Turok

Pelisarjan erikoisuuksia ovat olleet Turokin jousipyssyn ohella uniikki asetelma, jossa pelaaja taistelee usein erilaisten dinosaurusten kanssa.

2.10.2011 16:07

Kello 21:34. Gamertag Pelaaja2008 (gamertag muutettu asianosaisten henkilöllisyyden salaamiseksi) aka Miika Huttunen saapuu Xbox Liveen 40 minuuttia myöhässä. Ilta on omistettu Turokin yhteistyöpelitilan testaamiselle. Pelitilan käynnistäminen vie tovin, koska en aluksi edes löydä sitä Multiplayer-valikosta. Lopulta pelitila löytyy Private Matches -valikosta.

Hetken lataamisen jälkeen silmieni eteen aukeaa viidakko. Se ei näytä aivan yhtä vehreältä kuin pari tuntia aikaisemmin, jolloin tetsasin viidakossa yksin. Turok näyttää enemmän tavanomaiselta Unreal Engine 3 -grafiikkamoottoria käyttävältä peliltä kuin Turokilta. Ainakin se pyörii sulavasti sekä PlayStation 3:lla ja Xbox 360:llä.

Pian Pelaaja2008 ilmestyy paikalle, ja lähdemme taistoon Wolf Packia vastaan.

Turpakeikka

Kello 21:45. Wolf Pack wins by annihilation. Kuulokemikrofonista kuuluu raivokasta sadattelua, ja saan maanitella Huttusta jatkamaan testisessiota. Olemme epäuskon vallassa, kun taistelemme kankealla ohjausjärjestelmällä ylivertaisia vihollisia vastaan. Meidät tapetaan kerta toisensa jälkeen, ennen kuin ehdimme edes tajuta, missä viholliset ovat. Kun on kuollut kolme kertaa, peli on tylysti ohi. Mitä helvetin järkeä on tällaisessa yhteistyöpelitilassa?

Kello 21:58. Turpaan tulee niin, että ropisee. Wolf Pack -ryhmään kuuluvat viholliset ovat paljon raskaammin aseistettuja kuin Pelaaja2008 ja MotorRevolver. Yhteistyöpelitilan vaikeustaso on mitoitettu neljälle pelaajalle eikä suinkaan kahdelle. Pelin pitäisi kuitenkin tarjota jotakin hupia ja fiilistä, jotta sen parissa jaksaisi viettää aikaa. Aseet eivät ole siistejä, toiminta on täysin kaavamaista ja pelaaminen on raivostuttavaa. Tässä ei ole häivääkään Halon siisteydestä.

22:05. Olemme kokeilleet jokaista Turokin kolmea yhteistyöpelitilan kenttää. Huttunen ei kestä enempää: ”Miksi pelata tätä, kun voi pelata COD4:ää tai Halo 3:a?” Hyvä pointti. Lopetamme yhteistyöpelitilan saman tien, ja lupaan itselleni palaavani sen pariin myöhemmin. Ehkä. Huttunen kiroilee vielä jotain mikrofoniin keskinkertaisista fps-peleistä ja katoaa.

Yhteistyöpelitilan takia Turokia ei kannata pelata. Onneksi yksinpeli on edes hieman parempi.

Kilpailu on kovaa

Propaganda Gamesin Turok herättää henkiin Nintendo 64:llä uraa luoneen intiaanitaustaisen soturin, joka sattuu aina Jurassic Parkia muistuttaville planeetoille, joita kansoittavat dinosaurukset. Turok sai alkunsa sarjakuvasta, josta Acclaim työsti neljä videopeliä. Näistä kaksi ensimmäistä olivat erinomaisia ja loput alati huononevia. Neljännen pelin myötä pelisarja oli jo vaipunut esihistoriallisen mönjän tasolle.

Disneyllä kuitenkin uskotaan Turokin vetovoimaan, ja Propagandan Gamesin käsissä on syntynyt Turokin paluu parrasvaloihin.

Olen jauhanut kenties väsymiseen asti sitä, että Call of Duty 4, Halo 3 ja Orange Box tekivät karhunpalveluksen toimintapainotteisille fps-peleille. Vielä vuosi sitten Turok olisi ollut hyvä fps-peli, mutta nyt se on keskinkertainen, vaikka se ei sentään ole yhtä mitäänsanomaton kuin Midwayn Blacksite. Jälkimmäisestä en ole vieläkään toipunut.

Turok on tehty huolella. Siinä ei ole suuria vikoja eikä teknisiä ongelmia, ja pelitiloja on runsaasti. Edellä mainitun yhteistyöpelitilan lisäksi paketissa on muutama moninpelitila, jotka edustavat Halon kaavan mukaan tehtyä hidastempoisempaa räiskimistä. Yksinpelikampanja on paketin parasta antia, mutta perusmeininki ei enää riitä, kun paljon parempaakin on tarjolla.

Marinet vs dinosaurukset

Heti alkumetreiltä on selvää, että käsikirjoitus on varmasti pelin ohjelmoijien käsialaa. He ovat katsoneet Aliens-elokuvan aivan liian monta kertaa, kuten niin monet meistä. Turok on entisen oppi-isänsä Roland Kanen ja tämän nykyisin terroristeiksi luokiteltavan Wolf Pack -ryhmän perässä tuntemattomalla viidakkoplaneetalla. Pelin ensimmäinen vartti on dialogia myöten kuin suoraan Aliensista, ja fiilis onkin ihan hyvä. Turok on kuin Ripley, jota merijalkaväen sotilaat halveksivat. Valitettavasti meininki ei parane tästä vaan heikkenee.

Pelisarjan erikoisuuksia ovat olleet Turokin jousipyssyn ohella uniikki asetelma, jossa pelaaja taistelee usein erilaisten dinosaurusten kanssa. Tietenkin samalla pistetään nippuun lukematon määrä rivivihollisia.

Erilaiset dinot ovat aiempaa isommassa roolissa. Otuksia voi teoriassa usuttaa vihollisten tai jopa toistensa kimppuun, mutta käytännössä dinojen osuus jää harmittavan pieneksi. Lähes puskassa kuin puskassa piilee velociraptoreita, jotka lähtevät ärhäkästi pelaajan kimppuun, jos hän aiheuttaa liikaa meteliä tai kulkee liian läheltä. Dinoja voi yrittää usuttaa haluamaansa suuntaan soihdulla, jollaisen voi ampua haulikosta. Soihdun voi ampua vaikkapa kiinni vihollisen takkiin, minkä jälkeen voi katsella turvalliselta etäisyydeltä, kun raptori hyökkää merkityn vihollisen kimppuun.

Wolf Packin soltut kuitenkin listivät dinoja paljon Turokia tehokkaammin. Loppujen lopuksi dinoista on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Ne tuovat hyvällä ja huonolla tavalla peliin arvaamattomuutta. Kun kykin puskassa tähtäämässä jouskarillani vihollista, pikkudinot tuuppasivat minut usein nurin. Sitten kaikki menikin seitsemässä sekunnissa päin helvettiä. Viholliset huomaavat Turokin ja lähettävät lyijyä tämän suuntaan samalla, kun hän itse yrittää epätoivoisesti ampua dinoja sukupuuttoon. Tuloksena on lähes aina kuolema. Pari velociraptorin pusua riittää nirhaamaan Turokin.

Yllätyksellisyys on ihan okei, mutta pelin aikana se lähinnä turhauttaa. Olisin toivonut, että dinoja olisi voinut oikeasti usuttaa vihollisten kimppuun, ja halunnut katsoa, kuinka ne raatelevat mustiin pukeutuneet kyborgien näköiset soltut palasiksi, mutta sellaista ei juuri tapahdu.

Hidas mies liikkeissään

Ohjaus vaivasi minua koko pelisession ajan. Ymmärrän, että raskaanoloisella ohjauksella yritetään simuloida ison sotilaan kankeahkoa tapaa liikkua, mutta vaikka sama juttu toimii Halossa hyvin, Turokissa se ärsyttää. Vaikka ohjausta säätäisi kuinka tahansa, se ei missään vaiheessa tunnu tarpeeksi hyvältä.

Hyvääkin Turokissa on. Pelin fyysinen meininki tulee hyvin läpi, ja etenkin melee-tapoissa on raivokas fiilis. Turok kunnioittaa intiaani-perinteitään, eikä todellinen soturi tarvitse muuta kuin puukon. Sillä voi teurastaa niin dinosauruksia kuin vihollisiakin. Runsaan lehtikasvuston seassa matalana eteneminen, vastustajan yllättäminen ja sen raaka teloittaminen ovat pelin parasta antia. Myös dinojen sukupuuttoon ajautumista voi edistää melee-tapoilla, kunhan ne saa ensin kiinni. Tällaiset liikkeet näytetään kolmannesta persoonasta, ja ne ovat varsin messevästi animoituja.

Turokissa ei siis ole suuria vikoja, mutta se ei ole oikeastaan yhdelläkään osa-alueella muita vastaavanlaisia pelejä parempi. Viidakkoasetelmasta ja dinosauruksista ei saada tarpeeksi irti.

Pelin ulkoasu on tyylikäs, ja erilaisia pelitiloja on kunnioitettava määrä. Yksinpeli ei yllätä millään tavalla, mutta hetkensä siinäkin on. Turokin väkevän fyysinen ote puree, mutta paljon parempaakin on tarjolla.

Eikä se yhteistyöpelitila parane neljällä pelaajallakaan.

 

Pelintekijät vastaavat

Mitkä pelit aikaisempien Turokien lisäksi olivat inspiraation lähteinä, kun teitte Turokia?

Propaganda Games: Kolme peliä. Japanilainen PlayStation 2 -peli Project Breakdown, Segan Condemned ja Call of Duty 2. Halusimme, että Turokin fyysinen fiilis ja toimintatavat välittyisivät hyvin eikä peli tuntuisi siltä, että pelaaja kokee tapahtumia kameran takana. Project Breakdown oli tosi pienen piirin peli, mutta se onnistui hienosti saamaan pelaajan päähahmon pään sisälle.

Condemned toimi sekin hyvin tässä suhteessa, ja sen lähitaistelujärjestelmä oli fantastinen. Turokin dinojen puukottaminen ja lähitaistelut lainaavat paljon Condemnedilta. Pidimme myös Call of Duty 2:n minimaalisesta HUDista ja pelaajan uusiutuvasta terveydestä.

 

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:14]

Toinen mielipide

Call of Duty 4, Halo 3 ja The Orange Box. Aivan kuten Thomas arvostelussaan mainitsee, nämä kolme peliä tekivät karhunpalveluksen kaikille 3d-räiskintöjen tekijöille. Ei siksi, ettei muunlaisille räiskintäpeleille olisi enää tilaa, vaan siksi, että lajityypin laatustandardit nousivat näiden pelien myötä aivan uusiin korkeuksiin. Keskinkertaisuuteen ei enää ole varaa etenkään teknisellä puolella, ja juuri siihen uusi Turok-peli kompastuu.

En oikein osaa sanoa, onko Turok-nimellä enää niin paljon vetovoimaa, että sarja kannatti herättää eloon, mutta ainakin dinosauruksia vastaan tappeleminen on tervetullutta vaihtelua. Niiden kaataminen pelkän puukon avulla olikin minulle pelin parasta antia, sillä liian kestävät ja yli-inhimillisen tarkoilla aisteilla varustetut ihmisviholliset lähinnä ärsyttävät. Jurassic Park -elokuvista tutut viidakkomaisemat ovat ihan komeaa katsottavaa, mutta tuhanteen kertaan nähdyt tukikohdat käytävineen eivät jaksa säväyttää.

Eniten pelaaminen tökkii todella kankean ohjauksen, harvakseltaan sijoitettujen välitallennuspisteiden ja ylivertaisten vihollisten vuoksi. Pelissä on yksinpelinä kuitenkin hetkensä, eikä keskinkertaisuus tarkoita huonoutta. Turokin ostajan on syytä olla varma siitä, että pelin anti kiinnostaa, sillä kuten lajityypin arvosteluissa nykyään aina todetaan, kilpailu on kovaa ja parempia vaihtoehtoja on.

5/10
Lisää luettavaa