Tom Clancy’s Ghost Recon: Future Soldier

Vaikka uusin Ghost Recon tuoksahtaakin nykytrendien seuraamiselta, erottuu se myös edukseen ahtailla markkinoilla.

31.5.2012 13:15

K-18!

Tekijä: Ubisoft Paris, Ubisoft Bucharest, Red Storm
Julkaisija: Ubisoft
Myynnissä: nyt
Pelikoneet: PlayStation 3, Xbox 360 (testattu), PC
Moninpeli: Kyllä
Samalla koneella: 2
Verkossa: 2–12

Ubisoftia ei voi varsinaisesti syyttää räiskintäpeliensä ryöstöviljelystä. Ranskalaisjulkaisijalla on tallissaan useita eri sarjoja, mutta esimerkiksi Ghost Recon: Advanced Warfighter 2:n ja Future Soldierin välissä ehti kulua huimat viisi vuotta. Vaikka uusin Ghost Recon tuoksahtaakin nykytrendien seuraamiselta, erottuu se myös edukseen ahtailla markkinoilla.

Ghost Recon: Future Soldierissa eletään aina yhtä kaukaista lähitulevaisuutta. Sarjan nimikkoyksikköön kuuluva neljän hengen tiimi pyyhkäistään kartalta kertaheitolla, kun se on tutkimassa epäilyttävää asekauppaa. Tilannetta selvittämään lähetetään uusi haamuryhmä. Jäljet vievät sylttytehtaan sijaan jälleen kerran Venäjälle, jonka sisuksissa muhii ääriliikkeen masinoima vallankumous. Näin tarinalle tarjotaan kaksinkertainen motivaatio: yhtäältä halutaan estää maailmanrauhan kannalta kiusallinen vallanvaihto ja toisaalta kostaa toverien kuolema.

Pelin juoni on siinä mielessä ehtaa Tom Clancya, että se ei herätä mielenkiintoa. Välivideoissa ruudulla vilisee tehtävään liittyvää grafiikkaa Steve Blumin sotilaallisen karhean äänen selostaessa käskynjakoa. Tehtävien välissä näytetään myös sotilaiden yhteiseloa ja tarjotaan silmäys ihmisiin taisteluhaarniskojen alla. Tämäkin juonikuvio jää lähinnä hukatuksi mahdollisuudeksi. Dramaattisiksi tarkoitetuista näytöksistä puuttuu potku, eikä vanhentunut ulkoasu auta. Kun tarina lopulta viedään päätökseen, tuntuu loppu huikean antikliimaksiselta.

Asepornoa kasarmilla

Taistelukentällä Future Soldierin hommat luistavat onneksi huomattavasti paremmin. Haamujengi seilaa juonen puitteissa ympäri maailman, joten maisemat pysyvät mukavan vaihtelevina. Tetsaamaan päästään kaikkialla aavikoista kaupunkeihin ja arktisiin lumidyyneihin. Vaikka Ghost Reconin ytimeksi mielletään pidemmän kantaman taistelut, laukauksia vaihdellaan pääasiassa lyhyillä etäisyyksillä. Tarkkuuskiväärin kaltaista tappovälinettä kaivataan vain muutamassa kohtauksessa.

Toinen Ghost Reconille tyypillinen piirre eli pelaajan vapaus valita lähestymistapansa on lähellä myös Future Soldierin sydäntä. Ennen jokaista tehtävää päästään katsastamaan oman taistelijan varustusta. Tiimin johtaja antaa aina suositellun taisteluvarustuksen, mutta kukaan ei kiellä vaihtamasta tarkkuuskivääriä haulikkoon. Kaikki lelut eivät ole heti käytettävissä, vaan niitä tarjotaan lisää kampanjan edetessä. Lisäksi uusia aseita avautuu tehtäviin sisällytettyjen haasteiden avulla, joten optimisuoritus kannattaa.

Aseruljanssin olennaisin pointti on Kinectilläkin mainostettu Gunsmith-ominaisuus. Käsillä huitomisen sijaan toiminnossa viehättää mahdollisuus muokata omia aseitaan. Periaatteessa touhu on tuttua kauraa kaikille Call of Dutya pelanneille, mutta Ghost Recon vie homman askeleen pidemmälle. Muokattavat aseet näkyvät yksityiskohtaisesti ruudulla, ja niitä pääsee pyörittelemään mielin määrin. Osia vaihdellessa pyssyt puretaan tyylikkäästi palasiksi kuin intissä konsanaan. Jokaisen osan kohdalla tarjotaan muutamia vaihtoehtoja, jotka vaikuttavat esimerkiksi kantamaan, liikkuvuuteen ja tehokkuuteen. Kummallisen viehättävä aseporno kulminoituu sotaväessä hiljattain hajonneille siihen, että saa valita kiväärinsä naamioväriksi kotimaisen M05-kuosin.

Maalaa maailma punaiseksi

Future Soldierin perustoiminnot toimivat niin kuin niiden pitääkin: haamut rientävät sutjakkaasti suojasta toiseen ja tähtäävät jämäkästi. Pelimekaniikkansa osalta uusin Ghost Recon muistuttaa yllättävän paljon Splinter Cell: Convictionia. Muutamassa toimeksiannossa hälytyksen aiheuttaminen johtaa suoraan epäonnistumiseen. Huomaamattomaan etenemiseen kannustetaan muulloinkin. Kampanjan alussa saatavan naamiointitoiminnon ansiosta kyykyssä tai makuultaan etenevät sotilaat ovat nimensä mukaisesti haamuja, kunhan viholliset eivät ole ihan kopelointietäisyydellä.

Jo pelkästään oman hahmon haavoittuvaisuus panee harkitsemaan toimia tarkemmin. Uuteen vihollisjoukkioon törmätessä päässä alkaa välittömästi raksuttaa, kuinka koko joukkion saisi hoidettua päiviltä huomaamattomasti. Ympäristöt jättävät sopivasti liikkumavaraa, joten parasta lähestymistapaa voi haeskella tunnustellen. Avainasemassa on vihollisten tunnistaminen ja maalaaminen, sillä tiimi voi napsia yhteislaukauksella kerralla neljä kohdetta pois pelistä. Vihollisryhmittymän purkaminen osiin ja hoiteleminen onnistuneesti ilman hälytystä tuntuu kerrassaan tyydyttävältä.

Kampanjaa rytmitetään vuorottelemalla suoraviivaista ja hiljaista etenemistä. Kaavaa rikotaan lyhyillä raideräiskintäosioilla, joissa pelaaja taluttaa suojeltavaa kohdetta. Intensiivisyydestään huolimatta nämä kohtaukset tuntuvat hiukan halvoilta. Jäätiköllä Warhound-kävelijätankin kanssa meuhkaaminen sen sijaan tarjoilee paljon räjähdyksiä ja muuttaa toiminnan rytmitystä.

Kaikki eivät varmasti lämpene sille, että tiimikaverien maalaamat kohteet näkyvät ruudulla punaisina silhuetteina. Peli menee kieltämättä suorakulmioiden ampumiseksi, kun kaikki tekniset lelut ovat käytössä. Myös lievästä Batman-syndroomasta kärsitään, sillä seinien läpi tunkeutuvaa näkötilaa käyttää mieluummin kuin tavallisia ihmissilmiä. Toisin kuin Arkham Asylumissa, Future Soldierin maisemissa ei kuitenkaan ole mitään ihmeempää ihasteltavaa.

Yhteinen tulevaisuus

Ghost Reconin erottaa selkeimmin markkinoiden muista militaristisista räiskintäpeleistä sen painotus tiimipelaamiseen. Tämä näkyy ja kuuluu taistelukentällä, pelasi sitten yksin tai kaverien kanssa. Hahmot laukovat jatkuvasti taistelun kannalta oleellisia kommentteja Gears of War -henkisen sutkauttelun sijaan. Se auttaa luomaan tunnelmaa yhdessä aseiden rätinän kanssa.

Tekoälyn kanssa tahkotessa pelaaja saa toimia enemmän johtajana. Joissakin tehtävissä voi keskittyä kokonaan antamaan tulikomentoja maalailemalla kohteita ja hyödyntämällä kameralla varustettua lennokkia. Tekoälyhahmot saattavat toisinaan jäädä jumittamaan ties minne, mutta usein ne osaavat toimia myös ihmispelaajaa varmemmin ja huomaamattomammin. Touhu tuntuu aavistuksen automaattiselta mutta silti palkitsevalta. Peli ei testaa ainoastaan nopeita refleksejä vaan myös kärsivällisyyttä.

Sävel muuttuu mielenkiintoisesti, jos liikkeelle saa neljä ihmispelaajaa, sillä yllättäen rinnalla onkin tasaveroisia taistelijoita. Tehtävää ennen pelaajat voivat sumplia varustuksensa keskenään mahdollisimman monipuoliseksi. Taistelun aikana pelkkä kohteiden merkkaaminen vaihtuu äänikommunikaatioon ja merkittävä osa automatisoinnista putoaa pois pelistä. Ghost Recon: Future Soldieria kelpaa pelata yksinkin, mutta se on ehdottoman suositeltavaa viihdettä yhteistyöräiskimisestä nauttiville.

8/10
Lisää luettavaa