Jää hyvästi, Drake
Uncharted 4 alkaa tylsästi. Nathan Drake on moottoriveneessä. Se räjähtää. Pikku-Drake on orpokodissa. Siellä on ankeaa. Nuori Drake on banaanivaltion vankilassa. Siellä kiipeillään. Peräkkäisissä takaumissa käydään läpi suuren seikkailijan menneisyyttä. Kohtaus kohtaukselta alkaa hirvittää enemmän ja enemmän. Onko Naughty Dog menettänyt sen taianomaisen kosketuksen, jolla Unchartedeista tuli pelien ainoa aito vastine Indiana Jonesille? Onko studiosta lähtenyt käsikirjoittaja ja ohjaaja Amy Hennig vienyt mennessään ilon Draken seikkailuista? Onko tilalle astunut The Last of Us -kööri täynnä vakavia murjottajia?
Jokainen Uncharted-fani tietää, ettei näissä peleissä ole kyse vain Drakesta, muinaiset kaupungit raunioiksi romuttavasta haudanryöstäjästä. Koko sarjassa yhtä tärkeitä ovat hänen rakkaansa, oppi-isä Sully ja sielunkumppani Elena. Se nostattaa epäilyksiä yhä enemmän, sillä kaiken menneisyydessä vellomisen taustalla on mahdoton tehtävä: Drakella onkin nelososan myötä yhtäkkiä velipoika. Pikku-Naten ja tietymättömissä olleen isoveljen (huikea Troy Baker) välille olisi yhdessä ainoassa pelissä luotava nopeasti taustan lisäksi uskottava ja luonteva side. Onko moinen edes mahdollista?
Loputtomalta tuntuvan sutimisen jälkeen Uncharted 4 alkaa toden teolla, ja se alkaa sohvalta. Varhaiseläkkeelle jäänyt Drake viettää iltaa kotonaan. Pölyinen ullakko on täynnä muistoja aiemmista tarinoista. Olohuoneessa jutellaan Elena-vaimolle, ja upeasti animoidun sekä elävästi kuplivan keskustelun taustalla on Draken iso ongelma. Elääkö rauhallisesta ja rehellisestä elämästä puhuva mies itsepetoksessa?
Sitten kuolleeksi luultu ja huumeparonin jahtaama veli astuu kuvioihin etsimään historian suurinta merirosvoaarretta, jolla on rahaa paljon isompi merkitys veljeksille. Drake on valmis toimintaan – ja niin on pelaajakin. Kun Uncharted 4 pyörähtää täyteen vauhtiin, epäilysten tilalle astuu aivan toinen kysymys: miten on mahdollista, että yhdessä ainoassa pelistudiossa on näin paljon lahjakkuutta joka ikisellä pelintekemisen osa-alueella?
Draken seikkailut ovat aina olleet elämää suurempaa spektaakkelia ja peligrafiikan riman nostamista. Neljäs osa ei tee poikkeusta. Uncharted 4 on heikoimmillaankin nätti peli. Parhaimmillaan se on kuin katsoisi vielä keksimättömän konsolin kuvaa tulevaisuudesta. Elävää ja liikkuvaa kasvistoa, yksityiskohtia sekä valaistuksen taitoa yhdistävissä viidakkomaisemissa on kohtia, joissa on pakko pysähtyä ja katsoa ruutua leuka roikkuen.
Draamahetkissä näkyy se, kuinka paljon merkitsevät yhdessä realismia ja hienovaraisesti liioiteltua ilmehdintää yhdistävät kasvoanimaatiot ja huikeat näyttelijänsuoritukset. Hahmot ja maisemat yksinkertaisesti heräävät eloon. Kadonneen merirosvokaupungin ja viidakon syömien palatsien etsinnässä näkyy myös The Last of Usista opittu rappiotyyli.
Vanhakantaisin Uncharted 4 on pelattavuudessaan, vaikka mukaan tulee pieniä uusia osasia. Drake kiipeilee edelleen helposti ja selkeästi animaatioiden ja kamerakulmien kertoessa sanattomasti sen, minne pitäisi mennä. Uusia apuvälineitä ovat heitettävä koukullinen köysi ja huokoisempaan kiveen iskettävä naskali. Ne tuovat pelattavuuteen kivaa pikku vaihtelua, mutta kokemus ei muutu siitä oleellisesti. Kiipeily tosin näyttää entistä pelottavammalta, kun Drake horjahtelee alas liukkaita rinteitä ja saa aina viime hetkellä singottua köytensä Tarzan-leiskautusta varten.
"Miten on mahdollista, että yhdessä ainoassa pelistudiossa on näin paljon lahjakkuutta joka ikisellä pelintekemisen osa-alueella?"
Draken maine Rambon ja Commandon yhdistelmänä tunnetaan, mutta taistelussa Uncharted 4 tekee hänestä myös näkymättömän viidakkotappajan. Taistelu on tällä kertaa ripoteltu isoiksi, todella isoiksi tulitaisteluiksi. Pahisten kätyrit tykittävät hirveällä raivolla ja siirtyvät pelottavan nopeasti kiikarikiväärien, kranaatinheitinten ja raketinheitinten arsenaaliin. Jo sitä ennen kuulaa sataa niskaan koukkailevien pahisten pyssyistä. Suojienkaan takana ei ehdi kauaa olla, ennen kuin parvi kranaatteja kopisee niskaan.
Nyt Nate osaa kuitenkin hiipiä, ja yksi napinpainallus imaisee pahaa-aavistamattoman vihollisen kuristuskuolemaan korkean ruohon seassa. Kun tilanne näyttää synkältä, Drake katoaa jyrkänteen taa, puskaan tai veden alle, ja pienen odottelun jälkeen ilkiöiltä on pallo taas hukassa. Niinpä vihut voi napsia yksi tai kaksi kerrallaan toiminnan ja ammuskelun sekoituksessa, joka on välillä ihmeen helppoa. Jos pitäisi valita, kohtaako viidakossa Predatorin vai hymypoika Naten, vanha rastahirviö tuntuu paljon vähemmän uhkaavalta. Ja mikä parasta, Naughty Dogin toiminnan helmasynti on siivottu pois. Tankin lailla panssaroidut supersotilaat ja muut pesusieninä luoteja imevät hirvitykset rumentavat vain paria kohtausta. Niinpä joka kerta pyssyn laulaessa Draken satapäinen ruumisluku kasvaa niin kuin pitää.
Niin erinomaisia kuin Uncharted 4:n ammuskelu ja kiipeily ovatkin, on niissä neljänteen osaan mennessä jo turhaa tuttuuden tunnetta. Kaiken jälkeen tuntuu, että loikintaa ja räiskettä on molempia yksi kohtaus liikaa kenttää kohden. Arkajalat-leffan monesti mieleen tuovista pulmista ei voi sanoa samaa, sillä ne ovat sarjan mittapuulla jopa ihmeen kinkkisiä.
Seikkailu nousee todellisiin huippuhetkiinsä vain, kun se kokeilee jotain täysin uutta. Sellaisia ovat kentät, joissa Nate ja kaverit pääsevät tutkimaan muka-avointa maailmaa autolla tai veneellä. Pelaajaa ohjataan eteenpäin taitavasti pienillä mutta tehokkailla keinoilla, ja silti on vaikutelma siitä, että tämä on oikeaa tutkimusmatkailua kaukana kaikesta. Näissä hetkissä peli antaa tilaa Naten ja kaverien sanailulle, joka poistaa viimeisetkin epäilyt liiasta vakavuudesta. Drake on ehkä Uncharted 4:ssä aikuisempi hahmo, mutta ystävysten rento läpänheitto pitää pelin komediana ja virneen korvissa asti. Ei missään muussa pelisarjassa ole näin karismaattisia sankareita, joiden seurassa todella haluaisi oikeasti viettää loputtomasti aikaa. Pelin ruudinkäryinen autotakaa-ajo lienee samalla paras pelisovitus Fast & Furious -leffojen luonnonlakeja uhmaavasta vauhdista.
Takaraivossa tykyttää kuitenkin tieto siitä, että tämä on viimeinen Uncharted. Kun henkisesti kasvanut Drake yrittää setviä suhdettaan rämäpäisempään veljeensä, hyvästien merkit ovat ilmassa. Niinpä loppu alkaa hirvittää. Kasvaako Samista Drake-tiimin täysverinen osa vain, jotta hän voisi kuolla dramaattisesti? Jättääkö Nate hyvästejä meille pelin kyntäessä kohti "varkaan loppua"?
Juonen suurimmaksi heikkoudeksi nousee se, että se on niin vahvasti Drake-veljesten tarina. Pahiskaksikko ei saa tilaa olla Marlowen tai Lazarevichin kaltainen uhka – niin taitavasti kuin se onkin rakennettu. Samalla etsitty aarre ja salaisuudet jäävät ihmeen hienovaraisiksi. Onko tämä siis tyypillinen eli epätyydyttävä loppu rakastetulle pelisarjalle? Onko tämä uusi Mass Effect 3?
Ei ole.
Naughty Dog näyttää, että se osaa rakentaa sarjalle ansaitsemansa lopun. Hennig saa ansaitsemansa erityiskiitoksen, ja viimeiset puoli tuntia ovat tunteiden vuoristorataa, josta jää se kaivattu olo. Uncharted on nyt nähty, ohi, loppu. Nathan Draken kohtalo on kirjoitettu. Ja se on aivan upeaa.
9/10
Ihmeen tutulta tuntuva mutta ehdottoman taidokkaasti tehty seikkailu näyttää, miten hittipelisarja pitää lopettaa.
Janne Pyykkönen
9/10
Kommentit
Koko aika vain vaikeampi säästää rahoja...
Ihmetyttää toi lukijat arvostelu 7 vaikkei peliä ole edes viellä julkaistu,oiskohan edge ja muut pc fanaatikot käyneet arvostelemassa:).Tulee liian nopeasti Uc 4 Darksouls 3:sen platina metsästys viellä vähän kesken.
Olisikohan tästä GOTY:ksi... Toivotaan että peli vastaa hypeen.
Luotan Pelaajan Lukijat-arvosteluun yhtä paljon kuin satunnaislukugeneraattoriin, juurikin mainitsemastasi syystä.
[quote='käyttäjältä Kansalainen']Olisikohan tästä GOTY:ksi... Toivotaan että peli vastaa hypeen.
Lainaus käyttäjältä make72Ihmetyttää toi lukijat arvostelu 7 vaikkei peliä ole edes viellä julkaistu...
Luotan Pelaajan Lukijat-arvosteluun yhtä paljon kuin satunnaislukugeneraattoriin, juurikin mainitsemastasi syystä.
Meni maku metacriticiin Bloodbornen aikoihin kun siellä kävi kateellisia pc ja xbox käyttäjii laittaa pohja pisteitä pelille mun mielestä aika sairasta.
Säälittävää touhua tuo alaspeukuttaminen, tai siis kateutta?
Yhtä "sairaita" ja säälittäviä on ne jotka antavat täysiä pisteitä samoista fanipoika syistä ja jotka ylipäätäänsä välittävät jostain naurettavista pisteytyksistä. Jokainen peli on omasta mielestä joko hyvä tai huono, muiden mielipiteillä ei pitäisi olla mitään väliä jos itse pelistä pitää.
Kai muistit säälittävästi peukuttaa ylöspäin, jotta sait paremman mielen?
Pelisarjan ystävänä tämä vaikuttaa juuri niin hyvältä, kuin uskalsi toivoa. Luotto studioon on ollut aina korkealla ja nähtävästi lupaukset jälleen lunastetaan. Tarina & hahmot ovat aina ollut se "voimakaksikko", jonka takia tätä sarjaa on tahkonnut ja on todella hienoa kuulla, että nämä ovat jälleen timanttisella tasolla. Ja sitä silmäkarkin määrää en ole koskaan epäillytkään.
Todella säälittävä itkupotkuraivari xboteilta antaa julkaisemattomalle pelille, jota eivät tule koskaan edes pelaamaan 6/10.
Käyttäjä arvosteluja ei kannata ikinä ottaa tosissaan. Aina löytyy niitä, jotka lyttäävät pelin täysin ja niitä, jotka ylistävät pelin maailman parhaaksi. Arvosteluja löytyy aina laidasta laitaan.
Yllättävää ja harmillista, että sinulla on tällaisia epäilyksiä. Pelaan itse kyllä äärimmäisen vähän tarinavetoisia putkijuoksuja, koska en pidä niistä. Siitäkään huolimatta ei tulisi mieleenkään arvostella peliä pelaamatta sitä. Arvostelen Steamissakin ainoastaan pelejä, joita olen pelannut yli 50 tuntia. En myöskään ole PC-fanaatikko. Lupaan harkita konsolin ostamista heti kun niille julkaistaan pelejä joista pidän ja joiden pelattavuus on parempi kuin PC-versiossa. Toki muitakin kriteereitä on.
Muutenkin PC-pelaajien syyttäminen huonojen pisteiden antamisesta kummastuttaa. PS4-pelaajat antavat ahkerasti huoja pisteitä PC:lle julkaistuille peleille?
En luota pelisivustojen arvosteluihin. Naughty Dog, Bethesda, Kojima, yms. tuntuvat nauttivan statuksesta jotka estävät alle 8 pisteen saamisen - bugeista tai muista ongelmista huolimatta. Luotan pelaajien arvosteluihin, mutta ainoastaan useista eri lähteistä ja kokonaiskuvan saamiseen.
GOTY on mielestäni myös erikoinen titteli. Mielestäni on mahdotonta pistää eri lajien pelejä paremmuusjärjestykseen. Stellaris vs SQ42 vs Torment vs FM17 ... vaikeaksi menee.