Tony Hawk-sarja nostaa jälleen kerran osakkeitaan samalla tavalla kuin aiempienkin harha-askelien jälkeen – palaamalla skeittaamisen juurille. Jotain viime vuotisen THUG2:n rasittavasta pissa-kakka-Jackass -huumorin tuottamasta vahingosta kertoo se, että nimi on muuttunutTHUG3:sta Tony Hawk’s American Wastelandiksi. Pelkällä nimen muutoksella eivät virheet korjaannu, vaan nostamalla törkyilyn sijasta skeittaaminen sekä omien kykyjen kehittäminen pääosaan. Bam Margeran on jätetty statistiksi ja isomman roolin ottaa old school -legenda Tony Alva. Huumoria ja ylilyöntejä kuitenkin riittää – onhan kyseessä Neversoftin peli. American Wasteland nimellä viittaa Los Angelesin kaupunkiin, joka koostuu pelissä yhdeksästä enkeleitten kaupunginosasta. Näitä ovat muunmuassa Hollywood, Santa Monica, Downtown ja Bevery Hills. THAW:in tärkeimpänä uudistuksena pidettiin avointa, latausvapaata peli-ympäristöä, mutta uudistus jää puolitiehen. Kaupunginosat eivät solju sulavasti toiseen vaan jokaiseen on mentävä esimerkiksi tyhjän ostoskeskukseksi hädin tuskin kutsuttavan tunnelin tai ankean tulvakanavan läpi, jolloin peli näkyvästi lataa muistiin seuraavan kaupunkialueen. Keskinkertaisen teknisen toteutuksen johdosta illuusio avoimuudesta ei toimi. Puolustukseksi on tosin sanottava, että latausruutuja ei kuitenkaan ilmesty. Kaupunginosat ovat saman kokoisia kuin THUG 2:n laajimmat kentät. Kaupunginosien välillä liikkumiseen voi käyttää bussia, BMX-pyörää tai autoa, jota tosin ei ajeta itse.
Vanhat elementit toimivat
Kenttäsuunnittelu on kuitenkin onnistunutta ja kautta linjan THUG2:ta parempaa. Jokainen kentistä on ”parhaat palat” -tyylinen kokoelma kaupunginosansa tunnetuimpia paikkoja sekä rakennuksia. Hollywoodista löytyvät Mann’s Chinese Theatre ja Capitol -levy-yhtiön pyöreä rakennus, Santa Monicasta ranta sekä kuuluisa laiturille rakentunut tivoli ja Beverly Hillsissä Rodeo Driven ostoskatu. Väliin mahtuvat myös Vansin skeittipuisto. Pelaajat voivat nytkin liikkua jaloin ja kiivetä rakennusten katoille, juosta pitkin seiniä, suorittaa voltteja ja roikkua räystäistä. Osa näistä liikkeistä kuten seinää ylös juokseminen ja voltit tuntuvat täysin turhilta. Miksi minun pitää opetella ranskalaismiehen koulutuksessa volttien suorittamista? Ei niillä ole mitään virkaa skeittipelissä. Tuntuu siltä, että Neversoftin on tuodakseen jotain uutta peliin sisällytettävä entistä enemmän rullalautailuun liittymättömiä asioita. Tarinatila ei anna mahdollisuutta oman skeittaajaan luontiin vaan oma amatöörinsä pitää valita viidestä 1980-luvun henkisestä lautailijasta. Valitulla skeittarilla saavutaan landelta Los Angelesiin ja tavoitteena on tietenkin ammattilaisskeittaajan ura, eikä haittaisi jos kainaloon ilmestyisi vielä paikaillinen tyhjäpäinen kaunotar. Tarinatila toistaa paljon Tony Hawk’s Undergroundissa nähtyja kikkoja, muttei yhtä idearikkaasti. Amatöörin on ansaittava kannuksensa suorittamalla tehtäviä ja voittamalla amatöörikisoja. Tarinatilaan on tuotu hieman uutta otetta käyttämällä ratkaisevissa juonenkäänteissä sarjakuvamaisia staattisia kuvia. Hahmojen liikkeet ovat välianimaatioissa taltioitu ensimmäistä kertaa motion capture -tekniikalla. Animaatiot ovatkin aiempaa kunnianhimoisempia, mutteivät erityisen huolellisesti koostettuja. Tarinatila on hauska ja realistisemmasta otteesta huolimatta tehtävät ovat totutun omalaatuisia. Mukaan mahtuu niin protestiryhmän karkoittamista grindaamalla valtavan T-Rexin pää mielenosoittajien päälle kuin Fight Clubin kaltaisen klubin jäsenten avustamista. Neversoft ei kuitenkaan ole parhaassa terässä tehtävien ideoimisessa. Yksi kaupunginosa on skate-ranch eli pelaajan oma skeittipuisto. Puisto on aluksi valtava tyhjä tila, joka täytetään tarinatilan tehtäviä suorittamalla, mitä erilaisemmalla krääsällä kuten edellä mainitulla T-Rexin päällä. Ja huoltoaseman jättimäisellä pallo-logolla. Ongelma on se, että valtaosa tarinatilan tehtävistä koostuukin aina samasta ympäristöjen hajottamisesta toistamalla samoja temppuja kaivatun objektin päällä. Tämä kuvio toistuu liikaa. Puiston täyttäminen on hauska idea ja tarinan loppuun mennessä alueesta muodostuu villi skeittitaivas, mutta onkin eri asia jaksaako sielä vielä skeitata. Tarinatilassa kokeneempia pelaajia vaivaa myöskin hidas alkutaival, jonka aikana opetellaan tuttuja perustemppuja kuten grindejä, komboja ja muita perustemppuja. Pelisarjan veteraaneille tämä on puuduttava toimintaa.
Virittelyssä vara parempi
Tällä kertaa kaikki kustomointiominaisuudet kuten varusteiden, tatuointien sekä vaatetuksen hankkiminen on upotettu kätevästi kaupungin uumeniin. Jokaisesta kaupunginosasta löytyy muutama kauppa, jossa voi käydä tuhlaamassa ansaitsemiaan dollareita. Kauppaelementti toimii mainiosti, sillä kadulta kauppaan siirtyminen kestää noin sekunnin. GTA: San Andreaksen kauppojen hitaasta käyttöliittymästä ei ole tietoakaan. Skeittikaupat tarjoavat mahdollisuuden valitun lautailijansa kykyjen kehittämiseen. Niitä edistetään toteuttamalla skeittikaupan ikkunasta löytyvästä listasta vaaditut temput. Rahaa tienataan lähinnä vapaa-ehtoisilla tehtävillä, jotka yleensä kuullaan LA:n pummien suista. Nämä kun pyytävät skeittaajaa suorittamaan erilaisia temppuja, joista maksavat. Jos tarinatila ei nappaa, niin aikaansa voi kuluttaa pelaamalla Classic -tilassa aiemmista peleistä tuttuja kenttiä. Tässä tilassa pelisäännöt ovat peräisin sarjan ensimmäisestä pelistä ja suoraviivaisuutensa johdosta Classic -tila onkin hyvin addiktiivinen. Totutun lukuisat kustoimointimahdollisuudet ja monipuolinen verkkopelitarjonta täydentävät paketin. SOCOMin ohella Tony Hawk’s American Wasteland taitaa olla PS2:n toimivimpia verkkopelejä, eikä viimeinkin lisätyssä Xbox Live -toimivuudessa ole heikkouksia. Se tuoko THAW uusia pelaajia skeittaamisen pariin on epäiltävää, mutta tapa miten Neversoft on nostanut sarjan takaisin raiteille viime vuoden heikon esityksen jälkeen on kehuttava. Pelimekaniikka on edelleen erinomaisesti toimivaa ja hyvän kenttäsuunnitelun johdosta, pelin pariin jaksaa palata, vaikka tarina olisikin jo koettu pariin kertaan.
Haastattelussa Tony Hawk
Mitä Tony Hawkista voi kertoa, jota ei vielä ole kerrottu moneen kertaan. Elävä legenda on nykyisin jo 37-vuotias. Haukka skeittaa edelleen, mutta on vetäytynyt ammattilaiskilpailuista. Pelaaja vaihtoi muutaman sanan taiturin kanssa.
Miten läheisesti olet vielä mukana peliesi kehityksessä?
Yhtä paljon kuin alusta alkaenkin. Saan Neversoftilta jatkuvasti testiin päivittyviä pelin versioita. Annan niitten pohjalta heille palautetta ja pidän heitä ajan tasalla uusista tempuista sekä annan ideoita paikoista, joita peliin kannattaisi tuoda.
Mitä mieltä olet pelisarjan muuttuneesta tyylistä. Pro Skater -sarja tarjosi aikoinaan aikarajoitteisia kenttiä ja pistejahtia, mutta THAW tarjoaa avoimen rakenteen ja paljon enemmän vapautta
THAW:issa on paljon enemmän vapautta ja mahdollisuuksia kuin aiemmissa peleissä. On tärkeätä, että pelaajat voivat itse luoda omia haasteitaan ja toteuttaa itseään. Nyt pääosassa ovat pelaajat eivätkä skeittiammattilaiset.
Mikä jäi parhaiten mieleen 1980-luvulta?
Parasta tuossa aikakaudessa oli se kun valmistuin lukiosta ja pääsin ammattilaiskeittaajaksi. Siihen aikaan oli myös paljon erikoista musaa. Kuuntelin tuolloin paljon Oingo Boingoa ja Dead Kennedyjä Walkmanissani.
Miten paljon skeittaaminen on muuttunut noista ajoista?
Skeittaaminen on nykypäivänä huomattavasti teknisempää. Temput jotka olivat vielä 1980-luvulla harvinaisia ja vaikeita ovat nykyisin aivan peruskamaa. Skeittaajien tyyleissä on myöskin nykyään paljon enemmän eroja.
Uskotko pelien vaikuttaneen paljonkin skeittaamisen suosion kasvamiseen?
Uskoisin, että Tony Hawk -pelit ovat auttaneet ihmisiä kiinnostumaan skeittaamisesta ja ainakin nostaneet heidän tietämystään siitä mitä lajissa tapahtuu ja tehdään.