Untold Legends on PSP-käsikonsolilla alkunsa saanut toimintaroolipelien sarja, jolla Sony Online Entertainment selkeästi pyrki Baldurs Gate: Dark Alliance– ja Champions of Norrath -sarjojen avaamaan markkinarakoon. Norratheissa ja Dark Allianceissa oli vahvuuksina varsin tehokas ja palkitseva hahmonkehitys sekä huolella mietitty taustamaailma, mutta Untold Legendsit eivät geneerisine fantasiamaailmoineen koskaan tehneet samanlaista vaikutusta.
Yritystä kuitenkin riittää, ja Untold Legends -sarjan uusin osa Dark Kingdom kuuluu PlayStation 3:n julkaisupeleihin. Simppeli, Gauntlet-henkinen mätkintä on toki helppo ja nopea tehdä, mutta onko yksinkertaisen toimintaropelluksen luiden päällä tällä kertaa tarpeeksi lihaa?
Untold Legends: Dark Kingdom seuraa Durethin kuningaskunnan entisten eliittijoukkojen kolmen sotilaan matkaa vanhoilla kotiseuduillaan, kun he pyrkivät kukistamaan pahojen voimien puolelle kääntyneen kuninkaansa. Tämä sankarikolmikko on koostettu varsin perinteisistä aineksista: iso ja lihaksikas soturi, vikkelä varas ja tuhovoimainen mutta heiveröinen taikuri.
Hahmorajat tuntuvat tiukoilta vain teoriassa. Tosiasiassa hahmojen väliset erot ovat hyvin pieniä, ja jopa hinteläksi mielletty taikuri pärjää lähitaistelussa helposti kymmentä barbaaria vastaan. Luokasta riippumatta hahmot kestävät huomattavan paljon kuritusta ainoastaan pomotaistelut tarjoavat todellista haastetta.
Ei mitään uutta
Itse pelaaminen koostuu pääosin putkimaisissa kentissä juoksemisesta ja tyhjästä ilmestyvien vihollislaumojen tuhoamisesta. Pienet sivutehtävät tai mukaan tulevat liittolaiset nostavat välillä mielenkiintoa, mutta suurimman osan ajasta pelaaja hakkaa aivottomasti paria lyöntinappulaa ilman sen suurempia virikkeitä. Dark Allianceista olisi kannattanut kopioida muutakin kuin peli-idea, niissä kun mielenkiintoa pidettiin yllä selkeillä ja sopivan lyhyillä tavoitteilla sekä varsin kohtuullisella määrällä hahmojen välistä kanssakäymistä.
Hahmonkehityskään ei sytytä. Kokemustasojen nousun yhteydessä pelaaja voi laittaa ylimääräisiä taitopisteitä loitsuihin ja erilaisiin ominaisuuksiin, kuten voimaan tai terveyteen. Hahmokohtaisia loitsuja on vain muutama. Haarniskapäivitykset löytyvät osittain maasta, osittain niitä ostetaan taajaan ripotelluista tallennuspisteistä. Hahmojen aseet eivät muutu merkittävästi: ne muuttavat ainoastaan ulkonäköään hieman sen mukaan, minkälaisia erikoisominaisuuksia niihin liittää.
Tekniseltä toteutukseltaan peli on kaksijakoinen. Yhtäältä yksityiskohtaiset ja hienosti animoidut hahmot ovat juuri niin vaikuttavia kuin PS3-pelissä pitää ollakin. Toisaalta taas kentät ovat ahtaita ja putkimaisia, ja maastoon jää helposti jumiin. Kömpelösti kääntyvä, joko aivan liian lähelle tai aivan liian kauas sijoitettu kamera ei sekään palvele pelattavuutta niin hyvin kuin voisi.
Kaiken kaikkiaan Untold Legends: Dark Kingdomia piinaa sama ongelma kuin monta muutakin PS3:n julkaisupeliä. Grafiikka on päivitetty uuteen uskoon, mutta muuten laitteen ominaisuuksia ei ole tutkiskeltu tai hyödynnetty juuri millään tavalla. Olipa sitten kyse kiireestä tai laiskuudesta, jopa kenttäsuunnittelu on surkeampaa kuin melkein kymmenen vuotta vanhassa Baldurs Gate: Dark Alliancessa. Myöskään pelimaailma tai tarina ei ime mukaansa. Maksimissaan neljän pelaajan moninpeli toki auttaa pahimpaan toimintaropenälkään, mutta mitään kovin ihmeellistä kokemusta ei kannata odottaa.
Verkossa
Tämän tyyliset pelit ovat perinteisesti parhaimmillaan moninpelinä, eikä Dark Kingdom ole poikkeus. Netin kautta Durethin kuningaskuntaa voi pelastaa maksimissaan neljän pelaajan voimin. Yksinpelin pelitallenteet siirtyvät vaivattomasti moninpelikäyttöön ja päinvastoin. Sony on myös luvannut tarjota peliin lisää sisältöä netin kautta imuroitavassa muodossa.