Unreal Tournament 3 / Arvostelut / pelaaja.fi

Unreal Tournament 3

1.02.2008 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
28

Ajan hämärässä dinosaurukset kulkivat maan päällä ja parrakkaat PC-pelurit tahkosivat kellareissaan äärettömän nopeita ja kiehtovia räiskintäpelejä, joissa karut avaruusjääkärit murhasivat toisiaan singoilla. Nyt ei tarvita enää kellaria eikä partaa, sillä sinkohippojen kruununprinssi, Unreal Tournament, on siirtynyt konsoleille.

Unreal Tournament 3:n tarjoama niin kutsuttu twitch-räiskintä voi olla melkoinen kulttuurishokki monelle konsolimiehelle, sillä viime vuosina suosioon nousseen taktikoinnin ja terroristijahdin sijaan peli keskittyy räiskintäpelien perinteisimpään osastoon: armottoman nopeaan sinkohippaan. Pelillä ei siis ole lähes lainkaan kilpailijoita konsolipuolella, mutta onko aika ajanut yksinkertaisen räimeen ohi?

Aivot narikkaan

Ominaisuuksiensa osalta Unreal Tournament 3 on enemmän kuin pätevä käännös PC:lle julkaistusta originaalista. Blu-Rayn massiivisen tallennuskapasiteetin ansiosta Epic on onnistunut ahtamaan PlayStation 3 -versioon kaikki PC-version kartat, pelitilat ja muut herkut, joten tarjolla on räiskintäviihdettä koko rahan edestä.

Jos haluaa kalibroida aivonsa Unreal Tournament 3:n pelaamista varten, kannattaa ensin unohtaa kaikki aiemmin räiskintäpeleistä oppimansa. Hiiviskelyä? Ei täällä. Suojasta kyttäilyä? Ei kiitos. Unreal Tournamentia voisi luonnehtia miehen ja singon symbioosiksi, sillä pelin kuninkaita ovat taivaallisilla reflekseillä ja hahmotuskyvyillä siunatut yksilöt, joiden ajatukset hyppäävät suoraan selkäytimestä sormenpäihin.

Vaikka peli sisältää yksinpelikampanjan, se on suunniteltu puhtaaksi moninpeliksi ja sellaisena siitä on myös eniten iloa. Yksinpeli on käytännössä vain mahdollisuus hioa taitoja tekoälyn ohjaamia botteja vastaan.

Tuotantoarvot ovat sangen korkeat, sillä Unreal Tournament 3 jäljittelee PC-version ulkoasua, joka kuuluu parhaaseen A-ryhmään. Peli pääsee oikeuksiinsa varsinkin silloin, kun ympärillä riehuu kunnon sota. Panssarit ottavat yhteen jättimäisten kävelijöiden kanssa samalla, kun tusina pelaajia suhailee ympäriinsä kauhealla vauhdilla. Räjähdykset, sädeaseet ja lentävä romu täyttävät ilman, ja silmille on tarjolla reilusti virikkeitä.

Ainoat valitukset kohdistuvat äänimaailmaan, joka on valitettavan aneeminen. Futuristiset soturit heittävät masentavan kliseistä läppää, ja aseet kuulostavat Fisher-Pricen leluilta. Tunnelmaa peliin, Epic! Singon kuuluisi heilutella asunnon seiniä eikä kuulostaa He-Man-piirretystä repäistyltä ylijäämätehosteelta. Onneksi taistelun tiimellyksessä ei ehdi juuri moisia pohtia, sillä suurin osa ajasta kuluu hurjassa eloonjäämistaistelussa.

Epätodellista sodankäyntiä

Vaikka Unreal Tournament 3 on perustilassaan puhdasta aivotonta sinkohippaa, ei todellista pelaajien tai tiimien välistä deathmatchia juurikaan näe pelin serverilistoilla, vaan erilaiset variantit ovat huomattavasti suositumpia.

Tarjolla on kaksintaistelua ja lipunryöstöä niin ajoneuvoilla kuin ilman, mutta pelin todellinen vetonaula on Warfare-pelitila. Warfare on ikään kuin Unreal-akatemian loppukoe, sillä se vaatii pelaajalta pelin kaikkien osa-alueiden ja yleisen tyylin hallintaa. Pelitila on Battlefield-peleistä tutun kiintopisteiden hallinnan ja lipunryöstön yhdistelmä komeilla sotakoneilla höystettynä.

Warfaressa kumpikin osapuoli yrittää rakentaa linkin oman ja vihollisen tukikohtien väliin valloittamalla kentälle sijoiteltuja kiintopisteitä. Kun pisteet on vallattu, tiimi voi tuhota vihollisen tukikohdan ja voittaa erän. Lisämielenkiintoa tulee siitä, että kentälle on aseteltu myös voimaketjun ulkopuolisia kiintopisteitä, joita valloittamalla joukkue saa käyttöönsä todellisia mega-aseita.

Warfare on täyttä toimintaa suurikokoisten karttojen ja niille avokätisesti sijoiteltujen ajoneuvojen ansiosta. Sotakoneet pitävät huolen siitä, että Unrealin taistelut liikkuvat rivakasti ja että rintamalinjalle pääsee aina parissa sekunnissa. Ajoneuvot vaihtelevat kevyistä pikkuliitureista massiivisiin panssarivaunuihin ja Tripodien ajasta tuttuihin taistelukävelijöihin. Lähes kaikki pelin tähtihetket koetaankin Warfare-tilassa.

Vain adrenaliininarkkareille

Monet asiat ovat periaatteessa kohdallaan Unreal Tournament 3:ssa. Näyttävä grafiikka ja laaja sisältö yhdistyvät pelattavuuteen, joka on havaittu hyväksi useita kertoja viimeisten kymmenen vuoden aikana. Jokin kuitenkin mättää, sillä se kuuluisa kipinä puuttuu ja peli maistuu pakkopullalta.

Turhan pelkistetty pelattavuus on suurin syy pelin latteuteen. Vaikka vauhtia on hidastettu selvästi PC-versioon verrattuna, Unreal Tournament 3 on äärimmäisen nopeatempoista ja puhdasta refleksiräiskintää, jossa tappoputket ovat lyhyitä ja henget halpoja. Se ei sinänsä ole ongelma, mutta peli tuntuu rajoittuneelta ja pelkistetyltä, koska koko pelattavuus on peräisin vuodelta 1997. Call of Duty 4 ja monet muut modernit pelit ovat osoittaneet, että puhdas adrenaliiniräiskintäkin voi kiinnostaa pitkään, jos pelaajaa palkitaan onnistumisista ja kannustetaan pelaamaan. Unreal ei tarjoa mitään tällaista.

Toinen ongelma on se, että ainakaan minun käsissäni Unreal ja Sixaxis eivät olleet hyvä yhdistelmä, vaikka ajoneuvojen ohjaaminen onkin mukavampaa kuin PC:llä. Unreal Tournament 3 vaatii saumatonta liikkeen, hahmotuskyvyn ja reaktioiden yhteistyötä, ja pad-ohjain on liian kömpelö tässä pelissä, jossa sekunnin sadasosat ratkaisevat.

Peli vedonnee yhteen tiettyyn ja tarkkaan rajattuun pelaajaryhmään eli niihin adrenaliininarkkareihin, jotka toivoisivat Halon olevan nopeatempoisempi ja jotka pystyvät reagoimaan sekunnin murto-osissa ruudulle hyppiviin uhkakuviin. Tälle porukalle Unreal Tournament 3 voi edelleen olla taivaan lahja, mutta suuri osa pelaajista jää kaipaamaan edes pieniä nyökkäyksiä viimeisten kymmenen vuoden aikana tapahtuneiden innovaatioiden suuntaan.

 

PC:n tyyliin

Jos Unreal Tournament 3 ei tunnu luontevalta Sixaxis-ohjaimella, apu on lähellä. Pelissä voi nimittäin käyttää lähes kaikkia USB- ja Bluetooth-liitäntöjä tukevia hiiriä ja näppäimistöjä. Epic väittää diplomaattisesti, että kaikki ohjaustyylit ovat yhtä hyviä, mutta kokeneet räiskintäpelien pelaajat tietävät, että hiiri ja näppäimistö ovat avain parempiin suorituksiin.

Internet-vihjeiden mukaan näppäimistö ja hiiri toimivat parhaiten, jos pelin käynnistää vain hiiri kytkettynä. Kun hiiren on todettu olevan toimintakunnossa, voi myös näppäimistön kytkeä koneeseen.

 

Pelaa toisten käyttäjien tekemillä kentillä

Unreal Tournament 3:n PlayStation 3 -versio tukee modeja ja on samalla ensimmäinen videopeli, johon pelaajat voivat ladata itse tekemiään kenttiä ja jopa pelityyppejä. Pc-pelaajille tämä on ollut arkipäivää jo vuosikymmenen ajan, ja monet pelintekijät ovat aloittaneet uransa modeja tehtailemalla. Legendaarinen pc-peli Counter-Strike sai alkunsa modina. Call of Duty 4:n moninpelin suunnittelija päätyi työhönsä tekemällä modeja ensimmäiseen Call of Dutyyn. Modit ovat oivallinen tapa päästä tekemään pelejä.

Pelaajat voivat luoda pc:llä omia kenttiä ja lisätä niihin kaikenlaista pelattavaa käyttämällä Epicin UnrealEd-työkalua. Kenttien sisälle voi luoda runsaasti erilaisia tapahtumia Unreal-moottorin omalla käsikirjoitustyökalulla. Objektien ja tekstuurien luomiseen tarvitaan tietenkin tarkoitukseen sopivia ohjelmia, kuten Maya, Photoshop ja 3D Studio Max.

Kun paketti on kasassa, UnrealEdillä voi koostaa tiedoston, joka paketoi kentän pelin ymmärtämään tiedostomuotoon. Samat kentät toimivat pc:llä ja PlayStation 3:lla. Ainoa ero on, että versioiden tiedostomuodot ovat hieman erilaisia, mutta se ei haittaa, sillä UnrealEd osaa tallentaa tiedostot molemmissa muodoissa. Kaikki pc:lle jo tehdyt UT3-modit toimivat siis PS3:lla, kunhan ne tallentaa oikeassa muodossa.

Uusien karttojen käyttöön ottaminen on helppoa. Paketti ladataan tietokoneelle ja siirretään sitten esimerkiksi USB-muistitikulle. Kun paketin purkaa, kansion ja tiedostonimen muoto on seuraavanlainen: ps3\savedata\blus30086-modimport\userdata.jam. Muistitikku kytketään sitten PS3:n USB-porttiin. Sen jälkeen ladataan Unreal Tournament 3 ja valitaan valikosta My Content -sivu, jossa paketin voi ladata napin painalluksella pelin käyttöön, jolloin kenttä siirtyy konsolin kiintolevylle.

PS3-modeista voi lukea lisää
http://utforums.epicgames.com/showthread.php?t=593988.
Sieltä voi myös ladata PlayStation 3:lle tähän mennessä julkaistut modit.

 

Ensimmäiset PlayStation 3:n UT3-modit

Ensimmäinen PS3:lle julkaistu modi oli deathmatch-pelejä varten suunniteltu Shrine-kartta, joka on englantilaisen Thomas Browettin käsialaa. Shrine on tornimainen rakennus, jossa voi taistella useassa kerroksessa. Jos ei ole varovainen, voi tipahtaa reunan yli mereen.

Kannattaa myös kokeilla upeaa Krodan-kenttää, joka on graafisesti melkein parempi kuin Epicin itse tekemät kentät. Krodan-modin luonut Sjoerd "Hourences" De Jong kertoo sen tekemisestä kotisivuillaan
www.hourences.com/book/tutorialskrodan.htm.

Pelaajien tekemät modit pitävät yllä kiinnostusta peleihin, ja pitkällä tähtäimellä ne myös lisäävät pelien myyntiä. Jo ensimmäiset UT3:een tehdyt kentät ovat olleet vaikuttavia tapauksia, joten voi vain kuvitella, millaista jälkeä on luvassa tämän vuoden aikana.

 

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:7]

En ole salannut rakkaussuhdettani Call of Duty 4:n moninpeliin. Meneillään on toisen prestige-tason läpipeluu.

Kynnys muitten vastaavien nettiräiskintöjen pelaamiseen on noussut todella korkeaksi, eikä UT3 kykene tarjoamaan mitään sellaista, joka saisi minut pelaamaan sitä COD4:n sijasta. Olen kuitenkin aina pitänyt Unreal Tournamentista enemmän kuin Doomista, Quakesta ja Counter-Strikesta, mutta kuten Miikka toteaa, Epicin peli tuntuu vanhentuneelta.

UT3 ei kuitenkaan ole huono peli. Se on hyvä. Sen tuntee heti ensimmäisellä pelikerralla. Ohjaus toimii mainiosti (Turokin ja Blacksiten tekijät voisivat ottaa oppia), ja teknisesti paketin taso on odotetun kova. En kuitenkaan jaksa enää pelata tätä supernopeata räiskintää. Jos tässä pelissä joutuu vastustajan näkökenttään, on liikuttava sivusuunnassa tai pyörittävä vastustajan ympäri ja ammuttava samalla silmittömästi. UT tuntuu auttamatta vanhanaikaiselta Haloon ja Call of Duty 4:ään verrattuna. Epicin scifi-tyylikin alkaa olla väsynyttä. Studio sai tyylistä paljon enemmän irti Gears of Warissa.

Parhaimmillaan UT3 on mahtavaa kaaosta, mutta kun raahasin halvatun punaista energiapalloa jonkin sortin generaattorihärveliin, olisin mieluummin pelannut jotain muuta nettiräiskintää.

Modit ovat kuitenkin kova juttu.

7/10

Kommentit

Käyttäjän oscarlol24 kuva
oscarlol24

hienon näkönen. pakko saada!!

Käyttäjän Rosecenze kuva
Rosecenze

Demon latasin kerran pelasin, vois ostaa.

Käyttäjän realgamer kuva
realgamer

onko x0:lle demoja

Käyttäjän 177542-1 kuva
177542-1

tän vois vaikka ostaa

Käyttäjän Metroplex kuva
Metroplex

upean näköistä sinko hippaa

Käyttäjän John_Rambo kuva
John_Rambo

Hauskaa pelattavaa.

Käyttäjän Viper7 kuva
Viper7

Hektistä menoa

Käyttäjän Anaconda kuva
Anaconda

Upea nettipeli

Käyttäjän P0ttut0wi kuva
P0ttut0wi

Herkullista silmäkarkkia pienissä erissä

Käyttäjän Cyrus kuva
Cyrus

Ykköstason mättöä!