Pelin virallinen nimi: Torchlight II
Pelityyppi: Roolipeli
Kehittäjä: Runic Games
Julkaisija: Perfect World
Alustat: Windows
7. Digitaalinen jakelu
Julkisupäivä: Myynnissä
Ikäraja: 12
Pelaajia verkossa: 2-6
Vanhan koulukunnan seikkailu
Kyllä toimintaroolipelien ystävien tänä vuonna kelpaa! Keväällä meitä hemmoteltiin Blizzardin erinomaisella Diablo III:lla, joka uudisti genreä urakalla toisten tykätessä ja toisten vihatessa lopputulosta. Nyt edessä on perinteisempi vaihtoehto, Torchlight II, joka nojaa paljon perinteisempään kaavaan. Tuloksena on peli, jossa on paljon hyvää, mutta myös puutteita.
Kyseessä on isometrinen toimintaroolipeli, jossa kierretään pitkin maita ja mantuja räiskimässä kumoon tuhansia hirviöitä, keräämässä hirveät määrät satunnaista saalista ja kehittämässä hahmoa sijoittelemalla pisteitä kykypuihin. Tarina on mitäänsanomatonta ja geneeristä huttua, mutta se ei haittaa, sillä tällaiset pelit elävät ja kuolevat sen mukaan, onko pelaaminen hauskaa.
Torchlight II tekee positiivisen alkuvaikutelman: grafiikka on World of Warcraft -henkisen tyyliteltyä sarjakuvasettiä, jossa värit ja hahmosuunnittelu loistavat. Peli näyttää kutsuvalta ja on tuntumaltaan mukava.
Tarjolla olevat neljä hahmoa tarjoavat kukin omanlaisensa pelikokemuksen: yksi on puhdas maagi, toinen lähitaistelija. Kolmas räiskii akimbo-pistooleilla ja neljäs lähitaistelee robottiarmeijan tukemana. Hauskana erikoisuutena kaikilla on myös mukanaan lemmikki, joka tukee taistelussa ja osaa vaikka juosta kaupunkiin myymään reppuihin kertyneet romut ja tuomaan takaisin parannusjuomia. Hyvää meininkiä siis.
Osa Torchlight II:n vanhan koulukunnan suunnitteluratkaisuista toimii. Pohjimmiltaan kyseessä on nimittäin peli, joka keskittyy roolipelien klassisimpaan elementtiin: luolastojen komppaamiseen. Ulkoilmatilat tuntuvat vain tekosyyltä etsiä pieniä ja suurempia luolastoja ja sitten koluta ne alimmalle tasolle saakka etsien salaisia ovia ja huoneita sekä kätkettyjä viittauksia elokuviin ja muihin peleihin.
Tämä osasto toimiikin erinomaisesti. Minun ensimmäiset kymmenen pelituntiani kuluivat todella iloisissa merkeissä ihastellessani sitä, miten rakkaudella peliä on selvästi suunniteltu. Kuten yleensäkin, se rakkaus näkyy ja tuntuu pienissä yksityiskohdissa.
Ongelmiakin löytyy. Niistä merkittävin on se, että hahmojen laajoista kykyvalikoimista suurin osa on aivan turhia usein sen takia, että ne ovat joko törkeän heikkoja tai skaalautuvat surkeasti. Ja niin pelaajat panostavat kykypisteensä pariin kykyyn, kun muutenkaan ei pelissä pärjää. Ikävästi tämän tajuamisen kokee yleensä vasta useiden pelituntien jälkeen, eikä Torchlight II anna sijoitella kykypisteitä uudelleen.
Lisäksi uniikkeja esineitä lukuun ottamatta kaikki pelin saalis on satunnaisesti luotua. Niinpä pomohirviö voi pudottaa joko jotain miltei rikkinäisen laadukasta tai sitten täysin turhaa ”+1 prosenttia manaa ja +5 pistettä voimaa” -tason huttua, jolla ei tee muuta kuin myy kauppiaalle. Ikävästi myös kaikista tehtävistä jaetaan palkintona satunnaista tavaraa, joten huonolla tuurilla hahmo jää alitehoiseksi.
Tätä korostaa se, että pelin vaikeuskäyrä on todella epätasainen. Suuren osan ajasta pelailu sujuu täysin ongelmitta, mutta sitten tulee vastaan hirviö, joka niistää pelaajan kirjaimellisesti yhdellä lyönnillä. Missä on vika? Mitä voin muuttaa pärjätäkseni? Et välttämättä mitään. Parempi onni ensi kerralla!
Niinpä kyseessä onkin rosoinen peli: parhaimmillaan erinomainen, mutta tietyiltä osa-alueiltaan vähän turhan ärsyttävä. Mutta apua on tulossa modien myötä. Jo ensimmäiseen Torchlightiin tehtiin tuunauksia uusia hahmoluokkia myöten, joten ne tasapainotetut kykypuut ja respec-pullot ovat taatusti tulossa, kunhan työkalut julkaistaan. Mutta me toki arvostelemme sen pelin, joka meille toimitetaan. Nykykunnossaan Torchlight II kaipaisi hieman viilausta, ja on vähän harmi, että se viilaus jää pelaajien vastuulle.