Vaikka nyrkkeilyottelut saavatkin toisinaan aikaan suurta draamaa ja isoja tunteita, ei nyrkkeily enää pysty millään nousemaan takaisin kulta-aikojensa tasolle. Sitä vastoin nyt seurataan MMA:ta, joka elää omaa kulta-aikaansa. Videopelimaailmassa tilanne on sama. Fight Night Round 4:n jäädessä selvästi kakkoseksi, UFC 2009 vie pelin mattoon.

Iskuja, potkuja ja sidontoja

MMA on iso juttu maailmalla nyt. Iskuja, potkuja, painia, sidontoja ja lukkoja sekoittelevan lajin nimekkäin edustaja, UFC, sai nyt vuosien tauon jälkeen oman videopelin, ja kyseessä lienee paras MMA-peli ikinä. Smackdown vs. Raw -peleistä tuttu Yukes on luonut peliin hyvän systeemin, jossa pystyotteleminen on tyydyttävää, mutta kontrollit toimivat erinomaisesti myös silloin, kun peli viedään mattoon.

Koska UFC:ssa matsi voi päättyä milloin vain, on pelissä aina oteltava varoen. Frank Miriä ei kannata lähteä haastamaan matossa, sillä hän vääntää kätesi nopeasti solmuun, kun taas Arlovskin ja Cro Coppin iskuja ja potkuja sietää oikeasti varoa.

Siinä vaiheessa kun matsi viedään ensimmäisen kerran mattoon, eikä pelaaja keksi keinoja päästä ylös, tulee nopeasti kahlattua pelin tutoriaalit läpi pariin otteeseen. Ai näin tämä toimii?

Luo ura taistelemalla

UFC 2009:n matsisysteemi toimii erinomaisesti. Napeilla hoidetaan kaikki pystyotteluliikkeet, minkä tahansa mätkinnän tyyliin. Pelin voi viedä mattoon useammilla tavoilla, jossa homma sitten hoituu tattia vääntämällä. Tähän lisätään vielä kasa erilaisia ominaisuuksia, joiden käyttö ei ole pakollista, mutta jotka tuovat syvyyttä mukaan pelimekaniikkaan. Hyvänä esimerkkinä ovat tatilla tehtävät vastaliikkeet.

Uratilassa pelaaja lähtee valloittamaan häkkejä omalla taistelijallaan. Kun oma taistelija on luotu, kirjoitetaan sopimus ensimmäiseen oikeaan UFC-matsiin.

Taistelija täytyy saada huippukuntoon ennen jokaista matsia. Pelaajan on siis tutkittava tarkoin aikataulua ja luotava sopiva treeniohjelma omalle taistelijalleen. Jos matsiin on esimerkiksi neljä viikkoa, ei treenille jää juurikaan aikaa. 11 viikossa sen sijaan ehtii huomattavasti enemmän.

Taistelijan eri osa-alueita treenataan yksilöllisesti. Mukana ovat voima-, nopeus- ja kestävyystreenit sekä tietenkin sparraus, mutta lepoakaan ei sovi unohtaa. Turhan rankasti salilla huhkinut taistelija ei jaksa iskeä matsissa enää täydellä voimalla. Niinpä lepo- ja treenisessioista täytyy vuorotella, jotta Stamina-mittari näyttää tarpeeksi korkeaa lukemaa ennen häkkiin astumista.

Sparraamisen avulla voi tutustua tulevan vastustajansa tekniikoihin, mutta myös nostaa omia kykymittareita, joita löytyykin melkoinen kasa. Kaikki mahdolliset osa-alueet on otettu mukaan jokaisen hyökkäyksen suorittamisesta torjumiseen ja vastaliikkeisiin.

Matseihin valmistautuminen voi joskus mennä myös täysin poskelleen, ja näinpä erityisesti isot matsit jännittävät. Koska matsi voi loppua sekunneissa, on otteleminenkin usein varovaista. Kun kohtasin pelissä Brock Lesnarin, pelkäsin todella, että tämä iso körmy saa vietyä minut maihin. Treenasin siis iskuvoimaa ja paukutin matsissa laakia toisensa perään, parasta toivoen. Oikea suora napsahti ja Brock keräsi itseään maista, jolloin ryntäsin kaatuneen koljatin päälle pistämään iskuja naamaan. Tuomari katkaisi matsin.

UFC saa pelaajan todella eläytymään. Mirko Cro Coppia vastaan otellessa jokainen vastaanotettu potku tuntuu kotisohvalla saakka, sillä häviön myötä myös kova treeni ja paneutuminen menevät kankkulan kaivoon. Joissain matseissa pyöritään maassa minuuttitolkulla, kun toinen osapuoli yrittää saada vastustajansa taputtamaan, toisen rimpuillessa kaikin keinoin vastaan. Tämän tapahtuessa tuskin muistaa hengittää keskittymisen tason noustessa jonnekin stratosfäärin korkeudelle.

Ei niin yksinkertaista

UFC 2009 on erinomaisesti toteutettu sen toimivasta matsisysteemistä lähtien aina koukuttavaan uratilaan saakka. Sitä täytyy kuitenkin suositella varauksella, erityisesti niille, jotka eivät ole lajiin tutustuneet.

Kaikkine sidontoineen ja otteineen peli on vaikeasti lähestyttävä ja monimutkainen. Tutoriaaleja täytyy käydä läpi, jotta sidontoihin saisi jotain tolkkua. Toki peliä voi pelata vain hakaten ja potkien, mutta pidemmän päälle voitot vaativat myös painitaitoja.

Lajin intohimoisimmille faneille täytyy myös todeta, että kyseessä ei ole täysin autenttinen versio UFC:stä. Videopeli on videopeli, joten mukana on aina jotain, mitä ei ole otettu yksi yhteen sen tosielämän vastineesta.

Näistä pienistä puutteistaan huolimatta Yukesin tuotos pääsee hyvin lähelle täydellistä MMA-peliä.

8/10
Lisää luettavaa