Joka kerta, kun aloitan uuden urheilupelin testaamisen, haluan kokeilla ensimmäiseksi pelituntumaa. Näin tein myös Top Spin 3:n kanssa ja suuntasin suoraan pelaamaan harjoitusottelua.
Yllätyksekseni törmään pelaajavalikossa heti Roger Federerin jälkeen kahteen legendaan, Björn Borgiin ja Boris Beckeriin. Valitsenkin pelaajakseni Borgin ja vastustajakseni Beckerin ja suuntaan Roland Garrosin massapyhättöön.
Keltaisen karvapallon lyöminen tuntuu älyttömän hyvältä. Hyvin ajoitetut lyönnit tuntuvat aidosti painavilta ja pamahtavat kenttään sopivalla voimalla. Myös lyöntivalikoima ja pelaajien animaatiot vaikuttavat monipuolisilta. Kyseessä lienee siis varteenotettava haastaja Virtua Tennis 3:lle, joka on ainakin tähän asti pitänyt virtuaalitenniksen valtikkaa tiukasti hallussaan.
Seuraavaksi aloitan pelin kunnollisen koluamisen käynnistämällä uratilan. Ensimmäiseksi luodaan perinteisesti oma pelaaja. Top Spin 3:ssa tämä osa-alue on toteutettu erinomaisesti, sillä pelaajan luominen on samaan aikaan sekä monipuolista että nopeaa.
Henkilötietojen jälkeen ruvetaan muokkaamaan hahmon ulkonäköä vartalosta vaatteisiin ja lisävarusteista lyöntianimaatioihin. Tarjolla on useita valmiita malleja, joista kärsimättömämmät voivat valita haluamansa.
Hahmon muokkaamisen voi viedä kuitenkin myös syvällisemmälle tasolle: pelaaja voi esimerkiksi valita hahmonsa naamasta pisteitä, joita liikuttamalla ulkonäön muokkaamismahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat.
Aseista riisuttu
Uratilan kaava on perinteinen. Pelaaja aloittaa haastajakilpailuista, kerää kokemuspisteitä ja etenee kohti maailman suurimpia tennisareenoita ja kilpailuja. Muilta osin pelitilasta löytyy kuitenkin järkyttävän vähän sisältöä. Tie huipulle on käytännössä vain loputonta otteluiden tahkoamista. Erillisiä harjoitus- tai haastesessioita ei ole. Otteluista voitetuilla pisteillä voi ostaa uusia pelivaatteita ja välineitä. Uratila jää valitettavasti pelissä aivan liian tylsäksi.
Kentällä kaikki on kuitenkin paremmin. Yleisö elää hienosti mukana palloissa ja pelaajien käyttäytyminen on kaikin puolin aitoa. Urheilijat hengästyvät, hikoavat ja punoittavat palloteltuaan kauan auringossa. Myös jatkuvat onnistumiset tai epäonnistumiset näkyvät erityisesti lyöntien varmuudessa.
Lyöminen tuntuu parhaimmalta virtuaalitenniksen historiassa. Tekijätiimi on saanut tehtyä perus- ja erikoislyöntien välille tasapainon. Normaalien lyöntien toimittaminen verkon toiselle puolelle ei ole enää selviö: kaikki riippuu lyönnin ajoittamisesta ja pelaajan sijoittumisesta.
Toisaalta erikoislyöntejä tykittääkseen ei tarvitse enää kikkailla minkäänlaisten mittareiden kanssa. Niissäkin onnistuminen on kiinni ajoituksesta ja sijoittumisesta. Nyt lyönti pysyy kentällä kuitenkin vain täydellisellä suorituksella.
Autenttiset areenat
Pelistä löytyy reilusti toistakymmentä näyttämöä, jotka on mallinnettu oikeista tennisareenoista. Mukana ovat lähes kaikki grand slam- ja masters-turnausten pääkentät Wimbledonia lukuun ottamatta. Kaikki alustat ovat kuitenkin pelattavissa kovista kentistä massaan ja nurmeen.
Tennisstadionit ovat todella komeita ja tunnelmallisia. Otteluiden fiilistä pilaa oikeastaan vain yleisön fyysinen elottomuus. Kirjava katsojakaarti ei juuri liikehdi, vaikka päästääkin huudahduksia pallojen aikana ja välissä. Toinen ärsyttävä asia on ruudunpäivityksen heikkous otteluiden ennakkotunnelmoinneissa.
Graafisesti peli on kuitenkin parhaasta päästä. Esimerkiksi massakenttä jää yksityiskohtaisesti täyteen jälkiä pelin tiimellyksessä. Lisäksi valoefektit ja animaatiot ovat hienoja, ja pelivälineen fysiikka on komeaa katseltavaa pallorallien aikana.
Kaiken kaikkiaan Top Spin 3 on hieno tennispeli, joka olisi voinut olla lähes täydellinen laajemmalla sisällöllä ja muutamilla pienillä parannuksilla. Peli tuo varmasti iloa jokaisen pelillisesti aitoa tennistä kaipaavan pelaajan loppukesän peli-iltoihin.
Moninpeli
Monen muun urheilupelin tavoin Top Spin 3:n hakkaaminen porukassa on hauskaa puuhaa. Niin kaksin- kuin nelinpelisessiotkin toimivat hyvin kavereiden kanssa. Verkkopelissä on mahdollista kilpailla satunnaisissa haasteotteluissa tai liittyä liigoihin, jotka kestävät aina kaksi viikkoa kerrallaan. 14 päivän aikana pelataan mahdollisimman paljon otteluita, joiden pohjalta luodaan sarjataulukko. Tilastot nollataan aikajakson päätyttyä, ja uusi liiga voi alkaa.