Jää hyvästi, Drake
Uncharted 4 alkaa tylsästi. Nathan Drake on moottoriveneessä. Se räjähtää. Pikku-Drake on orpokodissa. Siellä on ankeaa. Nuori Drake on banaanivaltion vankilassa. Siellä kiipeillään. Peräkkäisissä takaumissa käydään läpi suuren seikkailijan menneisyyttä. Kohtaus kohtaukselta alkaa hirvittää enemmän ja enemmän. Onko Naughty Dog menettänyt sen taianomaisen kosketuksen, jolla Unchartedeista tuli pelien ainoa aito vastine Indiana Jonesille? Onko studiosta lähtenyt käsikirjoittaja ja ohjaaja Amy Hennig vienyt mennessään ilon Draken seikkailuista? Onko tilalle astunut The Last of Us -kööri täynnä vakavia murjottajia?
Jokainen Uncharted-fani tietää, ettei näissä peleissä ole kyse vain Drakesta, muinaiset kaupungit raunioiksi romuttavasta haudanryöstäjästä. Koko sarjassa yhtä tärkeitä ovat hänen rakkaansa, oppi-isä Sully ja sielunkumppani Elena. Se nostattaa epäilyksiä yhä enemmän, sillä kaiken menneisyydessä vellomisen taustalla on mahdoton tehtävä: Drakella onkin nelososan myötä yhtäkkiä velipoika. Pikku-Naten ja tietymättömissä olleen isoveljen (huikea Troy Baker) välille olisi yhdessä ainoassa pelissä luotava nopeasti taustan lisäksi uskottava ja luonteva side. Onko moinen edes mahdollista?
Loputtomalta tuntuvan sutimisen jälkeen Uncharted 4 alkaa toden teolla, ja se alkaa sohvalta. Varhaiseläkkeelle jäänyt Drake viettää iltaa kotonaan. Pölyinen ullakko on täynnä muistoja aiemmista tarinoista. Olohuoneessa jutellaan Elena-vaimolle, ja upeasti animoidun sekä elävästi kuplivan keskustelun taustalla on Draken iso ongelma. Elääkö rauhallisesta ja rehellisestä elämästä puhuva mies itsepetoksessa?
Sitten kuolleeksi luultu ja huumeparonin jahtaama veli astuu kuvioihin etsimään historian suurinta merirosvoaarretta, jolla on rahaa paljon isompi merkitys veljeksille. Drake on valmis toimintaan – ja niin on pelaajakin. Kun Uncharted 4 pyörähtää täyteen vauhtiin, epäilysten tilalle astuu aivan toinen kysymys: miten on mahdollista, että yhdessä ainoassa pelistudiossa on näin paljon lahjakkuutta joka ikisellä pelintekemisen osa-alueella?
Draken seikkailut ovat aina olleet elämää suurempaa spektaakkelia ja peligrafiikan riman nostamista. Neljäs osa ei tee poikkeusta. Uncharted 4 on heikoimmillaankin nätti peli. Parhaimmillaan se on kuin katsoisi vielä keksimättömän konsolin kuvaa tulevaisuudesta. Elävää ja liikkuvaa kasvistoa, yksityiskohtia sekä valaistuksen taitoa yhdistävissä viidakkomaisemissa on kohtia, joissa on pakko pysähtyä ja katsoa ruutua leuka roikkuen.
Draamahetkissä näkyy se, kuinka paljon merkitsevät yhdessä realismia ja hienovaraisesti liioiteltua ilmehdintää yhdistävät kasvoanimaatiot ja huikeat näyttelijänsuoritukset. Hahmot ja maisemat yksinkertaisesti heräävät eloon. Kadonneen merirosvokaupungin ja viidakon syömien palatsien etsinnässä näkyy myös The Last of Usista opittu rappiotyyli.
Vanhakantaisin Uncharted 4 on pelattavuudessaan, vaikka mukaan tulee pieniä uusia osasia. Drake kiipeilee edelleen helposti ja selkeästi animaatioiden ja kamerakulmien kertoessa sanattomasti sen, minne pitäisi mennä. Uusia apuvälineitä ovat heitettävä koukullinen köysi ja huokoisempaan kiveen iskettävä naskali. Ne tuovat pelattavuuteen kivaa pikku vaihtelua, mutta kokemus ei muutu siitä oleellisesti. Kiipeily tosin näyttää entistä pelottavammalta, kun Drake horjahtelee alas liukkaita rinteitä ja saa aina viime hetkellä singottua köytensä Tarzan-leiskautusta varten.
"Miten on mahdollista, että yhdessä ainoassa pelistudiossa on näin paljon lahjakkuutta joka ikisellä pelintekemisen osa-alueella?"
Draken maine Rambon ja Commandon yhdistelmänä tunnetaan, mutta taistelussa Uncharted 4 tekee hänestä myös näkymättömän viidakkotappajan. Taistelu on tällä kertaa ripoteltu isoiksi, todella isoiksi tulitaisteluiksi. Pahisten kätyrit tykittävät hirveällä raivolla ja siirtyvät pelottavan nopeasti kiikarikiväärien, kranaatinheitinten ja raketinheitinten arsenaaliin. Jo sitä ennen kuulaa sataa niskaan koukkailevien pahisten pyssyistä. Suojienkaan takana ei ehdi kauaa olla, ennen kuin parvi kranaatteja kopisee niskaan.
Nyt Nate osaa kuitenkin hiipiä, ja yksi napinpainallus imaisee pahaa-aavistamattoman vihollisen kuristuskuolemaan korkean ruohon seassa. Kun tilanne näyttää synkältä, Drake katoaa jyrkänteen taa, puskaan tai veden alle, ja pienen odottelun jälkeen ilkiöiltä on pallo taas hukassa. Niinpä vihut voi napsia yksi tai kaksi kerrallaan toiminnan ja ammuskelun sekoituksessa, joka on välillä ihmeen helppoa. Jos pitäisi valita, kohtaako viidakossa Predatorin vai hymypoika Naten, vanha rastahirviö tuntuu paljon vähemmän uhkaavalta. Ja mikä parasta, Naughty Dogin toiminnan helmasynti on siivottu pois. Tankin lailla panssaroidut supersotilaat ja muut pesusieninä luoteja imevät hirvitykset rumentavat vain paria kohtausta. Niinpä joka kerta pyssyn laulaessa Draken satapäinen ruumisluku kasvaa niin kuin pitää.
Niin erinomaisia kuin Uncharted 4:n ammuskelu ja kiipeily ovatkin, on niissä neljänteen osaan mennessä jo turhaa tuttuuden tunnetta. Kaiken jälkeen tuntuu, että loikintaa ja räiskettä on molempia yksi kohtaus liikaa kenttää kohden. Arkajalat-leffan monesti mieleen tuovista pulmista ei voi sanoa samaa, sillä ne ovat sarjan mittapuulla jopa ihmeen kinkkisiä.
Seikkailu nousee todellisiin huippuhetkiinsä vain, kun se kokeilee jotain täysin uutta. Sellaisia ovat kentät, joissa Nate ja kaverit pääsevät tutkimaan muka-avointa maailmaa autolla tai veneellä. Pelaajaa ohjataan eteenpäin taitavasti pienillä mutta tehokkailla keinoilla, ja silti on vaikutelma siitä, että tämä on oikeaa tutkimusmatkailua kaukana kaikesta. Näissä hetkissä peli antaa tilaa Naten ja kaverien sanailulle, joka poistaa viimeisetkin epäilyt liiasta vakavuudesta. Drake on ehkä Uncharted 4:ssä aikuisempi hahmo, mutta ystävysten rento läpänheitto pitää pelin komediana ja virneen korvissa asti. Ei missään muussa pelisarjassa ole näin karismaattisia sankareita, joiden seurassa todella haluaisi oikeasti viettää loputtomasti aikaa. Pelin ruudinkäryinen autotakaa-ajo lienee samalla paras pelisovitus Fast & Furious -leffojen luonnonlakeja uhmaavasta vauhdista.
Takaraivossa tykyttää kuitenkin tieto siitä, että tämä on viimeinen Uncharted. Kun henkisesti kasvanut Drake yrittää setviä suhdettaan rämäpäisempään veljeensä, hyvästien merkit ovat ilmassa. Niinpä loppu alkaa hirvittää. Kasvaako Samista Drake-tiimin täysverinen osa vain, jotta hän voisi kuolla dramaattisesti? Jättääkö Nate hyvästejä meille pelin kyntäessä kohti "varkaan loppua"?
Juonen suurimmaksi heikkoudeksi nousee se, että se on niin vahvasti Drake-veljesten tarina. Pahiskaksikko ei saa tilaa olla Marlowen tai Lazarevichin kaltainen uhka – niin taitavasti kuin se onkin rakennettu. Samalla etsitty aarre ja salaisuudet jäävät ihmeen hienovaraisiksi. Onko tämä siis tyypillinen eli epätyydyttävä loppu rakastetulle pelisarjalle? Onko tämä uusi Mass Effect 3?
Ei ole.
Naughty Dog näyttää, että se osaa rakentaa sarjalle ansaitsemansa lopun. Hennig saa ansaitsemansa erityiskiitoksen, ja viimeiset puoli tuntia ovat tunteiden vuoristorataa, josta jää se kaivattu olo. Uncharted on nyt nähty, ohi, loppu. Nathan Draken kohtalo on kirjoitettu. Ja se on aivan upeaa.
9/10
Ihmeen tutulta tuntuva mutta ehdottoman taidokkaasti tehty seikkailu näyttää, miten hittipelisarja pitää lopettaa.
Janne Pyykkönen
9/10
Kommentit
Mielestäni melkoisen hyvä arvostelu(yks hailee onko peli arvosteltu pc:llä vai konsolilla kunhan itse arvostelusta saa jotain irti ja loput itsetutkiskelun kautta, luonnollisesti) jonka johdosta odotan tässä tapauksessa ennakkotilaustani entistä innokkaampana. Fuck yeah! :D :P
Sori en kyllä sua tarkoittanu tosissaan siks laitoin hymiön:),kuhan vitsailin vanhalle pc jäärälle:)
Mutta niistä jotka oikeesti antaa kateudesta huonoja numeroita en voi käsittää...
Ja muistan sen et pelaat enemmän erikoisia pelejä kuin AAA pelejä:)
Harvinaisen tyhmii ketkä antaa huonoja arvosteluja ennen kuin peli on edes julkaistu,kertoo vihasta kateudesta:(
Ebin 6/10
Hyvä kuulla, en vain halunnut tulla sekoitetuksi näihin arvostelijoihin :)
Tämä on Internet ja valitettavasti monet hienot ideat ja asiat eivät täällä toimi. Aina löytyy niitä, jotka etsivät keinoja pilata hienot systeemit ja valmiita pilaamaan muiden ilon.
Ne ovat pelejä, joita pelannut yli kolme vuosikymmentä. Pelimedia ei niistä juuri kirjoita, joten ovat sinänsä täysin taustalla. Mitään "erikoista" niissä ei kuitenkaan ole; ihan perus strategiaa yms. Kohta taas E3, jolloin saadaan lista uusista peleistä joista pelimedia kirjoittaa seuraavat pari vuotta.
Ei minulla sinänsä mitään AAA-pelejä vastaan ole, mutta valitettavasti ne tuntuvat usein olevan elokuvamaisia ja pelillisesti huomattavan yksinkertaisia kokemuksia. En jostain syystä jaksa oikein kiinnostua sellaisista peleistä. Toisenlaisesta "AAA-pelistä" esimerkkinä vaikka Star Citizen - tosin heillä ei ole valtavaa markkinointibudjettia, eikä isoa julkaisijaa taustalla. Pelimedia ei pelistä juuri kirjoita ja kun kirjoittaa, niin usein negatiiviseen sävyyn - syytä en tiedä. Tuolta peliltä odotan paljon ja tähän asti julkaistu kaikinpuolin todella vaikuttavia testiversioita. Heidän tapansa kehittää peliä on myös täysin omassa luokassaan.
Uskon että Uncharted on erinomainen sarja/peli lajityypissään ja tämä viimeisin peli mahdollisesti erinomaista jatkoa. Olen pelannut vain pari kertaa vanhempia osia kaverilla. Taisi olla Playstation 3:lla.
Oletko itse pelannut kaikkia sarjan aikaisempia osia? Miltä mielestäsi tämä UC4 vaikuttaa tämän arvostelun ja videoiden perusteella?
( 6 May, at 6PM PST - https://www.twitch.tv/nvidia )
Syy on se, että se on tulossa vain pc:lle. Jos jossain vaiheessa ilmoittavat, että se tulee myös konsoleille, niin pelimedia räjähtää. Dirt Rally on hyvä esimerkki. Se ei kiinnostanut pelimediaa yhtään ennen kuin siitä vahvistettiin konsoliversio. Siihen asti, kun peli oli vain pc:llä juuri kukaan ei puhunut siitä pelimediassa, mutta vasta kun konsoliversio vahvistettiin, niin pelimedia innostui ja arvosteluitakin alkoi tulemaan vasta, kun konsoliversio julkaistiin vaikka peli oli ollut pc:llä jo kuukausia.
Voisin jatkaa tukemaan teoriaani sivukaupalla, mutta en jaksa. Kuitenkin jos yhtään on seurannut main stream pelimedioita vuosien varrella, niin tietää että tuo on totta. Niille peli ei ole olemassa jos se ei ole konsoleilla tai edes konsolilla.
Entäs nyt kun tilanne on 8/10? Ovatko nämä tyhmät sonyfanipojat myös mielestäsi tyhmiä kun antavat kympin arvosanaa, vaikkei ole peliä edes pelannut? Harvinaisen tyhmiä ovat ihmiset, jotka eivät ajattele omaa nokkaansa pidemmälle, eivätkä näe fanaattisuutensa läpi molempia puolia.
Olen kaikkia edellisiä Ps3:sella mutta vain kolmannen osan olen pelannu läpi,löytyy hyllystä avaamaton erikois versio Ps4:lle mikä sisältää kaikki kolme osaa ajettelin pelaa ne läpi ennen kuin aloitan nelos osan oon tilannu siitä sen ison paketti keräily version.Viellä tosin puuttuu Darksouls kolmosesta 5 hankalaa trophyy matkalla platinaan ja sen jälkeen nautin pelin viellä pc:llä pyörii mulla 4k:ssa kaikki maximissa:),tulee haikee olo sit kun on taas yks Souls peli paketissa.
Edelleen haaveilen et tulis Demon's Souls 2:nen mutta epäilen että mestari ei uskalla ottaa riskii jos se epäonnituis on se semmonen mestari teos.Kyllä mä uskon et Uc4 on semmonen 8-9 peli näkemisen perusteella.Viellä hehkutan Demon's Soulsii on tullu pelattu Pongista alkaen kaikkee niin mun mielestä yksikään peli ei pääse sen tasolle:)
Puhuu kaveri joka on pakannu Xbox onen massiivisella virtalähteellä ja ulkoisilla kovalevyillä isomman puoleiseen matkalaukkuun ja vieny sen Pelican storen säilytykseen:).Ja palannut pc:n morkkaamisen jälkeen takaisin pc:n pariin.
Hienosti ohitettu kysymys.
Haukun tyhmiä PC-herroja, siinä missä kaltaisia tyhmiä Xbone- Nintska- ja Pleikkafanipoikia, itsellä ei ole mihinkään tunnesiteitä ylitse muiden. Omistan edelleen ja olen aina omistanut nämä kaikki vehkeet, myös Nintendon vehkeitä muutaman pelin takia.
Vaikka pelaankin nykyään pelini PCllä, niin näetkö minun täällä itkevän resoluutioista ja FPS:tä, tämä on se minun ja perus tyhmän PC-herran ero, joita olen "morkannut" enkä suoranaisesti sitä alustaa.
PS. Omistaisin myös pleikkariin ulkoisen kovalevyn jos se romu tukisi sellaista.
Lainaus käyttäjältä gurki
Hienosti ohitettu kysymys
Haukun tyhmiä PC-herroja, siinä missä kaltaisia tyhmiä Xbone- Nintska- ja Pleikkafanipoikia, itsellä ei ole mihinkään tunnesiteitä ylitse muiden. Omistan edelleen ja olen aina omistanut nämä kaikki vehkeet, myös Nintendon vehkeitä muutaman pelin takia.
Vaikka pelaankin nykyään pelini PCllä, niin näetkö minun täällä itkevän resoluutioista ja FPS:tä, tämä on se minun ja perus tyhmän PC-herran ero, joita olen "morkannut" enkä suoranaisesti sitä alustaa.
PS. Omistaisin myös pleikkariin ulkoisen kovalevyn jos se romu tukisi sellaista.[/quote]
Se on vastaveto kateudelle mitä tulee sun kysymykseen.
En kyllä pidä itseäni minään fani poikana millekkään laitteelle.
Multa löytyy pelikoneita/tietokoneita toimivana aina Commodore Vic 20:sta lähtien tähän päivään.
Suosikkkeja toki löytyy ehdoton ykkönen on edelleen Amiga ja oon viettäny parhaita peli hetkiä Playstationeilla,mutta kyllä hyviä hetkiä löytyy myös Pc:llä,Nintendolla,Xboxilla ja monella muulla.
En vaan koskaan oo hirveesti tykänny Microsoftin ahneudesta se vaan harrastaa eniten rahan lypsämistä.
Voi olla että ostan joku päivä viellä Xbox Onen jos siihen tulee tarpeeks hyviä exclusivejä,tosin näyttää sen kannalta pahalta kun sen parhaat julkastaan Windows 10:lle mm.nyt tuli Forza 6 beta suurin syy miks oisin ostanu Onen.Toki on kiva pelaa pelejä max graffat 4k 60 fps pc:llä mutta niinkuin aikasemmin totesin mulle paras peli kaikista on Demon`s Souls vaikka oon pelannu pelejä Pongista alkaen tähän päivään.