On kunnioitettavaa, että Sony on PlayStation 3:n alkutaipaleella luottanut uusiin peleihin eikä jatko-osiin. Laadun kanssa on vain ollut niin ja näin. Resistance: Fall of Man ja Motorstorm olivat hyviä mutta yllätyksettömiä kokonaisuuksia. Sittemmin julkaistut Lair, Heavenly Sword ja Eye of Judgment ovat olleet huomattavasti vähemmän onnistuneita tekeleitä.
Vuoden viimeinen PlayStation 3 -eksklusiivi onkin sitten paras. Naughty Dogin Uncharted: Drake’s Fortune oli vielä kesällä pahasti kesken, mutta loppusuoralla kokonaisuus on saatu kasaan upealla tavalla. Crash Bandicootin ja Jak and Daxterin tekijäryhmän PlayStation 3 -debyytti on viihdyttävä peli, ja audiovisuaalisesti se häviää vain Gears of Warille. Tässä pelissä näkyy, että graafikot ovat vähitellen oppineet hyödyntämään teräväpiirtoa. Peli näyttää komealta putkitöllössä, mutta teräväpiirtotelevisiossa vibrantti värimaailma ja ympäristöjen uskomaton yksityiskohtaisuus heräävät eloon. Ero on kuin yöllä ja päivällä.
Nykypäivän Indiana Jones
Drake’s Fortune sijoittuu nykypäivään, mutta sen fiilis ja hahmot ovat peräisin 1930-luvun sarjaseikkailuelokuvista, jotka toimivat Indiana Jonesin innoittajina. Uncharted on lineaarinen seikkailupeli, jonka vahvuudet piilevät juuri sen hahmokaartissa.
Aarteenetsijä Nathan Drake on piraatti Sir Francis Draken kaukainen jälkeläinen, joka jahtaa esi-isänsä päiväkirjan vinkkien perusteella legendaarista El Doradon aarretta. Vaikka Nathan on aarteenetsijä, hän on vain tavallinen mies, jolla sattuu olemaan erikoisempi työ. Nathan on erinomaisesti kirjoitettu ja näytelty hahmo. Välianimaatioiden näyttelijäsuoritukset ovat muutenkin huippuluokkaa, ja animaattorit ovat tehneet hahmoista uskomattoman eläviä.
Nathanin mukaan tarttuu dokumenttia kuvaava Elaine, jonka työnantaja rahoittaa aarteenetsintäreissun. Sanomattakin on selvää, että duon välillä on kismaa, joka johtaa johonkin sydäntä lämmittävään. Kaksikon ohella tehdään tuttavuutta myös Nathanin oppi-isään Victor Sullivaniin. Hän on vanhempi ja velkaantuneempi seikkailija, joka haluaa löytää vielä yhden aarteen. Nathan on äärimmäisen symppis ja uskottava, kuten myös näpsäkkä Elaine, joka tuo peliin naisellisuutta. Elaine ei ole mikään yli-inhimillinen jättipovella varustettu supernainen vaan aito ja miellyttävä.
Hänen ja Nathanin välinen dialogi on usein säkenöivän hauskaa.
Päähahmo tarvitsee aina arvoisensa pahiksen, ja tällä osa-alueella käsikirjoittajat ovat suoriutuneet heikommin. El Doradoa etsivät ja sen vuoksi Nathanin kintereillä kulkevat piraatit ja aarteenetsijät eivät ole lainkaan karismaattisia.
Mitä puuttuu?
Unchartedista ei löydy vikoja kirveelläkään, mutta jotain jää silti puuttumaan. Eniten minua vaivaa se, että peli on hieman yksinkertainen ja ontto. Naughty Dog on halunnut miellyttää laajaa pelaajakuntaa ja onnistuukin siinä, mutta ehkäpä pelissä olisi saanut olla enemmän tekemistä meille enemmän pelaaville.
Seikkailu koostuu ympäristössä kiipeilemisestä, ongelmien ratkomisesta ja taisteluista. Nathan on varsinainen akrobaatti, joka kapuaa satoja vuosia vanhan linnoituksen seinää kuin hämähäkkimies konsanaan. Kiipeileminen ja tiukat hypyt, joissa mies hädin tuskin saa sormenpäillä kivenreunasta kiinni, ovat arkipäivää Nathanille. Hahmon liikehdintä on uskomattoman sulavaa ja kaunista. Aluksi siihen ei edes kiinnitä huomiota, koska liikkeet ovat niin luontaisia. Kun Nathania katselee tarkemmin, huomio kiinnittyy siihen, että hän kapuaa kiville useilla eri tavoilla, lataa pistoolin eri tavoin eri tilanteissa ja pyyhkii hikeä otsalta juoksemisen jälkeen. Hahmoon on saatu uskomattoman paljon elävyyttä.
Pieniä ja nerokkaita Naughty Dogin tyyliin kuuluvia yksityiskohtia on monia. Yksi näppärä kikka, jolla vältetään turhat surmanloikat, on Nathanin tapa osoittaa kädellään suuntaan, johon hän voi hypätä. Kun Nathan kuolee, peli käynnistyy aina aivan lähialueelta, eikä pelissä ole missään vaiheessa turhauttavia tilanteita.
Aarteenetsijän arkea
Ympäristöistä löytyy ylimääräisiä aarteita, joita keräämällä voi lisätä kaikenlaista kivaa pelin laajaan bonusgalleriaan. Aarteet on yleensä tungettu ympäristön ainoaan syrjässä olevaan kolkkaan, joten niiden etsiminen ei paljoa vaadi. Olisi ollut kivaa, jos aarteiden etsiminen olisi Ratchet and Clank: Tools of Destructionin tyyliin ollut isompi haaste ja vaatinut enemmän ponnisteluja.
Myös ongelmanratkonta on liian yksinkertaista. Olisi ollut äärimmäisen hienoa, jos pelissä olisi ollut enemmän tilanteita, joissa pitää käyttää akrobatian ja aseiden sijaan aivonystyröitä. Nyt meininki on hieman liian suoraviivaista. Toimintaelokuvaahan tässä mukaillaan, mutta silti.
Asetaistelut toimivat erinomaisesti, mutta fiilis puuttuu. Ohjauksessa ei todellakaan ole vikaa, sillä sen mekaniikka on äärimmäisen toimivaa ja hiottua. Mass Effect ja monet muut voivat ottaa oppia siitä, kuinka toimintapelin ohjaus pitäisi tehdä.
Nathan menee suojaan nappia painamalla, ja suojasta ampuminen on helppoa ja pakollista. Muuten tulee turpaan ja nopeasti. Vihut käyttäytyvät harvinaisen fiksusti. Ne nauravat ääneen, kun Nathanin aseen iskuri lyö tyhjää, ja lähtevät heti tämän kimppuun. Piraatit ovat tiukkoja vastuksia, mutta jotenkin taisteluissa on kovin hengetön meininki. Ne ovat myös liian selvästi lavastettuja kohtauksia. On ilmiselvää, milloin edessä on taistelu, joten homma tuntuu mekaaniselta.
Pienistä puutteista huolimatta Naughty Dog on tehnyt uskomattoman PS3-debyytin. Unchartedissa on koko ajan suuren seikkailun fiilis, ja päähahmojen kohtaloista välittää. Tunnelma on usein mahtava, ja sitä luo upean grafiikan ohella loistava äänisuunnittelu. Uncharted on sellainen peli, jonka omistaminen tuntuu äärimmäisen hyvältä. Kun sen on pelannut läpi, tietää kokeneensa jotakin erikoista.
Pelattavuus ei kuitenkaan ole aivan komean grafiikan ja äänimaailman tasolla.
Kaksi kysymystä pelintekijöille
Miksi rekrysitte muutama vuosi takaperin Prince of Persia: Sands of Timen kamerasuunnittelijan Naughty Dogille?
Suunnittelija Neil Druckmann: Kun saimme Jak X: Combat Racingin valmiiksi ja aloimme toden teolla kehittää Unchartedia, halusimme laajentaa suunnitteluryhmäämme. Halusimme seuraavasta pelistämme hyvin elokuvamaisen, joten tarvitsimme tiimiimme Philippe Morin kaltaisen taiturin. Phil suunnitteli Sands of Timen kamerajärjestelmän. Kaikenlaiset kamera-ajot ja eeppiset näkymät ovat hänen käsialaansa.
Tukeeko Uncharted uutta Dualshock 3 -ohjainta ja tärinää?
Johtava pelisuunnittelija Richard Lemarchand: Ehdimme lisätä peliin tuen tärinälle, vaikka saimme ohjaimen käsiimme vasta tuotannon lopussa. Olimme jo miettineet, missä kohdin haluaisimme käyttää tärinää, joten olimme tavallaan varautuneita. Tärinä tuo paljon lisää peliin.