Tähtiainesta
Tokyo Mirage Sessions #FE on peli, jota en pitkään tiennyt edes haluavani. Olen suuri Shin Megami Tensei -roolipelien fani, eikä Fire Emblem -sarjakaan ole minulle mikään tuntematon ilmestys. Vuoden 2013 tammikuussa harva osasi kuitenkaan odottaa, että Atlus julkistaisi yhdessä Nintendon kanssa sarjat yhdistävän Wii U -pelin. Julkistukseen mennessä pelisarjat olivat eläneet hyvinkin erillistä elämää, joten tuntuu edelleen yllättävältä, että tämä erikoinen tuotos on onnistunut saapumaan nyt aina kauppojen hyllyille asti.
Heti kättelyssä on hyvä tehdä selväksi, että Tokyo Mirage Sessions #FE on enemmän Shin Megami Tensei– kuin Fire Emblem -peli. Fire Emblem -sarjasta tutut strategiaosuudet loistavat pelissä täysin poissaolollaan ja lähinnä selkeimmät viittaukset Fire Emblemiin tapahtuvat muutamien tuttujen ääniefektien ja hahmojen muodossa. Pelillisesti Tokyo Mirage Sessions #FE on ennen kaikkea siis japanilainen roolipeli. Suuri osa peliajasta kuluu luolastoja koluten, minkä yhteydessä tarjolla on runsaasti pienen mittakaavan vuoropohjaisia taisteluja.
Monista Shin Megami Tensein eri olomuodoista Tokyo Mirage Sessions #FE muistuttaa eniten sen Persona-alisarjaa. Peli sijoittaa tapahtumansa fantasialla höystettyyn modernin ajan Tokioon, jossa joukko nuoria päätyy pelastamaan maailmaa tasapainotellen samalla oman arkielämänsä kanssa. Tokyo Mirage Sessions #FE tosin pelkistää Personasta tuttua tyyliä. Poissaolollaan loistavat esimerkiksi jatkuva hahmojen välisten suhteiden rakentaminen, eivätkä pelaajat pääse myöskään pestaamaan uusia demoneita taistelemaan puolelleen. Pelin käsikirjoituksen kunnianhimo ei sekään yritä vetää vetoja Personalle.
Pelkistysten myötä peli tuntuu ehdottomasti minimalistisemmalta moniin muihin Atlusin rooliseikkailuihin nähden, mutta tämä ei ole suoranaisesti ollut sille huono asia. Pelkistysten kautta pelin rytmitys on varsinkin viimeisimpiä Persona-pelejä parempi, ja se auttaa pitämään pelaajat paremmin kiinni itse toiminnassa. Ne tärkeimmät asiat, eli hahmonkehitys ja taisteleminen, toimivat myös uutukaisessa mainiosti.
”Monista Shin Megami Tensein eri olomuodoista Tokyo Mirage Sessions #FE muistuttaa eniten sen Persona-alisarjaa.”
Monien Shin Megami Tensei -pelien tapaan myös Tokyo Mirage Sessions #FE:ssä taistelut perustuvat vihollisten heikkouksien löytämiseen ja hyödyntämiseen. Kaikki pelin hahmot aina pelaajan omia sankareita myöten voivat olla heikkoja niin tietyntyyppisille aseille kuin taioillekin, mikä tekee heistä alttiita voimakkaille ketjuhyökkäyksille. Järjestelmä auttaa pitämään pelaajat varpaillaan jo pelkissä rivitaisteluissa, kun taas pomotaisteluissa pelaajien on tosissaan pohdittava, mitä sankareita heidän kannattaa pitää eturintamassa milläkin hetkellä.
Pelin tapa painottaa hahmonkehitystä on genressään myös siitä kiinnostavammasta päästä. Pitkin peliä hahmot oppivat jatkuvalla syötöllä uusia erikoishyökkäyksiä ja tukitaitoja käyttämällä erilaisia aseita, joita saadaan jatkuvasti lisää vihollisia pieksemällä. Taidoista useita opitaan myös pelin tarinaa syventäviä sivutehtäviä tekemällä, ja lähes poikkeuksetta jokainen niistä tuntuu aina omalla tavallaan merkitykselliseltä. Tämän ansiosta peli onnistuu tuntumaan jatkuvasti palkitsevalta kokemukselta, joka selvästi myös kehittyy eteenpäin samaa tahtia pelaajan etenemisen kanssa.
Tokyo Mirage Sessions #FE on mitä mainioin lisä Wii U:n valikoimaan. Peli ei tunnu missään nimessä vastaavanlaiselta merkkitapaukselta kuin uusi Persona-sarjan osa, mutta se ymmärtää silti hyvin omat vahvuutensa ollakseen viihdyttävä japanilainen roolipeli. Shin Megami Tensei– tai Fire Emblem -sarjojen tuntemusta se ei myöskään vaadi, vaan kunhan japanilaisuus ei liikaa pelota, on peliin varsin helppo hypätä mukaan ihan vain jo yleisestä uteliaisuudestakin.
8/10
Kahta rakastettua pelisarjaa yhdistävä Tokyo Mirage Sessions #FE ei tyydy vain ratsastamaan tunnetuilla nimillä, vaan se on oikeasti viihdyttävä roolipelikokemus.
Panu Saarenoja