fyysikko, matkustaa hänen peräänsä.

Enempää tarinasta ei tarvitse tietää, sillä se ei oikeastaan etene. Parempia käsikirjoituksia kirjoitetaan lukion äidinkielenkurssilla ja jopa Hollywoodissa. Sierra on tehnyt päähenkilöstä anonyymin, jotta pelaaja voisi tuntea olevansa sankari, mutta vaikutus on täysin päinvastainen. Käytännössä immeisiä ammutaan milloin ja missä vain ilman syytä.

Räiskiminen on sentään hauskaa. Aseet eivät yllä Blackin tasolle, mutta kerrankin tarjolla on oikeasti kättä pidempää, ja räjähdykset ovat valtavia. Perusrynkky on ilahduttavan tehokas, ja panoksia kasvaa puissa. Erikoisimman aseen luodit saavat viholliset kirjaimellisesti syttymään raivosta. Sitten voikin laittaa toiminnan hidastukselle, panna kynttilät palamaan ja laulaa "paljon onnea vaan".

Hienon aikamatkustuspuvun ansiosta toiminnan voi pysäyttää ja aikaa kelata eteen- ja taaksepäin. Vihollisen aseen voi paukauttaa pois sen kädestä, minkä jälkeen sille voi antaa kunnon hidastetun potkun takamukselle. Erikoisinta on kelata vihun heittämä kranaatti takaisin hänen jalkojensa juureen. Alkuinnostuksen jälkeen paukuttelu on useiden muiden nykyräiskintäpelien tapaan jatkuvaa Max Payne -tyylistä ajan hidastamista ja tarkkoja laukauksia.

Kun oikein silmin katsotaan

Aikakikkailua lukuun ottamatta TimeShift on erittäin perinteinen. Tehtävät eivät vaadi ajattelua, vaan putkessa juoksemisen lomassa painellaan nappeja ja vedellään kahvoista, jotta seuraava ovi aukeaisi. Luppohetkinä vastassa on hajuttomia ja mauttomia vihollisia, joiden en luottaisi edes istuvan vessanpöntöllä oikein päin, saati sitten voittavan superaikamatkustajaa.

Ajan manipuloinnille ja mainiolle fysiikkamoottorille ei ole keksitty mitään mullistavaa tarkoitusta. Yleisin haaste on vetää kahvasta ja juosta nopeutuksella äkkiä ovesta sisään. Voi vain ihmetellä, miten tämän rinnakkaistodellisuuden ihmiset hoitavat arkiaskareensa. Ovelin idea on veden päällä kävely, ja sekin vain uskonnollisen viitekehyksen vuoksi.

Voimakkaiden aseiden ja ajan veivaamisen kääntöpuoli on se, että ne tekevät räiskinnästä liian helppoa. Aina voi nopeuttaa aikaa ja juosta turvaan, vaikka energia olisi kuinka lopussa. Sankarin menetetty energia palautuu vetämällä hieman henkeä.

Tappotyötä helpottaa myös vihollisten kaavamainen tekoäly. Ruudinkeksijät seuraavat pelaajaa kuin hai laivaa, jos hän jää nurkan taakse piileskelemään. Lähietäisyydeltä on lasten leikkiä napsia hölmöläiset yksi kerrallaan.

Aikansa kutakin

Yksi syistä, joiden vuoksi Sierra lykkäsi pelin julkaisua, oli sen vanhentunut ulkoasu. Ei peli ole ehostuksenkaan jälkeen kuin sika pienenä, mutta hidastettuna räjähdykset ovat erittäin maukkaita ja sade näyttää aidolta. Ääniefektit ovat kelvollista peruskamaa, mutta ääninäyttely on lastentarhatasoa ja musiikki mitäänsanomatonta.

Suurin osa ajasta vietetään ahtaissa tehdasoloissa, mutta puolivälissä päristellään mönkijällä ja liikutaan luonnon helmassa. Siksi on kätevää, että jokaisessa niemennotkossa on suomalaiskansallinen ulkohuussi. Kyllä polygonimiehelläkin on tarpeita. Mitä pidemmälle taistelu etenee, sitä paremmalta se tuntuu. TimeShift ei kuitenkaan koskaan puhkea kukkaan.

Kaksitoista tuntia kestävän yksinpelin lisäksi netissä voi räiskiä kavereiden kanssa, mutta en odottanut moninpeliltä kummia. Epäilin, että ajan veivaaminen on tunaroitu, kuten Strangleholdissa. Onneksi tekijät ovat ymmärtäneet moninpelin erilaiset tarpeet – kranaatti kamun jalkojen juureen ja veikkonen liikkuu hidastettuna kuin täi tervassa. Aluksi erikoiselta kuulostava idea tuo hauskan lisämausteen muuten tavanomaisiin matseihin, vaikka se saakin pelaajat heittelemään kranaatteja kuin viimeistä päivää.
TimeShift on räiskintäfaneille kokeilemisen arvoinen, mutta mieltä ylentäviä ideoita siltä on turha odottaa. Puolivälin vapaamuotoisemmat tehtävät antavat ironisesti viitteitä siitä, millainen aikamatkustuspeli olisi voinut olla, jos se olisi saanut lisää kehitysaikaa ja jos ulkoasun sijaan olisi kohennettu ontuvaa kerrontaa.
Haluaisin kelata taaksepäin Sierran sikariportaan pään sisään ja katsoa, mikä sai heidät panostamaan unohdettuun lupaukseen. Armottomilla joulumarkkinoilla TimeShift on kuin kylmä kalkkuna.

 

Sinne ja takaisin

Fyysikot eivät ole yhtä mieltä siitä, että onko ihmisen liikkuminen ajassa mahdollista, mutta mahdottomuutta ei ole todistettu. Kun Albert Einstein keksi havaitsijan nopeuden vaikuttavan ajan kulun nopeuteen, hän loi samalla tulevaisuuteen suuntautuvan aikamatkustuksen perusteet.

Isoisäparadoksi on tunnetuimpia aikamatkustusparadokseja: mitä tapahtuisi, jos henkilö matkustaisi ajassa taaksepäin ja tappaisi isoisänsä? Tällöinhän hän ei olisi syntynyt eikä voisi tehdä aikamatkaa ja tappaa isoisäänsä. Näin ollen isoisä eläisi, ja aikamatkaaja tulisi syntymään normaalisti, jolloin hän taas pystyisi tekemään aikamatkan. Jokainen päätelmä saa pään pyörälle ja kieltää itsensä. Isoisäparan kohtaloa käytetään perusteluna sille, että aikamatkustus menneisyyteen olisi mahdotonta.

Matkustaminen tulevaisuuteen suurten nopeuksien avulla vaatisi teoriassa lähes valonnopeudella liikkuvan avaruusaluksen, jolla poistuttaisiin Maapallolta. Aika kuluu eri tahtiin avaruudessa liikkuvassa avaruusaluksessa Maapalloon verrattuna, joten aluksessa olisi kulunut vain hetki mutta kotiplaneetalla paljon kauemmin. Vaikka tarvittava teknologia joskus kehitettäisiinkin, suuren nopeuden saavuttaminen kestäisi hyvin pitkään, sillä ihmisen keho ei kestä suurta kiihdytystä.

Kun avaruuslentäjät lähtevät avaruuteen, he altistuvat erittäin suurille nopeuksille ja matkaavat sekunnin murto-osan ajassa tulevaisuuteen erittäin lyhyillä ajanjaksoilla.

 

Paluu tulevaisuuteen

Aikamatkustus on ajan hengen mukaisesti saanut oman netti-ilmiönsä. John Titor -nimimerkkiä käyttänyt henkilö kirjoitti internetin keskustelupalstoille marraskuusta 2000 aina maaliskuuhun 2001 asti. Titor väitti olevansa floridalainen aikamatkaaja vuodesta 2036.

Hän kertoi muun muassa vuoden 2004 presidentinvaalien vuoksi Yhdysvalloissa alkavasta sisällissodasta, joka päättyisi 2015. Epäonni jatkuu, sillä samana vuonna Venäjä hyökkää jenkkien kimppuun ydinaseilla.

Titor sai kannatusta näennäistieteellisissä piireissä, mutta yksikään hänen ennustuksistaan ei ole vielä toteutunut. Hän katosi jälkiä jättämättä, kuten oli sanonut tekevänsä. Ainakin hän sai ihmiset pohtimaan ajan käsitettä ja maailman tilannetta.

6/10

Kommentit

Käyttäjän Metroplex kuva
Metroplex

ei mitään uutta... nätti mutta parempaakin on t

Käyttäjän sakkeboy kuva
sakkeboy

On kiva säätää aikaa.

Käyttäjän Gold kuva
Gold

Hyvää räiskintää, mutta haastavaa

Käyttäjän Daimonos kuva
Daimonos

Hyvää ajankulua

Käyttäjän zamboss kuva
zamboss
Käyttäjän Finfox kuva
Finfox

Hyvää mättöö

Käyttäjän axelius kuva
axelius

ale peliks hyvä ja ajalla kikkailukin ihan hauska

Käyttäjän Purkkis kuva
Purkkis

Ostin ja petyin.

Käyttäjän Merkkis kuva
Merkkis

Ostin ja yllätyin.

Käyttäjän Final Fantasy X kuva
Final Fantasy X

Ajalla kikkailu on hauskaa ja toimivaa.

Nostoja