Maailman aggressiivisimman arkeologin ja seikkailijattaren paluuta on odotettu ristiriitaisin tuntein. Saako uusi tekijätiimi puhallettua Laran purjeisiin uusia tuulia, vai jatkaako pelisarja synkkää alamäkeään?
Lara Croft on yksi pelimaailman todellisista ikoneista. Neiti on pysynyt otsikoissa jo kymmenen vuoden ja kuuden pelin ajan, joskin pelisarja on mennyt alamäkeä ensimmäisen jatko-osan jälkeen. Edellinen osa Angel of Darkness oli itse asiassa niin suuri pohjanoteeraus, että kustantaja Eidos passitti sarjaa alusta pitäen tehneen Core Designin jäähylle, ja antoi Laran kokonaan uusiin käsiin. Uusi Tomb Raider -peli kantaa nimeä Legend, ja on Legacy of Kain -peleistä tunnetun Crystal Dynamicsin pitkän suunnittelun tulos – ja hyvä sellainen onkin. Uudet tekijät ovat ottaneet uuden Tomb Raiderin tekemisen ilmeisen vakavasti. Omien sanojensa mukaan tiimi tutustui tarkasti kaikkiin edellisiin sarjan peleihin, ja onpa pelin suunnittelussa saatu apua jopa Toby Gardilta, toiselta alkuperäisen Tomb Raiderin tekijältä ja Laran isältä. Tosin miehen rooli taitaa olla enemmän PR:ssä, kuin varsinaisessa suunnittelussa. Legendin suunnittelussa paistaa läpi alkuperäisen pelin tunnelma. Kaikki on toki uutta, mutta tuntuu sarjan vanhoille faneille myös hyvällä tapaa tutulta. Pelin juoni on yksi yhtenäinen tarina, joka pyörii Laran äidin kohtaloksi koituneen muinaisen artefaktin metsästyksen ja sitä ympäröivän salaisuuden ympärillä. Tarinassa liikutaan ympäri maailmaa Boliviasta Kazakstaniin, Afrikasta Englantiin ja Japanista Himalajalle saakka. Maisemat vaihtuvat tiuhaan tahtiin, sillä Lara ei kauaa yhdessä paikassa viihdy. Osittain tämä on sääli, sillä joitakin maisemia olisi mielellään katsellut hieman pidempääkin, mutta ainakaan peli ei tunnu junnaavan paikallaan.
Persian prinsessa
Legend on alkuperäisen Tomb Raiderin tavoin toimintaseikkailupeli, jossa painotus on selkeästi seikkailun kannalla – ja hyvä niin. Peli on parhaimmillaan muinaisten raunioiden käytävissä tai kallionkielekkeillä liikuttaessa. Modernimmissa ympäristöissä Lara ei edelleenkään tunnu olevan aivan yhtä hyvin kotonaan, kuin pimeissä käytävissä ja luolastoissa. Aiempia osia riivannut sietämätön ohjaussysteemi on tiessään ja Laraa on suorastaan ilo ohjata. Seikkailijatar kykenee nyt liikkumaan entistäkin vapaammin ja monipuolisemmin. Persian prinssin tavoin neiti voi harrastaa monenlaista akrobatiaa seinien, kielekkeiden, köysien, tikkaiden, reunojen ja erilaisten seinissä olevien tankojen kohdalla. Eteneminen vaatii lähes jatkuvasti kuolemaa uhmaavia ja hengen salpaavia loikkia kielekkeeltä tai tangolta toiselle, mutta niiden tekeminen onnistuu ongelmitta yksinkertaisen ja toimivan ohjaussysteemin ansiosta. Ohjaaminen sujuu ongelmitta jopa ilman peliohjainta pelkällä hiirellä ja näppäimistöllä, eikä turhia putoamisia tai muita ohjaukseen liittyviä ongelmia juuri esiinny. Maasto ja ympäristöt eivät myöskään enää ole keinotekoisen kulmikkaita vaan huomattavasti orgaanisempia. Sen ansiosta oikea kulkureitti, kiivettävät kohdat ja tarttumapinnat eivät ole välittömästi silmällä havaittavissa, eikä liikkuminen ole niin suoraviivaista kuin ennen. Pelaajan on oikeasti löydettävä tai hoksattava sopiva etenemistie. Laran liikehdintää ja notkeaa akrobatiaa on myös ilo katsoa, kiitos erinomaisen ja täynnä pieniä yksityiskohtia olevan animaation. Esimerkiksi loikan jäädessä liian lyhyeksi Lara saattaa kurkottaa otteen reunasta vain toisella kädellään jääden sen varaan roikkumaan, ja hatara tilanne on korjattava nopealla napinpainalluksella.
Rynnäkköarkeologiaa
Aiempia osia vaivanneet kömpelöt tulitaistelut ovat jääneet historiaan. Nyt vastaantulevat vihulaiset saa kellistettyä hyvin toimivan automaattilukituksen avulla. Kuvakulman saa aseita käytettäessä siirrettyä myös vapaaseen tähtäystilaan, joka on kuvattu Laran olan yli. Tulitaisteluita on myös maustettu muutamilla lähitaisteluliikkeillä, joista näyttävimmässä Lara hyppää vihollisen yli luotiajassa samalla kun pippuroi kohdettaan hidastettuna. Toiminta on melko puhdasta räiskintää, joka ei onneksi koskaan kestä liian pitkään. Taistelukohdissa on myös usein runsaasti hajoavia tai räjähtäviä ympäristönkohtia sekä esteitä, joita voi tuhota vihollisten päänmenoksi. Laran varustus ei jää pelkkiin aseisiin, sillä hänellä on käytössään myös pimeissä kohdissa valoa tuova lamppu, ongelmanratkonnassa auttavat kiikarit sekä tehtävä- ja taustatietoa tarjoava kämmenmikro. Tärkeä apuväline on myös magneettinen tarttumakoukku, jota käytetään niin ongelmanratkonnassa, liikkumisen apuna kuin vihollisten peittoamiseenkin. Tärkeää kaikille aseille ja varusteille on niiden helppokäyttöisyys. Kaikkia tavaroita käytetään yhden napin painalluksella, eikä erilliselle varustelistalle näin ole tarvetta. Seikkailun ja toiminnan monimuotoisuus ei suinkaan lopu tähän. Niitä maustetaan sopivin väliajoin interaktiivisilla vaarakohtauksilla ja takaa-ajoilla, sekä ajoneuvo-osioilla. Parissa kohtaa Lara hyppää moottoripyörän selkään ja kaahaa sekä räiskii tiensä seuraavaan osioon. Ajaminen on pelin heikointa antia, mutta ei silti mitenkään epäkelpoa. Vaarakohtauksia sen sijaan olisi saanut olla hieman enemmän. Niissä Laran pitää selvitä tiukoista tilanteista muutamalla oikein ajoitetulla napinpainalluksella. Tarinatehtävien lisäksi pelaaja voi milloin tahansa tutkia Croftin kartanoa, joka on valtavan kokoinen ja täynnä piilotettuja salaisuuksia. Käytännössä kartano on yksi suuri bonuskenttä, jonka kaikkien salojen etsimiseen kuluu aikaa.
Kaunis katsoa ja kuunnella
Toiminta on helppoa ja hauskaa, mutta lopullisen tunnelman rakentaa erinomainen audiovisuaalinen toteutus. Tapahtumien mukaan muuttuva elokuvamainen musiikki säestää tapahtumia, ja ääninäyttelijät ovat ammattilaisia. Laran hienostuneena äänenä kuullaan englantilaista näyttelijätärtä Keeley Hawesia, joka sopii rooliinsa loistavasti. Dialogia saadaan aikaan kesken tehtävienkin radioyhteydellä Laran tukitiimin kanssa. Graafisella puolella maisemat ja pintagrafiikat ovat komeaa katsottavaa, mutta aivan viimeisintä huutoa ulkoasu ei ole. Silti kokonaisuus onnistuu olemaan kaunis. Vasta kun konetehoja oikean näytönohjaimen kanssa löytyy suositusten verran, saa käyttöönsä NextGen-ominaisuuksiksi ristittyjä ominaisuuksia, joiden jäljiltä peli näyttää todella upealta. Ne myös antavat kovan iskun koneen suorituskyvylle ja bugittavat pahasti joidenkin näytönohjaimien kanssa. Asiaan on jo luvattu korjauspäivitys. Tomb Raider: Legend yllättää positiivisesti. Tekijänvaihdoksesta huolimatta tuskin kukaan osasi odottaa näin hauskaa ja toimivaa seikkailua. Paras osoitus siitä on se, että pelin tuntuu loppuvan kesken liian nopeasti. Lopun jatkojännärilopetuskaan ei taatusti ole kaikkien mieleen. Jatko-osaa jää odottelemaan
INDIANA JONES JÄÄ TOISEKSI
Peliseikkailuidensa aikana Lara on ehtinyt löytää monia legendaarisia aarteita ja esineitä. Osa niistä on puhdasta mielikuvitusta, osa taas lainattu maailman eri mytologioista. Hänen löytämiinsä esineisiin kuuluvat muun muassa: -Liiton arkki -Viisasten kivi -Xianin tikari ja Tornaukin kultainen maski -Longinuksen keihäs -Horuksen amuletti -Obscura-maalaukset -Excalibur
KREIVITÄR ABBINGDON
Crystal Dynamics muuttaa joidenkin fanien harmiksi Laran kymmenvuotista taustatarinaa melkoisesti siitä, minkä sen on paljastettu edellisten pelien perusteella olevan. Legendsin myötä selviää, että Laran äiti kuoli lentokoneonnettomuuden jälkeen Himalajan vuoristossa tytön ollessa yhdeksänvuotias. Tämän jälkeen hänen isänsä, Abbingdonin jaarli ja arkeologi Henshingly Croft piti tytöstä huolta. Isä kuoli Laran ollessa 18-vuotias, ja hän peri isänsä tilukset ja sai Abbingdonin kreivittären arvonimen. Aikuisena Lara on ansioitunut kuuluisana arkeologina ja aarteenmetsästäjänä. Hänen ympärillään pyörii monenlaisia huhuja ja kertomuksia, joista on tosia ja osa pahansuopia valheita.
Alkuperäinen pistemäärä: 84/100