Botoxia ja mutahoitoja
Jos peliä kaupataan Definitive Edition -leimalla, on aika kysyä, että mitä ”määrittävä” tarkoittaa. Viimevuotisen Tomb Raiderin perusteella se on grafiikan silottelua ja vanhan lisämateriaalin tunkemista levylle.
Jos Laran uusittu nuoruus jäi kokematta, niin sanottakoon, että pelinä se on lähempänä Unchartedia kuin Laran aiempia haudanryöstöjä. Tarinakin on enemmän Cannibal Holocaustia kuin Indiana Jonesia. Maailman ankeimmalla saarella, jossa elämä on ikuisesti silkkaa sudenkakkaa, on tapettava kokonainen heimo okkultistipiraatteja. Veren ja mudan peittämä Lara-tyttö itkeä tirauttaa ensimmäisen tapponsa jälkeen, mutta mitäs sitä enempiä poraamaan, kun verilöylytyksessä on näinkin napakka tuntuma.
Molemmat uuden polven konsolit parantavat grafiikan tasoa, mutta PS4-versio on Xbox Onen vastaavaa ”määrittävämpi”: 1080p-tarkkuus yhdistettynä 60:n kieppeillä heilahtelevaan ruudunpäivitykseen ja upeaan valaistukseen tekee pelaamisestakin parempaa, kun Xbox joutuu tyytymään 30 fps:n tahtiin ja sumuisempiin tekstuureihin. Toivottavasti tällaisesta ei tule trendiä.
Lara itse on kokenut kasvojenkohotuksen. Pulleammat huulet ja suuremmat silmät saattaisivat vihjata botox- ja silikonihoitoihin, mutta perinteisesti naisellisempi ulkonäkö selittyy kuulemma sillä, että hänestä on tahdottiin enemmän ääninäyttelijänsä näköinen. Välianimaatioissa kamera asettuu pysyvästi lady Croftin tuskanirveiden äärelle, jotta kauhusaaren karmaiseva tunnelma välittyisi kotisohvalle asti. Noin aidolta näyttävää ihoa kyllä kelpaa ihastella saastakerroksen altakin. Tomb Raider on selkeästi PS4:n kauneimpia pelejä, vaikka animaatioitakin olisi voinut tuunata.
Pintakerroksen alla on turhempia uudistuksia, kuten mahdollisuus äänikomentoihin. PS4:n kameran mikeistä oli kerrankin peli-iloa, sillä Laran aseistusta voi vaihtaa lennossa huutelemalla. Ei se ole lainkaan kätevämpää kuin ristiohjaimen naputus, mutta ihmeen hauskaa: naapurit varmaan luulevat minua seinähulluksi ”Bööööööwwwwww ei kun häääändguuunnnnn” -mölinöiden jälkeen. Laran kanssa voi myös leikkiä barbia uusien valinnaisten asujen kanssa. Jos vuorelle kiipeäminen topissa tuntuu turhan viileältä, niskaan voi vetäistä vaikka vuorikiipeilijän talvitakin. Paras valinta on tietysti pelin sadistista tunnelmaa alleviivaava toiminta-Laran asu, jossa naamaan on hierottu Predatorin Arskalta lainattu kuivunut mutakerros.
Kasvojenkohotukseksi jäävä Definitive Edition ei siis ehkä ole kovin tarpeellinen hankinta niille, jotka ehtivät jo pelata vallan pätevän vanhan polven version, eivätkä perinteistä Laraa kaipaavat kostu tästä sen enempää. Eniten tästä nauttinevat ne PS4:n ja Xbox Onen omistajat, joilla ei ole fanisidoksia koko pelisarjaan, mutta jotka kaipaavat ammuskelupainotteista seikkailua rumankauniissa kulisseissa. Lopulta voi jäädä miettimään, miksi Lara yleensä tahtoo arkeologiksi, kun jo ensimmäinen työmatka on maanpäällistä helvettiä.