Twistel Metal: Head-On oli Sonyn käsikonsolin PSP:n parhaita julkaisupelejä kaksi vuotta sitten. Sen kehitti pilke silmäkulmassa nimetty Eat Sleep Play -studio, jonka perusti sarjan luonut David Jaffe. Nyt Head-On on tuotu PlayStation 2:lle Extra Twisted Editionina, jota myydään tavallista alhaisempaan hintaan.
Levy on ahdettu täyteen tavaraa. Head-Onin parannellun version lisäksi mukana on pieni lisäosa Lost, neljä uutta areenaa, dokkari sarjan teosta ja kauhupelle Sweeth Toothin seikkailu, jossa hän etsii konseptitaidetta ja vastailee triviakysymyksiin. Jaffella on pokkaa pistää demoninen tappajaklovni sunnuntaikävelylle.
Vanhassa vara parempi
Head-On on Twisted Metalia parhaimmillaan. Eriskummalliset autoilijat kaahaavat ympäri kenttää ja pommittavat toisiaan mitä erilaisimmilla aseilla. Arsenaalissa on muun muassa maaliin hakeutuvia ohjuksia ja napalmia.
Jokaiselle kaaharille löytyy mieleinen hahmo. Hahmokaartiin kuuluvat esimerkiksi hullu pelle, poliisi, luuranko ja mielisairas punaniska. Kaikilla on omat erikoiskykynsä, kuten tinanapin sähkösäde ja pellen ohjussuihku. Aggressiivinen ammuskelu palkitaan lisäkyvyillä, joita ovat esimerkiksi korkeampi hyppy ja vahvempi panssari.
Head-Onin kenttävalikoima on laaja. Rällästämään pääsee Pariisin ahtailla kaduilla, Los Angelesin auringossa, Rooman raunioiden varjossa, Egyptin kuumassa hiekassa, Transilvanian linnan pimeydessä ja Tokion pilvenpiirtäjien katoilla. Jokaisessa paikassa on omat pienet jipponsa, jotka on mukava löytää ajamisen lomassa.
Ympäri areenaa ripotellut teleportit auttavat matkustamisessa. Pariisissa voi esimerkiksi siirtyä Eiffel-torniin, josta tietysti rysähdetään maan tasalle samalla tavalla kuin Twisted Metal 2:ssa.
Kunnian kentät
Lostissa on mukana kolme kenttää, jotka jouduttiin jättämään pois Twisted Metal: Black 2:sta, koska karttoja tehneet tiimin jäsenet kuolivat traagisesti lento-onnettomuudessa kesken pelin kehittämisen.
Onnettomuuden jälkeen jatko-osa peruutettiin, ja nyt kadonneet kentät ovat mukana kunnianosoituksena menehtyneille. Paras niistä on salaperäinen huvipuisto, jossa voi taiteilla vuoristoradalla. Areenat ovat Blackin tapaan mustanpuhuvia, mutta minuun iskee paremmin Head-Onin railakkaan värikäs tyyli. Värimaailmalla on merkitystä myös käytännössä, sillä valoisuutta ei voi säätää pelin valikoista.
Sekä Lostin että Head-Onin pääosassa on tarinatila, joka on oikeasti vain kenttien sarja. Varsinaista juonta ei ole, vaikka jokaisella hahmolla onkin oma loppuvideonsa. Vastustajista voi ottaa mittaa myös haaste- ja kestävyysmatseissa. Jälkimmäisissä pyritään räjäyttämään mahdollisimman monta autoa ennen oman kiesin tuhoutumista.
Vääntynyttä metallia
Ulkoasultaan peli on vaihteleva, koska se koostuu niin erilaisista osista. Head-On ei ole todellakaan PS2-tasoa, mutta se näyttää paremmalta kuin PSP-peli. Nopeus on luonnollisesti noussut konsolin paremman ruudunpäivityksen ansiosta. Lost on hienompi ja yksityiskohtaisempi, koska se suunniteltiin varta vasten PS2:lle. Kummallekin osalle on leimallista kieroutunut huumori, joka näkyy esimerkiksi hahmoissa ja aseissa. Musiikki on enimmäkseen neutraalia autotallirockia ja teknoa.
PSP:llä loistaneet moninpeliominaisuudet on valitettavasti saksittu PS2-versiossa. Jaetun ruudun yhteistyö- ja taistelutilat ovat mukana, mutta nettiä ei hyödynnetä lainkaan. Nettimoninpelin leikkaus on outoa, sillä PSP:llä netissä pystyi pelaamaan kuusi pelaajaa ja PlayStation 2:lle on julkaistu Twisted Metal: Black Online, jossa oli nettimoninpeli.
Twisted Metal: Head-On on PlayStation 2:lla täyteen ahdettu ja huokea turbopakkaus, jota yhdenkään autorällästämisen fanin ei tule ohittaa. Sarjan paras osuus eli moninpeli ei valitettavasti puhkea kukkaan.
Tarkkasilmäinen katsoja havaitsi viime vuonna dokkarissa salaviestin, jonka mukaan PlayStation 3:lle kehitetään uutta Twisted Metalia. David Jaffe vahvisti myöhemmin asian. Hän julkistaa projektinsa tyylillä.
Hiiriä ja ihmisiä
David Jaffe on niitä harvoja videopelialan nimiä, jotka muistetaan. Hänet tunnetaan Cliff Bleszinskin tapaan miehenä, joka sanoo asiat suoraan. Hän haukkui kehittämäänsä Calling All Carsia kritisoinutta arvostelijaa alatyylisillä ilmauksilla, mikä nosti arvostelijoiden mielipiteenvapauden tapetille.
Jaffe on tehnyt monenlaisia pelejä. Eräs hänen ensimmäisistä hiteistään oli monien lämmöllä muistama Super Nintendon Mickey Mania, jossa hiirisankari seikkailee klassisissa animaatioissa vuoden 1928 Höyrylaiva Villestä lähtien.
Jaffe räjäytti potin vuonna 1995 PlayStationin Twisted Metalilla, joka Reflectionsin Destruction Derbyn kanssa teki kaikista pelaajista hetkeksi romurallin ystäviä. Derby oli suhteellisen konservatiivinen, mutta Metal antoi maailmastaan ja kuskeistaan hyvin kieroutuneen kuvan.
God of War nosti Jaffen nimen kaikkien huulille. Kratoksen mätkintäreissu oli niin kova sana, että Universal osti oikeudet elokuvaan jo pelin julkaisuvuonna 2005. Jaffe haluaisi nähdä pääosassa Djimon Hounsoun. Afrikkalainen näyttelijä kreikkalaisena hahmona on tyypillinen Jaffen aivoitus.