Tom Clancyn nimeä kantavat sotapelit siirtyvät HAWX:in (High Altitude Warfare – Experimental) myötä myös taivaan sineen – pitkälti Namcon Ace Combat -pelien hengessä. Clancy-pelit ovat tähän mennessä pitäneet kiinni tietynlaisesta realistisesta otteesta, mutta HAWX vaihtaa totutun realismin vauhtiin ja viihdyttävyyteen. Kyseessä on silkka ilmatoimintapeli ilman sen suurempaa lentosimulaatiota
PMC vs. USA
Peli sijoittuu vuoteen 2012 ja samaan Clancy-universumiin kuin GRAWit ja EndWar. Onpa mukana jopa tehtäviä, joissa suojataan GRAWien Ghost Recon -ryhmää. Pelaaja puolestaan asettuu majuri David Crenshaw’n lentosaappaisiin, joka on USA:n eliittilentolaivueen HAWX:in jäsen. Hän kuitenkin vaihtaa yksityissektorille Artemis-sotilasyhtiön ilmavoimien palvelukseen. Jonkin ajan kuluttua Artemis kuitenkin asettuu USA:ta vastaan ja Crenshaw palaa puolustamaan isänmaataan ja omenapiirakkaa. Tarina keikkuu siis uskottavan ja uskomattoman rajoilla. Voiko jokin Private Military Company todella kasvaa niin suureksi, että se voisi lähitulevaisuudessa uhata USA:ta sotilaallisesti?
Juoni kuitenkin toimii lähinnä näyttämönä pelin näyttäville ilmataisteluille. Mukana on yli 50 oikeasta maailmasta tuttua, ulkoasullisesti ohjaamoja myöten todella yksityiskohtaisesti mallinnettua rautakotkaa. Pelissä pääsee lentämään kaikilla MiG-sarjan koneilla, lukuisilla F-malleilla ja myös eurooppalaisilla koneilla. Onpa jopa länsinaapurin ilma-ase Draken päässyt mukaan peliin.
Koneet eivät kuitenkaan ominaisuuksiltaan juuri eroa toisistaan, vaan tärkeämpää on se, minkälaisia asejärjestelmiä niihin saa pultattua kiinni. Uusia koneita ja aselasteja saa avattua kokemustasojen myötä. Kokemusta saa kaikesta, mitä pelaaja tekee, pelasi sitten yksinpeliä, moninpeliä tai yhteispeliä. Kokemusta saa myös lukuisista eri saavutuksista, joita pelissä voi kerätä. Tekemistä siis riittää.
Ohjuksia koneet kantavat kymmenittäin, välillä jopa sadoittain. Painopiste on vauhdikkaassa toiminnassa, jossa taivas on täynnä koneita ja ohjuksia. HAWX:in erikoisuuksiin kuuluu mahdollisuus ottaa lentoavut – systeemit, jotka muka estävät pilotin hölmöilyt eli selittävät pelin yksinkertaista lentomallinnusta – pois päältä. Tällöin kuvakulma siirtyy hämäävästi kauas viistoon koneen ohjaamon ulkopuolelle. OFF-tilassa konetta voi kieputtaa paljon enemmän ja näyttävämmin kuin tavallisesti, jolloin etenkin ohjusten väistely muuttuu helpommaksi. Erikoiseen kuvakulmaan tottumisen jälkeen OFF-tila muuttuu huikeannäköiseksi ohjushipaksi, etenkin moninpelissä. Maakohteisiin hyökkäämisessä sen käyttöä ei kuitenkaan voi suositella, sillä siihen se ei sovellu.
Hyvä siipimies saa paikan
Yksinpeli sisältää 19 tehtävää, joita kaikkia voi pelata yhteistyössä kolmen muun ihmispelaajan kanssa. Muut pelaajat voivat tulla tai lähteä pelistä milloin tahansa. Koska tekoälyn ohjaamista siipimiehistä ei ole mitään apua, monet tehtävät ovatkin helpompia suorittaa muiden pelaajien kanssa. Yksi pelaaja voi esimerkiksi keskittyä maakohteisiin maahyökkäyskoneella toisen hoitaessa ilmasuojan ketterämmällä ilmataistelukoneella.
Moninpelitiloja löytyy vain tiimipohjainen kuolonlentomatsi, mutta onneksi sen asetuksia voi muokata runsaasti. Esimerkiksi realismin voi säätää maksimiinsa, mikä tarkoittaa koneiden putoamista yhdestä ohjuksesta, pakkoa lentää vain ohjaamonäkökulmasta sekä realistista määrää ohjuksia koneissa. Moninpelissä hyvästä suorituksesta palkitaan myös mahdollisuuksilla käyttää hetkellisesti omaa ryhmää auttavia tai vastustajia haittaavia bonuksia, kuten EMP-iskuja ja tehostettuja tykkejä.
HAWX on ehkä realismin suhteen kevyempi kuin Clancy-pelit yleensä, mutta sama militaristinen tunnelma on edelleen läsnä. Peli on kaikin tavoin vauhdikas ja näyttävä ilmatoimintapeli. OFF-lentotila, saavutukset ja kokemuksen kerääminen sekä sijoittuminen oikeaan maailmaan erottavat pelin edukseen lähimmästä kilpailijasta Ace Combatista. HAWX tarjoaa mainiota ilmasotaviihdettä, jonka pelaaminen ei erityisesti aivoja vaadi – lentopelien uusi Top Gun siis.