Romani ite domum
Ei mene Rooman keisarikunnalla vahvasti. Mahtavan imperiumin pohjoisosissa itsenäiset heimot ovat täyttäneet vetäytyvien joukkojen jälkeen jääneen valtatyhjiön ja hallitsevat suurinta osaa Manner-Euroopasta ja Britanniasta. Idässä häämöttää kuitenkin vielä suurempi uhka. Hunnien hyökkäys Eurooppaan on ajanut eurooppalaisen väestön kansanvaellukseen, minkä seurauksena tunnelma on kautta linjan jokseenkin levoton.
Total War: Attila sijoittuu todella mielenkiintoiseen ajankohtaan Euroopan – ja koko maailman – historiassa. Kansainvaellusten aika oli melkoista myllerrystä, kun hunnien saapumisen liikkeelle ajamat kansat laittoivat mantereen aluejakoa uuteen uskoon. Ei siis lainkaan hassumpi ajankohta sotaisalle strategiapelille.
Rauhaton aikakausi tarjoaa monipuolisen näkökulman strategiaan niin sodankäynnin kuin kansakunnan johtamisenkin kannalta. Paimentolaiskansa hunnit ovat liikkuvaa sorttia niin taistelukentällä kuin strategiakartallakin. Vahvan aseman Lähi-idässä saavuttaneet sassanidit antavat vakaamman pohjan kansakunnan rakentamiselle. Saksien ja frankkien kaltaiset läntisen Rooman keisarikunnan rajalla majailevat Keski-Euroopan heimot ovat vielä alussa piskuisia kevyen jalkaväen voimin pyristeleviä kansoja, mutta Rooman rapistuminen mahdollistaa reviirin laajentamisen useampaankin suuntaan.
Kansojen erot tuovat tuttuun Total War -tyyliin paljon jälleenpeluuarvoa Total War: Attilan kampanjalle. Tuliko maailma jo valloitettua hunneilla silmät kiinni ja kädet selän takana? Testaapa kuinka sodankäynti sujuu mittavan – mutta katastrofin partaalta aloittavan – läntisen Rooman puikoissa tai hunnien tieltä pakenevien goottikansojen päämiehenä. Kymmenen tarjolla olevaa valtakuntaa tuovat jokainen oman mausteensa sekasortoiseen keitokseen myös erilaisten päämäärien muodossa.
Eikä siinä vielä kaikki. Brittikehittäjä Creative Assemblya on arvosteltu kyseenalaisen oloisista lisäsisältökäytännöistään. Verta ja suolenpätkiä myytiin sekä Total War: Shogun II:een että Rome II:een maksullisena lisäsisältönä, väitetysti 16 vuoden ikärajan varmistamiseksi emopelille. Osa Rome II:n julkaisua edeltävillä videoilla esiintyneistä sotilasyksiköistä taas julkaistiin niin ikään vasta myöhemmin maksullisena lisäsisältönä.
Myös Attila saa odotetusti osansa maksupaketeista. Arviokappaleessa kehotettiin jo ennen julkaisupäivää lämpimästi hankkimaan lisäsisältönä tarjolla oleva Viking Forefathers -pakkaus. Paketti on toki ennakkotilaajille ilmainen, mutta niinpä ovat daanit, göötit ja juutitkin pelissä valmiina. Maksua tai ennakkotilausta vastaan tarjotaan siis vain mahdollisuus vallata Eurooppaa kyseisten kansojen nimissä. Epäilemättä kyse ei ole myöskään viimeisestä maksupaketista, jolla Total War: Attilaa voi täydentää. Pelissä on toki mukana riittävästi kansoja useammankin läpipeluun ajaksi, mutta onko seuraavaksi tarjolla tilaisuus maksaa ehkäpä angleilla tai langobardeilla pelaamisesta?
Viisitoistavuotias Total War -pelisarja on myös surullisen kuuluisa teknisistä puutteistaan pelien julkaisun aikaan. Rome II tuomittiin aluksi lähes pelikelvottomaksi, mutta tiuhaan tahtiin ilmestyneet päivitykset paikkasivat suhteellisen pikaisesti ainakin suuren osan ongelmista. Total War: Attila tuntuu kuitenkin pitkälti vakaalta ja eheältä kokonaisuudelta, vaikka vanha tuttu murheenkryyni nostaa edelleen päätään tämän tästä. Vaikka tekoäly ei tyydykään odottelemaan kiltisti porttien ulkopuolella piiritystaisteluiden loppuun saakka, muistuttavat tietokonepäälliköt aika ajoin pelaajaa, ettei vastassa todellakaan ole ajatteleva ihminen.
Pelaajan joukkojen koukkausliikkeet saavat pahimmillaan vastapuolen sotajoukot loputtoman oloiseen rumbaan tekoälyn yrittäessä hahmottaa puolustukseen soveltuvaa muodostelmaa. Vesitse saapuvat hyökkäykset ovat surullista katsottavaa, kun joukkoja kuljettavat laivat lipuvat leppoisasti edestakaisin rannikkoa pitkin tuumiessaan laskeutumispaikkojen välillä. Joukkojen reitinhaku tökkii edelleen pahasti, mikä aiheuttaa etenkin ahtaissa kaupunkitaisteluissa harmaita hiuksia.
Tekoälyn puutteista huolimatta Total War: Attila ei ole helppo peli, ei missään nimessä. Taistelut ovat parhaimmillaan tiivistunnelmaisia vääntöjä, joiden lopputulos keikkuu miekan terällä. Harva tunne on niin hieno kuin määrällisesti ylivoimaisen vihollisjoukon päihittäminen oikea-aikaisella koukkausliikkeellä pehmeästi puolustettuun selustaan. Tekoälyn kömmähdykset tuntuvat kuitenkin vaikuttavan harmittavan usein taisteluiden lopputulokseen, mikä saa omat taktiset neronleimauksetkin tuntumaan vastapuolen kyvyttömyydeltä.
Jos haastetta ja jännitystä löytyy taistelukentältä, on niitä tarjolla myös kampanjakartalla. Tai no, ehkei niinkään jännitystä. Strategiset ratkaisut ovat usein tasapainottelua sotavoimien ja kaupunkien kehittämisen välillä. Armeijoiden ylläpito ei ole halpaa lystiä, joten vaikka vihollisjoukot eivät pysäyttäisikään sotavoimien kulkua, kassavirtojen ehtyminen takuulla ainakin jarruttaa marssia. Sotajoukkojen vaatimat resurssit johtavat vääjäämättä myös siihen, ettei jokaista kylää tai kaupunkia ole mahdollista puolustaa riittävällä miehityksellä. Ja kun kissat ovat poissa, tuppaavat hiiret hyppimään pöydälle.
Ja siinä maailman valloittamisen lomassa pitäisi pitää silmällä myös oman heimon sisäisiä voimasuhteita. Sukulaisia tai muiden nimimiehien arvovaltaa ja kyvykkyyttä voi pönkittää nimittämällä heitä arvovaltaisiin tehtäviin heimonvanhimpien joukossa. Ja jos oma poika lipsahtaakin ylituomariksi ohi kyvykkäimmän kenraalin, saattaa seurauksena olla verenvuodatukseen johtava välirikko.
Monipuolisuus on Total War: Attilan ehdoton vahvuus. Usein tuntuu kuitenkin siltä, etteivät kehittäjät ihan pystyneet nivomaan kokonaisuutta kasaan pelin puitteiden osalta. Käyttöliittymä koostuu turhan monen ominaisuuden osalta epäkäytännöllisistä valikoista, jotka onnistuin sisäistämään kunnolla vasta tuntien pelaamiseen jälkeen, jos silloinkaan. Opetusosiona toimiva prologi on lähinnä heikko perehdytys täysin uusille Total War -tulokkaille, joilla on hirvittävä urakka edessään pelin saloihin perehtyessään.
Kaikkea ei tarvitse opettaa kädestä pitäen, mutta pari ensimmäistä kampanjaa menevät helposti perusjuttujen opetteluun yrityksen ja erehdyksen kautta. Tarjolla on ihan liian vähän tietoa omien päätösten mahdollisista vaikutuksista, jopa pelin perusasetusten osalta. Kun pelitilanne on tekoälyn tavoin äärimmäisen ailahtelevainen ja pienikin virhe voi johtaa kansalliseen katastrofiin, ovat ensimmäiset pelikerrat kovin turhauttavia.
Kymmenen tunnin pelaamisen jälkeen Total War: Attilasta alkoi todella nauttia. Sen virheiltä ja ongelmilta ei voi ummistaa silmiään kokonaan, mutta peli uhkuu kiistatonta viehätysvoimaa. Hienosti mallinnettu epävakaa Eurooppa on erinomainen asetelma strategiapelille kaikessa levottomuudessaan. Siksi onkin harmillista, että pelin puitteet eivät ihan kestä kaikkea sen päälle kasattua sisältöä. Total War: Attila on ehdottomasti hyvä peli, mutta kasassa olisi aineksia paljon parempaankin.
7/10
Total War: Attila on massiivinen, monipuolinen, turhauttava ja palkitseva strategiapeli, joka tarjoaa virkistävän kurkistuksen harvemmin kaluttuun maailmanhistorian kappaleeseen.
Jukka Moilanen