Tekijä: Naughty Dog
Julkaisija: Sony
Myynnissä: Nyt
Pelikoneet: PlayStation 3
Moninpeli: Kyllä
Samalla koneella: 2–3
Verkossa: 2–10
Täytyy heti alkuun myöntää, että minulla oli pitkään omat epäilykseni Uncharted 3:n suhteen. Toki odotin sen olevan mainio toimintaseikkailu edeltäjänsä hengessä, mutta oli vaikeaa uskoa, että Naughty Dog kykenisi parantamaan merkittävästi huikaisevasta Uncharted 2: Among Thievesistä, joka lukeutuu kuluvan sukupolven näyttävimpien ja vetoavimpien pelien joukkoon.
Veijarimaisen Nathan Draken kolmannen aarrejahdin päätteeksi istuin kuitenkin sohvalla pienen epäuskon vallassa, naamallani levein virne miesmuistiin. Uncharted 3: Drake’s Deception on sarjan paras osa ja ottaa tuntuvia askeleita viedäkseen kaavaa eteenpäin. Kuinka ihmeessä Naughty Dog sen oikein teki?
Lyhyt vastaus olisi, että ottamalla riskejä – niin teknisiä kuin luoviakin. Ensimmäinen Uncharted lähti tunnelmallisen ja seikkailuntäyteisen alkuosuutensa jälkeen turvalliselle räiskintäpainotteiselle linjalle ja jäi sille tielleen. Toisen osan huomattavasti paremmasta rytmityksestä huolimatta toiminta yhä paisui ajoittain vyöryttämään vihollisia Naten ja kumppaneiden niskaan ainakin yhden aallon liikaa, joskin hiotumman toteutuksensa ansiosta edeltäjäänsä reilusti toimivammin.
Uncharted 3:ssa sen sijaan sarjan ja sen hahmojen vetovoimaan luotetaan jo sen verran, että kaavaa on katsottu hieman uusin silmin ja ainesosien sekoitussuhteet on pistetty uusiksi. Mahtipontisten pelitilanteiden rytmitys ja tasapaino on entistä huolellisemmin suunniteltu, mikä onnistuu nostamaan pelin tunnelman kolmanteen potenssiin.
Enemmän tunnetta kehiin
Uncharted 3 lähtee käyntiin jokunen vuosi edeltäjänsä jälkeen. Nathan Drake kumppaneineen seuraa jälleen 1500-luvulla Englannin kuningattaren alaisena toimineen laivakaappari Sir Francis Draken ja Arabian Lawrencenakin tunnetun brittiupseeri T. E. Lawrencen jalanjälkiä, jotka johdattavat tällä kertaa tarunomaisen Aavikon Atlantiksen jäljille Rub’ al-Khalin pahamaineisella aavikolla. Matka on pitkä ja Natelle tyypilliseen tapaan erittäin kivinen. Päästäkseen käsiksi kaikkiin Sir Francisin ja Lawrencen taakseen jättämiin johtolankoihin sankarimme joutuvat napit vastakkain mystisen salaseuran kanssa, jonka keulakuvana toimiva Katherine Marlowe on samaisten salaisuuksien perässä itsekin.
Lontoon hämyisiltä kujilta käynnistyvä tapahtumaketju keskittyy aarrejahdin lisäksi erittäin vahvasti Naten ja tämän oppi-isän Victor ”Sully” Sullivanin ystävyyteen, mikä taustoittaa paljon oudon kaksikon lukuisia vaiheita. Jopa siinä määrin onnistuneesti, että kaksikko tuppaa varastamaan show’n muilta erinomaisesti kirjoitetuilta hahmoilta. On myös piristävää nähdä astetta karismaattisempia ja sankareidemme ihon alle pyrkiviä pahiksia, jotka poikkeavat Uncharted 2:n melko yksipuolisesta Lazarevicista.
Uncharted 3 vyöryttää tuttuun tapaan toinen toistaan näyttävämpiä pelitilanteita, joista useimmat voisivat olla monen muun pelin loppuhuipennuksia. Jo alun näyttävä kapakkatappelu vakuuttaa interaktiivisine elementteineen, kun Nate reagoi hyökätessään ympäristöön tarrautumalla pulloihin, pöytiin, seiniin ja ikkunoihin puoliautomaattisesti elokuvamaisin kuvakulmin. Alun visuaalisuus ei täysin kuvasta pelin tavanomaisempia nyrkkitappeluita, mutta samankaltaista elokuvamaista dramatiikkaa hyödynnetään onnistuneesti muutamissa muissakin avainkahakoissa.
Vauhti totta kai kiihtyy matkan edetessä eri maailmankolkkiin, joista esimerkiksi paljon mainostettu aavikko on siivu vakuuttavassa maisemakattausten kirjossa, johon lukeutuu niin linnoja, eksoottisia kaupunkeja kuin perinteikäs viidakkokin. Tällä kertaa Naughty Dog antaa tärkeille suvantovaiheille enemmän painoarvoa, jolloin peli pysähtyy fiilistelemään ympäristöjä sekä juonenkäänteitä niiden ansaitsemalla tavalla.
Rauhallisempiin hetkiin lukeutuvat myös lisätilaa saaneet pulmat, jotka yhdistettynä Draken muistikirjan selailuun tuo kuvioihin kaivattua Indiana Jones -henkistä seikkailun tunnetta. Samalla pelin vinkkijärjestelmä pitää huolen, etteivät muinaiset mysteerit jää ratkomatta puhtaasti kiipeilystä ja toiminnasta nauttivilta pelaajilta. Silti suorastaan hämmästyin, miten paljon Nate turvautuu pelin alkupuoliskolla kiipeilyyn ja arvoitusten ratkontaan räiskinnän sijaan, mikä toisaalta on uskottavampaakin. Pelatessa syntyy harvemmin tunne, että vastassa on salaseuran sijaan pieni sotilasvaltio, kuten aiemmissa osissa.
Kovaa ja korkealta
Toiminnan ystävien ei kuitenkaan kannata pelästyä, sillä Uncharted 3 on edelleen toimintapeli seikkailuelementein eikä päinvastoin. Merkittävin ero aiempaan on, että toiminta tukee entistä vahvemmin varsinaisia tapahtumia sen sijaan, että kyse olisi räiskinnästä puhtaasti räiskinnän takia. Vaikka vihollisia syötetään pelaajan kimppuun tutuin ottein etenkin loppurutistuksen aikana, useimpien toimintaosuuksien päätähti on yleensä itse käsillä oleva tilanne. Ja voi pojat, minkälaisia surmanloukkuja Naughty Dog on Draken pään menoksi keksinytkään!
Mikäli trailereistakin tuttu palava kartano ei lietso ahdistavaa paniikinpoikasta etenevillä liekeillään, pelaajaa kohti syöksyvät vesimassat risteilijän uumenissa viimeistään lietsovat. Uncharted 3 heittää pelaajan eteen tiheään tahtiin niin mielenkiintoisia ja graafisesti vakuuttavia haasteita, ettei pelin tiimellyksessä ehdi syntyä tylsiä tai puuduttavia hetkiä. Suuren kokoluokan ja teknistä kunnianhimoisuutta pursuavien skenaarioiden kirjoa tarkastellessa on suorastaan ihme, että mukaan on päätynyt niinkin vähän pieniä hiomattomuuksia ja säröjä, jotka tekee mieli painaa villaisella seuraavan kohtauksen loksauttaessa suun ammolleen.
Jokaista hieman töksähtävää hahmoanimaatiota kohden on useita elävän maailman tunnetta luovia vastineita, kun taas jokainen hieman suttuisempi tai välkkyvämpi graafinen yksityiskohta unohtuu katsellessa pelin kuvankauniita aluekokonaisuuksia. Sama pätee myös sarjalle ominaiseen suojapohjaiseen räiskintään, jossa silloin tällöin päätään nostavat kömpelyydet tähtäyksen tarkkuudessa ja suojaan siirtymisessä pyyhkiytyvät mielestä heti seuraavan onnistumisen jälkeen. Erityisesti fysiikkaan reagoivia ympäristöjä on enemmän kuin kakkososan kaatuva torni, mikä tuo kahakoihin sen verran uutta ja näyttävää vilskettä, että ruudun tapahtumia katsoessa on haukottava henkeä epäuskon vallassa.
Uncharted 3:n aseissa on hieman enemmän tehoa kuin aiemmin, mutta olisin pystynyt elämään ilman tuttuja ylipanssaroituja vihollisia, jotka on vain pudotettava pelistä ennen kuin ne pääsevät talsimaan tasaisen varmasti haulikko tanassa sankarimme lähietäisyydelle. Nyt tavanomaisemmat viholliset eivät sentään pääse enää yllättämään kranaattisateella yhtä raivostuttavasti kuin kakkososassa. Drake on oppinut palauttamaan räjähteet takaisin lähettäjän suuntaan, mikä tapahtuu ajoittamalla heittonapin painalluksen kranaatin ympärillä näkyvän mittarin mukaisesti – hieman Gears of Warin pikalatauksen hengessä. Uudistuneiden käsirysyjen ansiosta pelaajat pystyvät sen sijaan antamaan selkäsaunan useammallekin lähietäisyydelle hamuavalle tai selustasta yllättävälle konnalle, mikä antaa paremmat selviytymismahdollisuudet sujuvan vihollistekoälyn päästessä yllättämään.
Vastustajien nyrkkejä voidaan väistellä ruudulle ilmestyvän kolmionäppäimen tahdissa, minkä lisäksi Nate voi heitellä vihollisia toistensa päälle tai kielekkeiden ja muiden ympäristön esteiden yli. Sulavuudessa ja tarkkuudessa ei kenties olla Rocksteady-studion Batman-pelien tasolla, mutta näyttävät animaatiot antavat suuren tyydytyksen ja pitävät pulssin korkealla vihollislauman piirittäessä. Toimintaa myös sekoitetaan sen verran mukavasti kiipeilemisen ja loikkimisen yhteyteen, ettei kumpikaan tunnu missään tilanteessa rasitteelta.
Harkitumpi kokonaisuus
Elleivät sarjan aiemmat osat ole sitä tehneet, Uncharted 3 viimeistään herättää kysymyksen Draken päivittäisen kunto-ohjelman sisällöstä. Mies loikkii kielekkeiltä toisille kuin pieni iloinen apina osoittamatta väsymisen merkkejä edes henkihieverissä. Kiipeilymekaniikka ei sinänsä ole muuttunut aiemmasta, vaan Nate kapuaa tyytyväisesti ja turvallisesti suuntiin, jonne hän pystyy ojentamaan kätensä. Harhahyppyjä harvemmin syntyy, mutta epäonnistuessakin välipisteitä löytyy lähes joka käänteestä.
Kuten aiemmissa osissa, Uncharted 3:ssa on äärimmäisen tärkeää, että peli soljuu elokuvamaisesti eteenpäin upeissa kulisseissa. Uusittu valaistus tekee paljon pelin graafiselle ilmeelle, vaikka rosoisuutta onkin havaittavissa varjojen reunoissa. Sen sijaan soljuvia vesiefektejä ja pöllyävää hiekkaa jää mielellään tutkailemaan pidemmäksikin aikaa vain niiden näyttävyyden takia. Myös hahmoanimaatiot ovat lisääntyneet entisestään, ja Nathanin liikkeet ja reaktiot ovat aiempaakin monivivahteisemmat. Kovia kokenut miespoloinen jopa kävelee lukuisilla eri tavoilla tapahtumapaikan ja oman fyysisen kuntonsa mukaisesti, mikä onnistuu lisäämään pelin dramatiikkaa entisestään.
Maisemien ohella on ilo seurata hahmojen välistä dynamiikkaa, eikä Nathanina myhäilevä Nolan North ole menettänyt otettaan nasevien ja pelaajan ajatuksia summaavien heittojen viljelijänä. Vetoavat ja seikkailuhenkiset taustasäveletkin onnistuvat nostattamaan suuren seikkailun tunnetta mahtipontisilla ja eksoottisilla vivahteillaan.
Yksi keskustelua varmastikin herättävä piirre on pelin pituus. Itselläni läpäisyyn kului noin yhdeksän tuntia, mikä on kolmisen tuntia vähemmän kuin Uncharted 2:ssa. Tarinallisesti loppu tulee juuri passelissa pisteessä, enkä voi kieltää olleeni tyytyväinen lopputekstien rullatessa. Pelin yhdeksän tuntia tarjoavat sen verran tapahtumarikkaan ja mieleenpainuvan pelikokemuksen, ettei juuri tähän tarinakaareen kaipaa mitään lisättävää. Mikäli hetkeä myöhemmin mieli halajaa jo lisää, oma helpotuksensa ahdinkoon löytyy yhteistyötiloista, joissa maksimissaan kolme pelaajaa voi verkon kautta tai jaetulla ruudulla kurittaa vihollisaaltoja enemmän tai vähemmän seikkailuhenkisissä puitteissa.
Yhteistyötilassa ympäristöt ovat yksityiskohdiltaan astetta karsitumpia, mutta peli pyörii silti vakuuttavan tasaisella ruudunpäivityksellä. Varsin mittavat osuudet haastavat räiskintätaidot toden teolla, sillä vihollisaallot ovat armottomampia kuin pääkampanjassa. Myös toisessa osassa debytoinut verkkopeli on vahvasti mukana kuvioissa parannuksineen, mutta monille Unchartedissa on kyse juuri elokuvaisesta toimintaseikkailusta mystisten aarteiden perässä, missä moninpeli tai yhteistyökään ei erinomaisesta yrityksestä huolimatta onnistu pääpelin tavoin.
Uncharted 3: Drake’s Deception on kuin onkin sarjan paras peli ja vahva taidonnäyte Naughty Dogilta. Sen vuoristoratamaisessa rakenteessa uskalletaan välillä hengähtää ja katsella ympärillekin, mitä nimenomaan kaipasin edellisosaa pelatessani. Tuimista tulitaisteluista ja hengenvaarallisista pelitilanteista selviydyttyä on mukava vain fiilistellä Naten, Sullyn ja kumppaneiden kanssa tapahtunutta ja ottaa jopa lunkisti. Kun mukaan lisätään vielä sarjan paras rytmitys, vaihtelu ja kiinnostavin käsikirjoitus, odotukset Naughty Dogin seuraavaa peliä kohtaan kasvavat jo käsittämättömiin mittoihin.