UFC 2009 Undisputed oli yksi viime vuoden suurimpia yllätyksiä. Kyseessä oli yksi viime vuoden kovimpia myyntihittejä, minkä lisäksi peli oli täyttä timanttia myös laadullisesti. Nyt Yukes on kovan paikan edessä, vaikka toki parannettavaa viime vuoden versiossa riittääkin.
Muutakin kuin vuosipäivitys
Tämän vuoden versiota tehdessä aikaa on ollut selvästi enemmän. Enää pelin varsinaisessa rosterissa ei ole mukana pelin hahmoeditorilla tehtyjä hahmoja tai samoja animaatioita. Jokaisella taistelijalla on omat tunnistettavat liikkeensä, ja suurimmaksi osaksi myös ulkonäkö on tunnistettavissa.
Opettelemista vapaaottelussa riittää, joten lajista tietämättömien kannattaa heti kärkeen joko kahlata rasittavan pitkät tutoriaalit läpi tai vain yksinkertaisesti keskittyä pystyotteluun, joka on mattomatsaamista yksinkertaisempaa. Pelin täydellinen pelaaminen vaatii tyylien ja ottelijoiden tuntemista. BJJ-taiturit ovat vaarallisia selällään maaten, painijat taas vievät herkästi mattoon. Vaikka saisit lyötyä kaverin maihin, et välttämättä ole dominoivassa asemassa, mikäli vastustaja saa sinut jalkojensa väliin eli guardiin.
Tutoriaalit kyllä opettavat perussääntöjä, aina side-controllista guardin ohittamiseen, north to southiin ja mountiin, mutta kuten tulikin jo todettua, on kymmenien eri asioiden läpi käyminen melkoisen puuduttava urakka.
Mukana pelissä nähdään suurin osa UFC:n tutuista naamoista. Pahin puute lienee Randy Couturen puuttuminen, joka on mukana kilpailevassa EA Sports MMA:ssa. Tietenkin kaikki UFC:n ulkopuolella matsaavat kaverit, kuten raskaansarjan kuningas Fedor Emelianenko, puuttuvat, mutta tämä on täysin ymmärrettävää.
Jokaisen matsaajan taidot ovat ainakin suurin piirtein ajankohtaisia. Pari outoutta löytyy, kuten Lyoto Machidan törkeän tehokkaat alasviennit ja Dan Hendersonin kepeä yläpotku, jollaisia mieheltä harvemmin näkee. Pääasiallisesti tutut UFC-nimet kuitenkin ovat uskollisia aidoille versioilleen.
Pelattavuus on tämän vuoden versiossa huippuhyvää. Pystyottelua on tasapainotettu, mattoon vieminen on hankalampaa, positiot eivät vaihdu enää niin helposti ja jokainen ottelija on selvästi viimevuotista yksilöllisempi, mikä rohkaisee aina strategian seuraamiseen. Mattomatsaaminen ja sidonnat hoidetaan tikkua vispaamalla. Toimivaa, mutta paikoin rasittavaa vaihtaa käden asentoa ohjaimella matsin mennessä mattoon. Ilman asennon vaihtamista tarpeeksi nopea tatin pyöritys ei kuitenkaan onnistu. Iskut ja potkut lähtevät napeista, kuten missä tahansa mätkintäpelissä.
Yläpotkuja on helppo blokkailla vaikka tatilla, joka antaa samalla ikkunan vastaliikkeeseen, mutta myös jalkoihin kohdistuvat potkut on syytä huomioida, vaikka nämä vaikuttavatkin aluksi harmittomilta. Tämä tekee puolustamisesta ja vastahyökkäilystä mielekästä, sillä mitään liian ylivoimaista hyökkäystä pelissä ei ole, vaikka matsaajien taidot eroavatkin toisistaan paljon.
Varjoja häkissä
Suurimpana varjona paratiisissa on Career-pelitila. Muutamia parannuksia on tehty viimevuotiseen peliin verrattuna, kuten treenisalilla nähtävät välivideot, jotka antavat pelaajalle hieman taustatarinaa. Kuitenkin kykyjen kasvattaminen on tänä vuonna niin puuduttavaa hommaa, ettei uran eteenpäin pelaaminen oikein ole jaksanut napata. Ei yhden osa-alueen treenaaminen tosiasiassa niin merkittävästi heikennä kaikkia muita osa-alueita, kuin UFC 2010 antaa ymmärtää. UFC 2009:n ura oli reilusti koukuttavampaa kuin tämä räpellys, joskin kyllä tämänkin vuoden pelin uran kerran läpi vetäisee.
Rasittavaa on myös se, ettei nettipeli toimi kunnolla, ellei pelaa oman maanmiehensä kanssa. Suomalaisten kesken verkkoviivettä ei esiinny, mutta jenkkien kanssa peli viivettää kuin VR konsanaan.
Parhaimmillaan UFC 2010 on ehdottomasti silloin, kun sitä pelaa samassa huoneessa istuvaa kaveriaan vastaan. Tällöin jokainen alasvienti, käsilukko tai perille mennyt pääpotku saa hien virtaamaan ja huudot raikumaan naapurin kahvipöydässä asti. Jos sinulla siis on lajista innostunut kaveri, kannattaa UFC 2010 hankkia samoin tein konsolin levyasemaan. Yksinpelaavan sen sijaan kannattaa suunnata suomalaisille nettifoorumeille peliseuraa etsimään.
UFC 2010 on selkeä parannus edellisvuoden versioon. Vaikka urapelitilan huonous vähän harmittaakin, pelin pääpaino on silti selvästi kaveria vastaan mättämisessä, ja sen puolen UFC hallitsee kuin GSP alasviennit. Mikäli uratila olisi toiminut, olisi numero ollut yhden isompi.