Transformers: War for Cybertron

Jättirobotit muuttuivat kelpo peliksi

14.9.2011 23:25

Kaksi edellistä Transformers-peliä ovat olleet Michael Bayn elokuvien lisenssipelejä ja myös laadultaan juuri sitä itseään. Uusin Transformers-peli War for Cybertron ei sen sijaan perustu elokuviin, vaan on kokonaan itsenäinen peli, joka valottaa taustoja Transformereiden sisällissodasta heidän kotiplaneetallaan Cybertronilla. Hyvä uutinen on se, että peli on myös laadullisesti edellisiä huomattavasti parempi.

Faneja kiinnostanee tieto, että ainakin Transformers-oikeudet omistavan Hasbron mukaan pelin tarina on virallista kaanonia. Yksinpelikampanja on jaettu kahteen osaan: Decepticonien kampanjaan ja siitä jatkavan Autobotien omaan kampanjaan. Decepticon-tarinassa seurataan Megatronin nousua Cybertronin valtiaaksi pimeän energonin avulla ja samalla selviää muun muassa se, kuinka alun perin Autobotien riveissä ollut Starscream loikkasi Decepticonien leiriin. Autobot-kampanjassa puolestaan selviää, kuinka Optimuksesta tuli Autobotien johtaja ja miksi transformereiden piti jättää Cybertron taakseen.

Lataa ja varmista lasertykki?

Itse peliosiot ovat silkkaa toimintarymistelyä. Tekijät ovat viisaasti päättäneet lainata ideoita suosituista toimintapeleistä sen sijaan, että olisivat yrittäneet keksiä pyörää uudestaan. Yksinpelin räiskintä jäljittelee monin tavoin Gears of Wareja moninpelin hakiessa vaikutteita Modern Warfaresta. Lopputulos on, jos ei nyt kovin omaperäinen, niin ainakin viihdyttävä toimintakokonaisuus. Pelaajan ohjaamat Transformerit pistävät vastaantulijat romuraudaksi erilaisten aseiden ja lähitaisteluliikkeiden avulla ajoneuvomuotoa unohtamatta.

Transformerit käyttävät pelissä aseita, jotka käyttävät ammuksia ja joita pitää aika ajoin ladata. Aluksi ratkaisu tuntuu oudolta. Miksi ihmeessä jättirobottien pitäisi latailla pääsääntöisesti energiapohjaisia aseitaan? Ratkaisu on kuitenkin tehty pelattavuuden ehdoilla ja on pidemmän päälle toimiva, sillä se tuo mukanaan vaihtoehtoja ja resurssien eli ammusten määrän tarkkailua, jotka ovat kummatkin räiskintäpelien peruskauraa. Aseita on juuri sopivasti erilaisia, jotta niitä voi käyttää tilanteen ja mielensä mukaan. Mukana on cybertronilaisia energiaversioita haulikoista, tarkkuuskivääreistä, rynnäkkökivääreistä, raketinheittimistä ja niin edelleen, sekä tietenkin erilaisia kranaatteja.

Ainoa suurempi valituksen aihe lienee ammusten jatkuva loppuminen kesken, mikä etenkin ajoneuvotilassa ärsyttää. Myös latautuva suojakilpi on täysin turhaan jaettu neljään osaan, sillä yleensä pelaajan kokema vaurio riittää kuluttamaan siitä keskimäärin noin puolet kerrallaan.

Pelaaja voi joka kentän alussa valita yhden kolmesta eri Transformerista, jotka on jaettu neljään eri luokkaan: johtajiin, sotilaisiin, tiedustelijoihin ja tiedemiehiin. Luokka määrittelee niiden aloitusaseet ja erikoiskyvyt, joskin näillä on huomattavasti enemmän merkitystä moninpelin puolella. Tekoäly hoitaa kahden muun ohjauksen, mutta paljon hauskempaa on pelata peliä yhteispelissä kahden muun ihmispelaajan kanssa verkon välityksellä. Yhteispeliin voi liittyä tai siitä lähteä koska vain, joten hankalaa se ei ainakaan ole.

Faneja ei ole unohdettu

Pelin ulkoasu on – yllätys, yllätys – kauttaaltaan kovin metallinen. Pääsääntöisesti se on varsin komeaa katsottavaa ja ympäristöissä on kiitettävästi vaihtelua kentästä toiseen. Se onkin hyvä, sillä itse toiminnassa suurempaa vaihtelua ei esiinny. Pääasiallisesti pelaaminen on melkoista putkiräiskintää, jota maustetaan ajelukohtauksilla, pomotaisteluilla sekä suurilla taistelukohtauksilla ja hivenen tasoloikallakin. Vihollistekoäly on tyhmä kuin mutteri, mutta pelin toiminta on kaikesta huolimatta niin sujuvaa ja nopeatempoista, että sitä jaksaa tahkota putkimaisuudesta huolimatta.

Moninpelin puolelta löytyy syvyyttä enemmän kuin odottaisi. Pelaajat keräävät taisteluista kokemusta ja kokemustasoja, joiden myötä heidän käytettäväkseen avautuu uusia aseita, erikoiskykyjä ja Transformereita. Joka hahmoluokassa on omat erikoisuutensa, mutta robottien ulkoasua ei värejä lukuun ottamatta pääse muokkaamaan. Pelimuotojakin löytyy kiitettävästi peruslipunryöstöstä sekä tappomatseista tavoitepohjaiseen, ja onpa mukana myös nykyään aina yhtä suosittu, yhdessä tekoälyn vihollislaumoja vastaan pelattava pelimuoto, nyt nimeltään Escalation.

War for Cybertron on tekijöiden mukaan tehty muutkin kuin fanit mielessä pitäen, ja se pitää varsin hyvin paikkansa. Pelin toiminta kelpaa taatusti kaikille räiskintäpelien faneille myös moninpelipuolella, ja sen voisi myös sanoa olevan eräänlainen kevytversio suuremmista toimintapelijäteistä – Transformereilla varustettuna tietenkin. Fanejakaan ei silti ole unohdettu, päinvastoin. Mukana on lukuisia viittauksia alkuperäiseen animaatiosarjaan, aina Autobotien ja Decepticonien ulkoasua myöten. Etenkin pomotaistelu Soundwavea vastaan aiheuttanee Transformers-faneille todellisen fanigasmin. Ja mitäpä olisi Transformers ilman Peter Cullenia Optimus Primenä puhumassa vakavasti tai ilman Megatronin ja Starscreamin välistä torailua. Lopputekstien aikana kuultava laulu sen sijaan on silkka kunnianosoitus alkuperäiselle tv-sarjalle.

Transformers: War for Cybertron on miellyttävä yllätys. Se on pätevä toimintapeli, josta löytyy sisältöä niin yksin- kuin moninpelinpuoleltakin. Vain yksinpelin putkimaisuus ja kokonaisuuden lievä mielikuvituksettomuus jättiroboteista huolimatta estävät sitä nousemasta todella hyvien pelien joukkoon.

7/10
Lisää luettavaa