Guitar Heron ja Rock Bandin menestyksen myötä musiikkipelit ovat päivän sana. Valitettavasti menestyksekkäät kaavat poikivat aina kasan puolivillaisia jäljitelmiä, joilla jälkijunassa matkustavat pelifirmat toivovat pääsevänsä osingoille suurista dollarinipuista. Ultimate Band on yksi näistä peleistä.

Nimestään huolimatta äärimmäisessä bändikokemuksen tavoittelussa saa käyttää roiman annoksen omaa värikästä mielikuvitustaan: Ultimate Bandissa lisälaitesoittimet on korvattu Wii Musicin hengessä liikkeentunnistusohjauksella. Ei muuta kuin mukatrendikäs ilmasoitinbändi pystyyn! Huidottavana on kolmisenkymmentä cover-versiota sellaisistakin kappaleista kuin Avril Lavignen Complicated, Blurin Song 2 ja The Whon My Generation!

Ultimate Bandin ongelma on, ettei sen pelaaminen tunnu soittamiselta – poikkeuksena rummut, jolla kappaleet on jopa nuotitettu sangen osuvasti. Ilmakitaraa ja -bassoa vingutettaessa Wii-kapuloita vatkataan mitä eriskummallisimmissa tahdeissa, kun taas laulajaa imitoidaan mikrofonin puutteen takia erilaisin elein. Yritykset ovat hyviä, mutta meno muistuttaa enemmänkin liikemuistipeliä kuin rytmissä soittamista, ja eipä se liikkeentunnistuskaan tunnu olevan tarpeeksi tarkka vilkkaimpiin biiseihin.

Kysymys kuuluu, miksi tuhlata rahaa Ultimate Bandiin, kun tarjolla on huomattavasti parempaakin? Ehkäpä kehittäjät elävät siinä toivossa, että pelin lisälaitteettomuus hämää säästeliäät ja peleistä tietämättömät vanhemmat ostamaan tämän tekeleen jälkikasvulleen.

3/10
Lisää luettavaa