Lainauksien maailma
Titan Souls sai alkunsa Ludum Dare -pelijameista, joissa se voitti kolme palkintoa: parhaan pelin ja parhaan äänisuunnittelun palkinnon sekä lisäksi maininnan parhaasta tunnelmasta.
Tunnelmaa Titan Soulsissa todellakin riittää. Lähin verrokki sille on kenties kulttimainetta nauttiva Shadow of the Colossus. Pelaajan tehtävänä on mennä avoimelta pelialueelta omaan taistelukenttään, missä pitää päästää päiviltä ruudun pomo. Pikkutaisteluita ei ole, vaan Titan Souls on pomotappelua pomotappelun perään.
Graafisesti peli tuo mieleen Fezin. Aina kun pelaaja onnistuu kukistaman vihollisen, ruudun valtaa kaunis humina ja valoilmiö, jotka ovat miltei täysin samankaltaisia Fezin graafisten efektien kanssa. Pomotaisteluihin kuljetaan kauniissa maisemissa, eikä pelaajan tarvitse matkan aikana tehdä muuta kuin fiilistellä kauniita pikselimaisemia ja kuunnella tunnelmallista musiikkia. Titan Souls onkin audiovisuaalisesti hienoa työtä. Pelin tehnyt Acid Nerve on ymmärtänyt, että matka kohti määränpäätä on yhtä tärkeä kuin itse määränpää. Kuten kauhuelokuvissa, myös Titan Soulsissa odottelu nostaa tunnelmaa.
Pomotaistelut – eli siis koko pelin pääasiallinen ja ainoa sisältö – ovat alussa silkkaa painajaista. Jokainen niistä toimii samalla tavalla. Jättimäisillä hirviöillä, kuutioilla, patsailla ja vaikkapa lumimiehillä on omat heikot kohtansa. Titan Souls perustuu hoksottimiin ja reaktionopeuteen. Aluksi pelaajan on ymmärrettävä ja oivallettava, millä tavoin hirviö kukistuu. Esimerkiksi lumimiehellä on pylly paljaana, ja sinne onkin ammuttava pelaajan käytössä oleva ainoa nuoli. Ajoitus on jokaisessa taistelussa kaikki kaikessa. Bumerangin tavoin toimiva nuoli on aina ammuttava oikeaan aikaan, ja pelaajan on samalla väisteltävä vihollisia sekä niiden heittämiä tai ampumia esineitä ja muita kuolettavia asioita.
Titan Soulsin viehätys perustuu siihen, että jo yksi isku viholliselta tappaa. Muutamissa vihollisissa kuolema korjasi pelihahmoni monta kymmentä kertaa ennen kuin tajusin, miten sen saa kukistettua. Tämä on omiaan aiheuttamaan hammasten kiristelyä ja ärräpäitä. Vaikeustaso taisteluissa on välillä huima, ja väistelyjen ja nuolen ammuskelun pitää osua sekunnilleen oikein. Tämän suhteen peli tuo mieleen jopa vaikeustasostaan kuuluisan Super Meat Boyn.
Taistelut ovat kuitenkin aina reiluja, eikä kuolemista voi syyttää kuin itseään. Silloin harvoin, kun huomasin vihollisen heikon kohdan jo muutaman yrityksen jälkeen ja nuolikin lävisti tämän jo kolmannella yrittämällä, huomasin tuulettavani ääneen. Titan Soulsissa oivaltaminen ja onnistuminen kulkevat käsi kädessä. Kun kaikki onnistuu täydellisesti, peli tuottaa harvinaisen vahvan tyydytyksen tunteen.
Kaikesta hehkutuksesta huolimatta Titan Souls on kuitenkin pikkupeli, joka jakaa varmasti mielipiteitä. Hankaluuteen tottuneet tosipelaajat tulevat rakastumaan sen vaikeustasoon. On helppo kuvitella, miten netti tulee täyttymään speedrunner-pelaajien videoista, joissa peli yritetään läpäistä mahdollisimman nopeasti. Titan Souls on selvästi pelaajien pelaajille tekemä. Sen toistoon perustuva pelimekaniikka kuitenkin karistaa varmasti muutamia pelaajia sen parista.
Harvoin pään hakkaaminen seinään on ollut kuitenkaan näin tyydyttävää silloin, kun otsa lävähtää laastin läpi onnistumisen merkiksi.
7/10
Titan Souls on yllättävän haastava pikkupeli, joka varmasti jakaa luonteellaan mielipiteitä.
Jarkko Fräntilä