Kulttielokuva Tron sai jatkoa joulukuussa ja samalla pelin rinnalleen. Disney on panostanut vahvasti videopeleihin, ja Tronin pitäisi olla esimerkki siitä, kuinka Disney yhdistää elokuvan ja videopelien maailman, mutta turha toivo – Tron: Evolution osoittautuu keskinkertaiseksi lisenssipeliksi.
Pelaaja on Anon, joka seikkailee elokuvan päähahmon Quorra-soturin kanssa Tronin maailmassa ja yrittää selvittää salamurhaa ja sen takana olevaa salaliittoa. Pelaaminen koostuu pitkin seiniä juoksemisesta, loikkimisesta ja runsaasta tappelusta, samalla kun matkataan halki Tronin sinivoittoisen maailman.
Aseena on bumerangin kaltainen kiekko, jota voi kehittää ostamalla siihen ohjelmistopäivityksiä, kuten pommin. Tämä edellyttää kokemuspisteiden keräämistä, sillä pisteet nostavat Anonin megatavukapasiteettia. Jos ei ole tarpeeksi muistia, ohjelmistoja ei pysty päivittämään. Päivityspisteissä voi siirtyä suoraan pelaamaan neljää erilaista moninpeliä botteja tai muita pelaajia vastaan ja käyttää ansaitut kokemuspisteet hahmonsa kehittämiseen yksinpelissä tiettyyn rajaan asti. Harmillisesti moninpeli on vain perustylsää huitomista, joka kuvaa hyvin koko peliäkin.
Yllätyksetön
Tronin hieno visuaalinen maailma näyttää pelissä harvoin hyvältä. Hieman väriä hommaan tuo mahdollisuus hyödyntää ympäristöjä taisteluissa, kuten ponnistaa tietokonepäätteeltä tai seinältä vastustajien kimppuun. Samoin Anonin energiaa nostetaan juoksemalla seinillä näkyviä energiapalkkeja pitkin, mikä on hauska kikka.
Kovin paljon enempää Tron: Evolution ei tarjoa. Elokuvaan ja Tronin mytologiaan perehtymättömien on vaikea päästä pelin tapahtumiin mukaan. Toiminta sinänsä rullaa sujuvasti, ja vaihtelua yritetään tarjota valopyöräosuuksilla, mutta ne ovat niin vahvasti käsikirjoitettuja, että itse ei tarvitse juuri edes ajaa. Ohjaus on muutenkin hieman liian herkkä. Siihen nähden, kuinka upeita Tron-elokuvat ovat, peli ei kykene tarjoamaan lähellekään samankaltaista visuaalista loistoa ympäristöissään.
Paperilla Tron: Evolution tuntuu tarjoavan paljon, mutta kokonaisuus on vain kovin innoton ja itseään toistava, muttei mitenkään surkea.