Haukka onkin kalkkuna
Tony Hawk’s Pro Skater 5 ei ole pelkästään huono peli. Se on pyhäinhäväistys. Huonot pelit ovat vielä ihan ok, mutta kun otetaan legendaarinen ja historiallisesti arvokas pelisarja ja tehdään siihen numerollinen jatko-osa, pelin on parempi olla hyvä. Muuten tulee raivoa niskaan.
Tony Hawk’s Pro Skater 5 tuntuu kamalalta heti ensimmäisen minuutin aikana. Pelattavuus on hyvin kaukana siitä täydellisyyttä hipovasta tasosta, johon Neversoft aikoinaan peleillään ylsi. Ongelmana ei ole pelkästään se, että lautailijan ohjaaminen on nyt kömpelöä ja täysin bugista tai että fysiikkamoottori kaataa tai jopa lennättää skeittaajan kymmenien metrien ilmalentoihin ilman selkeää syytä. Robomodo on ottanut vapauden tuoda mukaan myös uuden slamming-ominaisuuden, joka rikkoo koko pelin täysin. Skeittaaja syöksyy piikkisuoraan maahan, kun vain hipaisetkin grindausnappia. Tähän tottuminen vie paljon aikaa, eikä siitä opi pitämään koskaan. Mutta tämä on ikävä kyllä vain alkua.
Kentät ovat pieniä, heikosti suunniteltuja ja mielikuvituksettomia. Tehtävissä jankataan samaa kaavaa, eikä tylsiksi käyviä esineiden keräyksiä tai pistekombotehtäviä ole yritetty edes värittää huumorilla aikaisempien osien tyyliin. Ruudunpäivitys yskii jatkuvasti, eikä peli näytä PS4-peliltä, vaan ennemminkin joltain älypuhelimella pelattavalta sontaläjältä. Mutta odottakaas vain, vielä huonommaksi menee.
”Tony Hawk’s Pro Skater 5 ei ole pelkästään surkea peli, vaan se loukkaa minua henkilökohtaisesti.”
Jokaisen tehtävän alkaessa peli pitää lataustauon. Tehtävän mennessä pieleen et kykene aloittamaan suoraan alusta, vaan joudut palaamaan alkuvalikkoon tai odottamaan tehtävän aikarajan päättymistä. Jos mokaat heti tehtävän alussa, joudut odottamaan tavattoman pitkään, ennen kuin pääset yrittämään uudestaan. Ja tehtävän onnistuttuakin tulee totta kai uusi lataustauko. Tällainen rikkoo pahasti muuten nopeatempoisen pelin rytmiä. Jatkuva latausruudun tuijottelu ei ole tältä vuosituhannelta.
Itse olen aina rakastanut piste-ennätysten tekemistä ja ollut joskus sarjan peleissä kokolailla hyväkin. Tony Hawk’s Pro Skater 5:ssä pistejahti on kuitenkin täysin pilattu. Skeittaajan vauhti ei koskaan hidastu. Rampeissa lautailija pystyy revert-temppuja käyttämällä hyppimään käytännössä loputtomiin, eikä vauhti ei lopu ikinä. Grindatessa tai manualeissa ei enää pysty kaatumaan, vaan tasapainon menettäminen yksinkertaisesti lopettaa meneillään olevan kombon skeittaajan pysyessä silti pystyssä. Kaikki haaste ja ilo on viety.
Aiemmista peleistä tuttuja ominaisuuksia on karsittu: ei kävelyä, ei tuplanapautustemppuja, ei flatlandejä, ei jaetun ruudun moninpeliä… Lista jatkuisi vaikka kuinka pitkään. Tämä on täysin naurettavaa. Miksei peliä suoraan rakennettu Tony Hawk’s Pro Skater 4:n tai Undergroundin mekaniikan ympärille? Pelistä olisi sentään voinut tulla edes kohtuullinen, jos pelattavuus olisi kunnossa.
Kenttäeditori on sentään saatu mahdutettua mukaan. Siitä ei tosin ole yhtään mitään iloa, sillä kuka jaksaisi luoda kenttiä peliin, joka on umpisurkea ja täysin rikkinäinen?
On vaikeaa keksiä yhtä ainoaa hyvää puolta Tony Hawk’s Pro Skater 5:stä. Se ei ole pelkästään surkea peli, vaan se loukkaa minua henkilökohtaisesti. Sulatin jopa Robomodon kamalat muoviskeittilelulla pelattavat hirvitykset, sillä niitä ei ainakaan ollut nimetty Tony Hawk’s Pro Skater 5:ksi. Nyt sarjan faneille annetaan valheellinen uskomus siitä, että sarja palauttaisi vanhat hienot ajat. Sen sijaan pelaaja saakin litratolkulla sontaa naamalle ja pahan mielen.
1/10
Tony Hawk’s -sarjaa ei pelkästään aseteta haudan lepoon, vaan se revitään kappaleiksi ja sen muisto häpäistään täysin, jonka jälkeen sen ruumis nakataan jätesäkissä roskalavalle mädäntymään.
Eemeli Rekunen